Palomäen NHL-kolumni: Teenage Mutant Ninja NHLers – uusi muotitrendi avaa portit NHL:n mestaruustaisteluun

William Nylander ja Auston Matthews juhlivat maalia.
William Nylander ja Auston Matthews ovat johtaneet nopeaa vallankumousta Torontossa. Kuva: Kostas Lymperopoulos / All Over Press

Auston Matthews ja Mitch Marner, 20 vuotta. Travis Dermott, Kasperi Kapanen ja William Nylander, 21 vuotta. Connor Carrick, 23 vuotta. Morgan Rielly, Connor Brown ja Josh Leivo, 24 vuotta. Zach Hyman, 25 vuotta. Nikita Zaitsev, 26 vuotta.

Pelaajien iät ovat yksi asia. Kokonaan toinen on se, että tuon listan vanhimmista pelaajistakin kaikki Riellya ja Leivoa lukuun ottamatta luokiteltiin vielä viime kaudella tulokkaaksi NHL:ssä. Joten Maple Leafs on nuori ja vielä nuoruuttaankin kokemattomampi joukkue.

Jos joka ilta Maple Leafsin nutun pukee ylleen kymmenkunta näin kokematonta pelaajaa, vanhan totuuden mukaan oppirahoja on vielä rutkasti maksamatta. Jos yleisesti ajatellaan, että hyökkääjä on parhaassa iässään 26- ja puolustaja 28-vuotiaana, Toronto on parhaimmillaan vasta noin viiden vuoden päästä.

Silti, Maple Leafs on kerännyt kuudeksi eniten pisteitä tämän kauden NHL:ssä. Alkusyksyn lentokelin aikana Maple Leafs nousi hetkeksi jopa suurimmaksi mestarisuosikiksi – ainakin vedonlyöntitoimistojen kerroinasettelussa.

Vuodenvaihteen tienoo ja koko alkuvuosi ovat pudottaneet Maple Leafsin kuumimmista Stanley Cup -spekulaatioista. Kaikki puhuvat Tampa Bay Lightningista, Boston Bruinsista, Nashville Predatorsista tai Pittsburgh Penguinsista.

Täysin ymmärrettävää. Onhan Maple Leafsin ydinrunko viiden vuoden päässä primetimestaan.

Vai onko sittenkään? Toinen tapa katsoa asiaa on se, että Maple Leafsin suorastaan täytyy hakea Stanley Cupia tosissaan tämän ja seuraavan kevään aikana.

***

Palkkakattoajan NHL:ssä kaikki joukkueet hakevat jatkuvasti joka suunnasta arvoa. Arvon voi ymmärtää monella tavalla, mutta palkkakattorakenteessa se tarkoittaa ennen kaikkea pelaajia, joiden panos kaukalossa on suhteellisesti paljon merkittävämpi kuin dollarimäärä, jonka he palkkakaton alta vievät.

Eric Staal.
Eric Staal, tyyppiesimerkki pelaajasta, joka tuo arvoa. Kuva: NHL

Erinomainen esimerkki arvokkaasta pelaajasta on tällä hetkellä Minnesota Wildin keskushyökkääjä Eric Staal. Kun Staal saapui kesällä 2016 Minnesotaan, hänen uransa oli ollut vapaapudotuksessa useamman vuoden. Se näkyi palkkakuitissa.

Minnesotassa Staal on elvyttänyt uransa uuteen nousuun. Jos tienaa 3,5 miljoonaa dollaria kaudessa, lähentelee 40 maalin rajapyykkiä ja pyörii jopa Hart Trophy -keskusteluissa, voidaan toden totta puhua arvosta.

Staal on kuitenkin poikkeus sääntöön. Tämän tason pelaajia ei ole tarjolla alelaarista kuin äärimmäisissä poikkeusolosuhteissa. Muuten arvo piilee tänä päivänä ennen kaikkea tulokassopimuksella pelaavissa pelaajissa, koska niiden taloudellista arvoa on erityisin säännöin rajoitettu.

Tästä päästäänkin Maple Leafsiin. Ennen bonuksia Auston Matthewsin cap-hit on 925 000 dollaria, William Nylanderin ja Mitch Marnerin 894 167 dollaria sekä Kasperi Kapasen ja Travis Dermottin 863 333 dollaria.

Nämä viisi avainpelaajaa syövät siis Maple Leafsin palkkakatosta yhteensä 4 440 000 dollaria. Nylanderin tulokassopimus päättyy tähän kauteen, mutta kaikkien muiden edellä mainittujen pelaajien sopimukset ulottuvat kesään 2019 asti, ja Dermottilla jopa vuoden pidempään.

Jos Jack Eichel sai Buffalo Sabresilta sopimuksen, jolla hän tienaa kymmenen miljoonaa dollaria kaudessa, jokainen voi kuvitella, millaista lappua Maple Leafs joutuu Auston Matthewsin nenän eteen lyömään kesän 2019 lähestyessä. Jo pelkästään Matthewsin tulot ovat tulevaisuudessa yli kaksinkertaiset koko tämän viisikon nykyisten sopimuksien arvoon verrattuna.

Paljon on kiinni Maple Leafsin seurajohdon neuvottelutaidoista, mutta varovastikin arvioiden tämän viisikon sopimukset syövät 20-30 miljoonaa dollaria Maple Leafsin palkkakattolukemasta kesän 2019 jälkeen.

Eikä tuossa summassa ole edes mukana Maple Leafsin oletettu halu etsiä maailmanluokan ykköspuolustaja riveihinsä. Jos puhutaan esimerkiksi kesällä 2019 nykyisestä sopimuksestaan vapautuvasta Drew Doughtysta, puhutaan noin kymmenestä miljoonasta dollarista. Palkkakatto on toki nousussa nykyisestä 75 miljoonasta dollarista, mutta ei niin räjähdysmäisesti, kuin upporikkaassa Maple Leafsissa haluttaisiin.

***

Maple Leafs on toki varautunut tilanteeseen. Nykyjoukkueen pelaajista James van Riemsdykin, Tyler Bozakin, Tomas Plekanecin, Leo Komarovin ja Roman Polakin sopimukset ovat päättymässä tähän kauteen, ja suurella todennäköisyydellä valtaosa näistä pelaajista joudutaan päästämään pois kesällä.

Tästä päästään kuitenkin kysymykseen, kuinka paljon Maple Leafsin joukkue heikkenee jo ensi kaudeksi. On selvää, että niin kokonaisvaltaista joukkuetta kuin Torontolla tällä hetkellä on jalkeilla, on lähes mahdoton kasata tulevaisuudessa.

Ei ole siis ihme, että Maple Leafs hankki kesällä Patrick Marleau’n ja Ron Hainseyn ja jatkoi rutinoituneiden pelaajien haalimista siirtotakarajalla Plekanecilla. Aika takoa on nyt, eikä viiden vuoden päästä – kiitos nousevien palkkakulujen.

Connor McDavid.
Edmonton Oilers ei päässyt hyödyntämään Connor McDavidin tulokassopimusta. Kuva: NHL

Vaikka puhutaan uudesta trendistä, varoittaviakin esimerkkejä löytyy jo. Edmonton Oilers on epäonnistunut tällä kaudella raskaasti, vaikka sillä piti olla kaikkien aikojen paikka iskeä hienon viime kauden jälkeen.

Oilersilla oli koko kauden ajan tilaa palkkakattonsa alla. GM Peter Chiarelli oli laskenut asian niin, että Oilersilla on mahdollisuus vahvistaa joukkuettaan kovalla kädellä siirtotakarajalla.

Nyt toki tiedetään, että toisin kävi. Oilers päätyi lopulta myyjäksi siirtotakarajalla, ja juuri tällä hetkellä tilaa palkkakaton alla on vielä reippaammin.

Se tila tulee kuitenkin tarpeeseen, sillä jo voimassa olevilla sopimuksilla Oilersilla on ensi kaudella vähemmän tilaa palkkakattonsa alla kuin tällä hetkellä, vaikka peräti seitsemän pelaajan sopimus päättyy tähän kauteen.

Syitä on vain yksi: Connor McDavid. McDavidin 925 000 dollarin cap-hitillä varustettu tulokassopimus umpeutuu kesällä, jolloin hänen uusi sopimuksensa astuu voimaan. Sen keskimääräinen vuosiarvo on 12,5 miljoonaa dollaria, joten yhden pelaajan osuus palkkakattolukemasta kasvaa räjähdysmäisesti.

McDavid ja Leon Draisaitl vievät kahdestaan yhteensä 21 miljoonan dollarin kakun Oilersin palkkakattolukemasta ensi kesästä lähtien. Kun mukaan lasketaan vielä Ryan Nugent-Hopkinsin kuusi miljoonaa dollaria, pelkästään kolmeen sentteriin palaa 27 miljoonaa dollaria.

Yritäpä siinä kasata laadukasta joukkuetta lähtötilanteesta, jossa joukkue ponnistaa NHL:n häntäpään sijoilta ylöspäin. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, sukupolvensa parhaan pelaajan viittaa kantavan McDavidin paras mahdollisuus Stanley Cupiin lähivuosina oli tällä kaudella.

***

Toronto ei toki ole ihan perinteisin uuden suuntauksen edustaja. Vaikka jo aiemmin muun muassa Chicago Blackhawks on onnistunut käyttämään tulokassopimuksia hyödykseen, varsinaisena trendin alullepanijana voi pitää Pittsburgh Penguinsia.

Penguinsilla on ydinrunko sidottu seuraan pitkillä ja rahakkailla sopimuksilla. Vaikka Sidney Crosby on varmasti yleiseen NHL:n palkkarakenteeseen peilaten alipalkattu pelaaja keskimääräisillä 8,7 miljoonan dollarin vuosiansioillaan, hänen, Jevgeni Malkinin (9,5 miljoonaa dollaria), Phil Kesselin (6,8) ja Kris Letangin (7,25) cap-hitit syövät hurjat 43 prosenttia Penguinsin palkkakatosta.

Kun mukaan ottaa vielä puolustuksen ylimmästä nelikosta Justin Schultzin (5,5), Brian Dumoulinin (4,1) ja Olli Määtän (4,083), päästään 46 miljoonaan dollariin. Loput kolme kentällistä hyökkääjiä, yksi pakkipari, maalivahdit sekä ylimääräiset pelaajat pitää siis palkata alle 30 miljoonalla. Ei ihme, että GM Jim Rutherford joutui tekemään ihmeitä saadakseen Derick Brassardin mahtumaan palkkakaton alle siirtotakarajalla.

Jake Guentzel.
Jake Guentzel kuuluu Pittsburgh Penguinsin maineikkaaseen tulokassopimuskaartiin. Kuva: NHL

Penguins ei millään voisi olla kahden edellisen kevään Stanley Cup -voittaja, ellei sillä olisi arvokkaita tulokassopimuksia. Conor Sheary on kasvanut tulokassopimuksestaan jo yli, mutta Bryan Rust, Tom Kühnhackl, Carter Rowney, Jake Guentzel, Dominik Simon ja Zach Aston-Reese ovat vähintään yhtä merkittäviä syitä kuin Crosby ja kumppanit sille, että Penguins on jälleen kannujahdissa. He ovat olleet käänteentekevä tekijä sille, että Penguins on monen vuoden alisuorittamisen jälkeen palannut Stanley Cup -tasolle.

Eikä se Pittsburghiin rajoitu. Boston Bruins on noussut pikatahtia kuumimpien mestarisuosikkien joukkoon muun muassa sen ansiosta, että Danton Heinen, Jake DeBrusk, Charlie McAvoy, Brandon Carlo ja kumppanit pelaavat kustannustehokkailla tulokassopimuksilla.

Tampa Bay Lightningilla Yanni Gourde, Adam Erne, Mihail Sergatšjov ja ennen kaikkea Brayden Point tuovat pöytään selkeästi enemmän kuin cap-hitistä voisi päätellä. Jälleen selitys on taikasana: tulokassopimus (vaikka Gourde ei varaamattomana pelaajana aivan samaan kastiin teknisesti kuulukaan).

Näiden joukkueiden erona Maple Leafsiin on se, että tulokaspelaajat eivät ole joukkueidensa kasvoja (eli niitä, joihin katseet ensisijaisesti tiukassa paikassa kääntyvät). Torontossa koko joukkue assosioituu Matthewsin, Nylanderin ja Marnerin johtamaan nuorisokaartiin.

Se on kuitenkin yhteistä kaikille näille joukkueille, että tulosta täytyy tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Palkkakattorakenne pitää huolen siitä, että arvosta on vaikea pitää kiinni.