Palomäen NHL-kolumni: Tämän takia käsittämätön NHL-sensaatio on enää voiton päässä – munasiko Jets-luotsi totaalisesti suomalaisen NHL-hyökkääjän kanssa?

Joel Armia.
Joel Armia ei ollut Winnipeg Jetsin kokoonpanossa surullisessa nelosottelussa Las Vegasissa. Kuva: Nick Wosika / All Over Press

Winnipeg Jets oli suursuosikki lähdettäessä läntisen konferenssin finaalisarjaan Vegas Golden Knightsia vastaan. Tiedossa oli, että haaste ei ole helppo, mutta pudottamalla toisella playoff-kierroksella suurimman mestarisuosikin Nashville Predatorsin Jets otti suosikin viitan kantaakseen.

Avausottelu meni vielä täysin odotusten mukaisesti. Jets teki heti ottelun alkuun tylyn tyrmäysiskun, meni 3–0-johtoon ja voitti lopulta 4-2. Sen jälkeen Golden Knights on voittanut kolme ottelua peräjälkeen, minkä seurauksena Jetsillä on edessään kolme perättäistä pakkovoittoa.

Kun miettii, miksi Jets on kuilun partaalla, pieniä ja isoja syitä voisi luetella vaikka kuinka paljon. Isoimmasta päästä on varmasti Golden Knights -maalivahti Marc-André Fleuryn uskomaton suoritustaso, jolle Jets-virkaveli Connor Hellebuyck on kalvennut.

Voisi puhua siitä, kuinka Jets ei ole saanut odotettua kilpailuetua erikoistilanteista. Voisi puhua siitäkin, kuinka kiivas pelitahti suosii kevytjalkaisempaa Golden Knightsia – etenkin sen takia, että Jets joutui väsyttämään itseään seitsemän peliä Predatorsia vastaan.

Isossa kuvassa juurisyy on kuitenkin yhdessä sanassa: virhemarginaali.

***

Vegas Golden Knightsin koko menestystarina pohjautuu viime kädessä arvoihin. Joukkueen tekemistä on syyskuun puolestavälistä asti leimannut äärimmäinen sitoutuminen, kurinalaisuus, nöyryys ja kärsivällisyys.

Golden Knightsilla ei ole välttämättä nimekkäimmät pelaajat tai kaikista hienostuneimmat pelisysteemit. Mutta se, mitä Vegas kaukalossa tekee, sen se tekee jatkuvasti sataprosenttisesti. Tätä joukkuetta ei saa kiinni oikomisesta tai voitolla leikkimisestä.

Pelillisesti Golden Knightsin menestys on perustunut koko kauden ajan erittäin kurinalaiseen puolustuspelaamiseen. Kun hyökkäyspelin taitoa ei ole välttämättä ihan muiden huippujoukkueiden kanssa verrattavissa olevaa määrää, oleellista on se, millaisesta lähtöasetelmasta hyökkäämään pääsee.

Gerard Gallant.
Gerard Gallant on piiskannut Golden Knightsin uskomattomaan lentoon. Kuva: Dom Gagne / All Over Press

Tullaan riistopelaamisen laatuun, jossa Golden Knights on ollut koko kauden ajan NHL:n paras. Gerard Gallantin valmentama joukkue on pystynyt rohkeudellaan ja ennen kaikkea luisteluvoimallaan pakottamaan vastustajan toisensa jälkeen kiekonmenetyksiin ennen punaviivaa. Kun pystyy pakottamaan vastustajan virheisiin tai roiskimiseen omalla kenttäpuoliskollaan, hyökkäyspelaaminen helpottuu merkittävästi.

Yhtä lailla tullaan kuitenkin vahvaan pelaamisen rakenteeseen ja riskikertoimien säätelyyn. Golden Knightsin viisikot osaavat lukea lähes täydellisesti, koska paineistamaan voi lähteä ja koska ei voi lähteä. Vegasilta löytyy ohjauspelaamisestaan myös se toinen vaihe, jolla varmistetaan, että pelin alla on jatkuvasti riittävän paljon omia.

Golden Knights osaa pelata tarvittaessa myös luukut kiinni -lätkää, jossa keskusta tukitaan sekä keskialueella että puolustusalueen puolustuspelaamisessa. Etenkin omissa Golden Knights puolustaa niin säntillisesti keskustaa, että tilaa ydinalueilla ei ole yhtään ylimääräistä. Viimeisenä lukkona on vielä Fleury, joka on tähän mennessä ollut pudotuspelien paras pelaaja.

Puolustuspelaaminen lähtee jo hyökkäyspelaamisesta, ja tässäkin suhteessa Vegas on niin lähellä virheettömyyttä kuin vain mahdollista. Golden Knights on päässyt tilaan, jossa jopa minimipelaamisen hoitaminen sataprosenttisella suoritusvarmuudella on isoa kunnioitusta joukkueen sisällä herättävä asia.

Golden Knights on NHL:n paras joukkue tekemään kiekollisen pelaajan tekemistä merkittävästi helpottavia paskahommia kiekottomana. Tämän seurauksena kiekollisen pelaajan on jatkuvasti helppo tehdä peliä edistäviä ratkaisuja riskikertoimia taitavasti säädellen, jolloin peli ei käänny hallitsemattomasti omiin.

Kaiken tämän seurauksena Golden Knightsin puolustuspelaamisessa on hyvin vähän aukkoja. Yhtäkään puolustuspelisapluunaa ei tietenkään voi koskaan saada täysin aukottomaksi, mutta yhden maalin tekeminen Vegasin verkkoon on järkyttävän ison työmäärän takana.

Ja se, jos mikä, on vastustajan kannalta turhauttavaa. Ja jos turhautuminen pääsee vähänkin valloilleen ja kurinalaisuus alkaa rakoilla, vaaka alkaa kääntyä nopeasti Golden Knightsille.

Vastustajan virhemarginaali on erittäin ohut. Mistä päästäänkin Winnipeg Jetsiin.

***

Jets on ottanut jättimäisiä askelia kurinalaisuudessa tälle kaudelle. Vielä viime kaudella joukkueen pelaaminen oli karmeaa epäpeliä, jossa iso potentiaali tuhottiin joko tyhmiin jäähyihin tai sitten kärsimättömyyteen pelitavan toteuttamisessa.

Tällä kaudella Jets on pelannut pääsääntöisesti kurinalaista ja kärsivällistä viisikkopeliä. Vaikka pelaajilla on edelleen merkittäviä vapauksia toteuttaa itseään hyökkäyssuuntaan, pelaamista on leimannut aivan toisenlainen tasapaino kuin vuosi sitten.

Aina välillä vanhat pahat tavat nostavat päätään. Viimeisimpänä osoituksena oli neljäs ottelu Vegasissa, jonka kotijoukkue voitti 3-2.

Dustin Byfuglien.
Dustin Byfuglienille ei osunut ihan vahvin peli otteluun numero neljä. Kuva: NHL

William Karlssonin 1–0-maalia edelsi ensiksi Tyler Myersin turha kaksiminuuttinen ja sitten toisen tähtipuolustajan, Dustin Byfuglienin päätön ryntäily alivoimapelissä. Sen seurauksena yli 40 maalia runkosarjassa mättänyt Karlsson pääsi puttaamaan ylivoimalla tyhjiin.

Ottelun voittomaalissakin Jets kaatui virheisiinsä. Ensin Byfuglien teki siniviivalla mokan, jonka seurauksena Reilly Smith pääsi puolittain läpi. Toinen virhe tapahtui maalivahti Connor Hellebuyckille, joka on hävinnyt Fleurylle juuri tämänkaltaisissa tilanteissa, joissa voittavat torjunnat on jäänyt ottamatta.

Ongelmaton ei ollut Vegasin keskimmäinenkään maali. Patrik Laine oli juuri tasoittanut pelin 1-1:een, mutta 43 sekuntia myöhemmin omissa soi taas. Kyseessä oli jo kolmas perättäinen ottelu, jossa Winnipeg päästää takaiskumaalin omiin välittömästi oman avausmaalinsa jälkeen.

Tässä ei nyt puhuta mistään massiivisesta pelikurin rakoilusta. Vegas pelaa kuitenkin niin kovalla perustasolla, että näihinkään virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa.

***

Tomáš Nosekin tekemään 2–1-maaliin tiivistyy myös mahdollinen valmennuksellinen virhe, josta Jets maksoi hintaa. Sen – kuten myös Smithin voittomaalin – otti Jets-ketjuista vastaan Adam Lowryn johtama neloskentällinen.

Nelospelin maalipaikkatilastot eivät mairitelleet Adam Lowryn ketjua.

Maurice oli viilannut ketjujaan otteluun, kun kolmosottelun sivusta seurannut Nikolaj Ehlers palasi tutulle paikalleen Paul Stastnyn ketjuun. Sen seurauksena Ehlersiä kolmospelissä stuntannut Brandon Tanev siirrettiin Lowryn ketjuun, josta Joel Armia ajautui katsomon puolelle.

Pudotuspelien aikaan on mahdoton tietää syitä kokoonpanon ulkopuolelle jäämiselle. Armialla saattaa hyvin olla jokin pikkuvamma, jonka takia hänet jätettiin kokoonpanon ulkopuolelle. Aivan yhtä mahdollista on se, että kyseessä oli Mauricen taktinen veto.

Jos kyse on jälkimmäisestä, voidaan puhua jättimäisestä mokasta. Lowryn ketju uusitussa muodossaan otti vastaan molemmat Vegasin tasakentällisin tekemät osumat, ja ketjun maalipaikkatilastokin näytti synkkää suhdetta 0-5.

Kolmessa ensimmäisessä ottelussa Lowryn ketju (muodossa Andrew Copp, Lowry ja Armia) oli voittanut maalipaikkansa 4-0, 4-2 ja 3-0. Toisessa ottelussa Vegas teki yhden maalin Lowryn ketjua vastaan, mutta toisaalta ketju vastasi Jetsin voittomaalista avausottelussa. Kokonaisuudessa Lowryn ketju oli ollut Jetsin tasapainoisin kokonaisuus koko ottelusarjassa.

Kun Armia korvattiin Tanevilla, Lowryn ketjun pelillinen panos romahti. Silläkin oli käänteentekevä vaikutus ottelun lopputulokseen – varsinkin, kun kontrastina Vegasin alemmat ketjut (Cody Eakinin ja Pierre-Edouard Bellemaren ketjut) pystyivät pelaamaan vailla ongelmia jopa Jetsin kahta kärkiketjua (Mark Scheifelen ja Paul Stastnyn ketjut) vastaan.

Jos ei Vegasia vastaan virheisiin ole varaa kaukalossa, niihin ei ole varaa penkin takanakaan. Pohjois-Amerikassa viljellään sanontaa, jota Mauricenkin olisi syytä miettiä tarkkaan: Don’t fix, what ain’t broken.

Adam Lowryn ketju ei totisesti ollut rikki. Nyt on.