Palomäen NHL-kolumni: Tämän takia Jori Lehterä on lähes viiden miljoonan dollarin koirankopissa

Jori Lehterä.
Jori Lehterää ei ole nähty Flyers-nutussa sitten harjoituspelien. Kuva: AOP / Christopher Szagola

Lähdetään liikkeille faktoilla. Philadelphia Flyers on pelannut alkusyksyn aikana kuusi NHL:n runkosarjaottelua. Kesällä joukkueeseen liittynyt Jori Lehterä ei ole ollut joukkueensa kokoonpanossa kertaakaan.

Flyers ei ole tiedottanut Lehterän tilanteesta mitään, joten on ainakin helposti vedettävissä johtopäätös, että hän on istunut katsomossa terveenä. Voihan siellä taustalla joku pikkuvamma olla, mutta mikään ei suoranaisesti viittaa siihen suuntaan. Turvallista on ainakin sanoa sen verran, että Lehterä varmasti pystyisi pelaamaan, jos olisi tarve.

Sitten vähän lisää faktaa tulkinnallisella mausteella. Philadelphia Flyers on voittanut näistä kuudesta ottelusta neljä ja kerännyt kahdeksan pistettä. Maaliero on komea, 26-16. Tulkinnallinen osuus faktasta on se, että Flyers on pelannut alkusyksyn aikana hyvää jääkiekkoa – sellaista, johon päävalmentaja Dave Hakstol voi olla tyytyväinen.

Voisi jopa sanoa, että vuosikaudet ailahtelevaa ja kuritonta jääkiekkoa pelanneen Flyersin yli on pyyhkäissyt niin sanottu Valtteri Filppula -vaikutus. Flyersin alkusyksyn pelejä on leimannut sellainen pelillinen tasapaino, jota ei ole Flyersiin totuttu liittämään viime vuosina. Yön 5–1-voitto Floridasta oli tästä tähän mennessä paras osoitus, mutta ei suinkaan ainoa.

Yhdessä nämä faktat eivät ole mitenkään lupaavia Lehterän kannalta. Etenkään, kun muistetaan, että hänet laskettiin ”ylimääräiseksi” palaseksi kesän vaihtokaupassa, jossa St. Louis Blues hankki Brayden Schennin vaihdossa Lehterään ja kahteen ensimmäisen kierroksen varausvuoroon.

Flyersin GM Ron Hextall kehui Lehterää tavan mukaisesti kaupan hetkellä, mutta kauppaa on vaikea arvioida mitenkään muuten kuin siten, että Philadelphian oli varausvuorojen ohella pakko ottaa Lehterän 4,7 miljoonan dollarin cap-hit kahdeksi kaudeksi, jotta St. Louis suostui kauppaan. Flyersin kirjoissa Schennistä oli tullut uhrattavissa ollut pelaaja, koska kesän varaustilaisuudessa haaviin tarttui Nolan Patrick.

Kukaan tuskin silti odotti, että Lehterä joutuu näin vaikeaan tilanteeseen. Odotusarvo oli, että hän pystyy nappaamaan vähintään alempien ketjujen roolin ja pelaamaan alivoimaa. Ottaen huomioon Lehterän sopimuksen suuruuden olisi kuvitellut, että hän saisi edes reilun mahdollisuuden näyttää osaamistaan.

***

Jo harjoitusleirin aikana kävi selväksi, että Flyersin GM Ron Hextall sen paremmin kuin päävalmentaja Dave Hakstol eivät näe Lehterää luonnollisella paikallaan keskushyökkääjänä. Phillyllä on ylitarjontaa pelipaikalle, mikä on mahdollistanut myös kapteeni Claude Giroux’n siirtämisen laitahyökkääjäksi.

Jo harjoitusleirin aikana kävi selväksi, että Flyersin GM Ron Hextall sen paremmin kuin päävalmentaja Dave Hakstol eivät näe Lehterää luonnollisella paikallaan keskushyökkääjänä.

Sentterin tontit on täytetty Sean Couturierillä, Valtteri Filppulalla, Nolan Patrickilla ja Scott Laughtonilla. Tästä nelikosta on helppo huomata, mikä on Flyers-johdon sentteri-ihanne: luisteluvoimainen, tasapainottava ja kiekollisesti suoritusvarma. Jopa Patrick pystyy tämän suuntaiseen peliin, vaikka hän onkin tulokas, ja kasvukipuja on sekä takana että edessä.

Lehterä täyttäisi näistä ehdoista kaksi jälkimmäistä, mutta ensimmäisestä hitsaa kiinni. Flyersin pelaaminen perustuu – varsinkin keskikaistalla – niin voimakkaasti luisteluvoimaan, että Lehterä ei täytä Flyers-johdon vaatimuksia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Lehterä pystyisi nöyränä pelaajana hoitamaan velvollisuutensa puolustussuuntaan, mutta potku ei riitä enää riittävän terävästi hyökkäyssuuntaan. Tai toisin päin, jos Lehterä muokkaisi pelaamistaan enemmän hyökkäystekemisen suuntaan.

Tilanne ei tietenkään ole Lehterälle uusi. Samasta syystä hän vajosi St. Louisin sentterihierarkiassa alemmas, vaikka St. Louisin romuluisemmassa rosterissa ja pelitavassa luisteluvoima ei edes korostunut niin voimakkaasti. Luistelunopeus ja etenkin -kestävyys on ollut hänen NHL-uransa akilleen kantapää alusta asti.

Sitä on sen sijaan moni ihmetellyt, miksi Lehterä ei ole saanut runkosarjan alussa mahdollisuutta edes laitahyökkääjänä. Alemmissa ketjuissa pelaa Dale Weisen, Taylor Leierin ja Michael Rafflin kaltaisia pelaajia, joita ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta syrjäyttää. Jopa kakkosketjun Jordan Weal on nimenä sellainen, joka pitäisi pystyä haastamaan.

Tässä tullaan juuri Flyersin vahvaan alkukauteen. Paletti on ollut niin epätavallisen hyvin tasapainossa, että rauhaa ei ole haluttu järkyttää yhtään ylimääräistä.

Käytännössä ainoa kikkailu ketjustossa on ollut Valtteri Filppulan ja Nolan Patrickin siirtely päittäin. Filppula aloitti kauden Dale Weisen ja Travis Konecnyn kanssa, mutta viime aikoina hän on pelannut Jordan Wealin ja Wayne Simmondsin välissä.

***

Suurin yksittäinen syy Lehterän popcorn-putkeen on ollut Flyersin nelosketju, joka on ylittänyt odotukset alkukierroksilla. Taylor Leierin, Scott Laughtonin ja Michael Rafflin muodostama kolmikko on ollut yksi NHL:n parhaita nelosketjuja alkusyksyn aikana.

Scott Laughton.
Scott Laughton on aloittanut kauden väkivahvasti nelosketjun keskellä. Kuva: Peter Joneleit/AOP

Tulosta ketju ei ollut tehnyt ennen viikonlopun 8–2-murskavoittoa Washington Capitalsista, mutta pelistä toiseen Laughtonin ketju on tehnyt vahvaa työtä joukkueen eteen. Flyersin nelosketju on tuonut pöytään juuri sellaisen panoksen, jota modernissa vauhtijääkiekossa nelosketjulta kaivataan.

Nelosketjun tärkein tehtävä on ostaa happea joukkueen tulosyksiköille. On kova juttu, jos nelosketju pystyy pelaamaan kymmenisen minuuttia illassa paitsi vuotamatta omiin myös väsyttäen vastustajaa. Laughtonin ketju on tehnyt juuri sitä.

Ketju on saanut painettua peliä toistuvasti vastustajan päätyyn. Kun yhdistää nopeat jalat ja kyvyn pysyä kiekossa, kolmikon pitkiä päätypelejä on vaikea pysäyttää. Ne eivät välttämättä tuota tulosta, mutta jos joukkueen ykkösketju pääsee nelosketjun vaihdon jälkeen tuoreena väsyneitä vastustajia vastaan kaukaloon, nelosketju on hoitanut hommansa kympin arvoisesti.

Kaiken lisäksi Flyersin nelosketju on onnistunut hankkimaan vastustajille rangaistuksia lähes yhden ottelua kohden. Se nostaa entisestään muun joukkueen maaliodotetta. Kun näin käy, nelosketjun arvosana hipoo jo 10+:aa.

Nelosketjulta löytyy yhteistä historiaa. Leier oli ennen tätä kautta pelannut vain 16 NHL-ottelua, mutta yhteispeliä Laughtonin kanssa on hiottu viime vuosina pitkiä pätkiä Philadelphian farmijoukkueessa Lehigh Valleyssä.

Laughton pelasi koko viime kauden farmissa, mutta sitä ennen hän ehti olla jo puolentoista kauden ajan vakiokasvo Flyersissa. Niiltä ajoilta hänellä on yhteistä historiaa itävaltalaisen Rafflin kanssa. Kolmikko onkin kasvanut harjoitusleirin ja runkosarjan alun aikana nopeasti yhteen, joten siihen väliin on vaikea iskeä kiilaa.

Tällä hetkellä Lehterän realistisin reitti kokoonpanoon olisi Weisen korvaaminen. Se on viime yön jälkeen taas hieman vaikeampaa, koska joukkue pelasi alkukauden parhaan pelinsä, ja Weise avasi maalihanansa täydentäen Flyersin hurjan toisen erän (4-0).

Lehterä on lähes toivottomassa tilanteessa. Arvoa joukkueelle on vaikea todistaa, jos ei pääse pelaamaan. Pelaamaan on puolestaan vaikea päästä ilman loukkaantumisia, koska Philadelphian juna on vuosikausien hakemisen jälkeen asettumassa vihdoin raiteilleen.

Yksi oljenkorsi Lehterällä kuitenkin on. Philadelphia on päästänyt kuudessa ottelussaan peräti kuusi maalia vastustajan pelatessa ylivoimalla. Etenkin vierasotteluiden alivoimaprosentti (70,6) on niin heikko, että siellä saattaa kohta olla aukko täytettävänä, vaikka neljän kentän rotaatio pyörisi kuinka hyvin tahansa.