Palomäen NHL-kolumni: Taas matkalla uusiin urotekoihin – mihin perustuu Suomi-kiekon hiljaisen NHL-voittajan suuruus?

Olli Määttä.
Olli Määttä pelaa väkevää pudotuspelikevättä. Kuva: Jeanine Leach / All Over Press

Jääkiekon ystäville tarjottiin viihdettä koko rahan edestä sunnuntai-iltana, kun Pittsburgh Penguins sinetöi yhdeksännen perättäisen ottelusarjan voittonsa lyömällä Philadelphia Flyersin vieraissa maalein 8-5. Flyersin kausi päättyi puolustuspelilliseen romahdukseen.

Ottelu piti sisällään oppitunnin siitä, mitä on laadukas puolustajien pelaaminen NHL:n pudotuspeleissä. Ennen kaikkea ottelu piti kuitenkin sisällään opetuksen, mitä ei ole laadukas puolustajien pelaaminen NHL:n pudotuspeleissä.

Ongelma ei niinkään ollut se, miten Flyersin puolustajat puolustivat. Siinäkin tuli toki kammottavia virheitä, mutta viime kädessä ne kumpusivat heikosta kiekollisesta pelaamisesta.

Flyersin esitys Battle of Pennsylvanian kuudennessa ottelussa muutti lihaksi ja vereksi totuuden siitä, että jääkiekko – kuten kaikki pallopelit – on jatkumo. Jos hyökkää huonosti, puolustaa huonosti. Ja vastaavasti: jos puolustaa huonosti, hyökkää huonosti. Pahimmillaan se on kuin spiraali, jota ei saa katkaistua.

Flyersin puolustajat – etunenässä Radko Gudas ja koko kauden ajan hehkutettu Shayne Gostisbehere – suorastaan lahjoittivat maalipaikkoja Penguinsille. Ja kun Penguinsille lahjoittaa maalipaikkoja, Penguinsille lahjoittaa maaleja.

Flyersin puolustajat sortuivat leikkimään koko ajan voitolla peliä avatessaan ja tehdessään. Riskikertoimien säätely epäonnistui pahasti.

Kun puolustajat antoivat ylioptimistisia tai vain huonosti toteutettuja syöttöjä omalla kenttäpuoliskollaan, Penguins pääsi jatkuvasti kiekkoon kiinni jo ennen punaviivaa. Kun peli kääntyi toistuvasti omiin, Penguins pääsi vyörymään karmealla vauhtierolla kohti Flyersin maalia, ja koko joukkue näytti siltä, kuin se ei osaisi puolustaa ollenkaan.

Avain laadukkaaseen puolustamiseen on laadukkaassa hyökkäämisessä. Täysin päinvastainen esimerkki saatiin kaukalon toisesta päädystä.

***

Myös Penguinsin 23-vuotias Olli Määttä on vuosien saatossa saanut oman osansa noloista NHL-koosteista. Aina silloin tällöin näkee tilanteita, joissa tuulennopeat hyökkääjät pyyhkäisevät ohi raskaasti liikkuvan Määtän ja karkaavat läpiajoon.

Määttä ei ole mitenkään nopea pelaaja, mutta ei hän ole erityisen hidaskaan. Hänet – ja kuka tahansa muu NHL-puolustaja – on kuitenkin helppo saada näyttämään hitaalta, jos vastustaja pääsee haastamaan räikeällä vauhtierolla. Pahimmillaan lähtötilanteessa ollaan jopa seisovilla jaloilla.

Avain puolustajien pelaamiseen NHL:ssä onkin se, että ei joudu sellaisiin tilanteisiin, joita ei sijoittumisella pysty ratkomaan. Mitä loogisempi jatkumo pelissä on, sitä epätodennäköisempää Määtän tai kenenkään muunkaan puolustajan nolaaminen kaukalossa on.

Tullaan NHL-puolustajien tärkeimpään ominaisuuteen: kiekolliseen suoritusvarmuuteen. Kun ottelua kohti tulee parisenkymmentä irtokiekkotilannetta, saman verran syötön vastaanottoja ja syöttöyrityksiä sekä vähän harvemmin kuljetuksia, laukauksia, siirto- ja päätykiekkopaikkoja, puolustajan tason ratkaisee keskiarvosuorittaminen näissä tilanteissa.

Shayne Gostisbehere.
Shayne Gostisbeherella ei mennyt putkeen ottelusarja Pittsburgh Penguinsia vastaan. Kuva: NHL

Esimerkiksi Flyersin Gostisbehere sai osakseen hehkutusta, kun hän teki runkosarjassa puolustajalle hurjat 65 tehopistettä. Viimeistään ottelusarja Penguinsia vastaan osoitti kuitenkin, että Gostisbeherellä on vielä valtavasti töitä suoritustasonsa vakioinnissa. Yksittäiset väläytykset eivät riitä paikkaamaan kokonaisuutta, jos keskiarvoisessa peruspelaamisessa on ongelmia. Näyttävyys ei paikkaa epävarmuutta.

Flyers-ottelusarjassa ja varsinkin sen kuudennessa ottelussa Määttä pääsi jälleen kerran osoittamaan omat vahvuutensa. Ne kumpuavat nimenomaan laadukkaasta keskiarvosuorittamisesta, kiekollisesta suoritusvarmuudesta. Määtältä ei saa sirkustemppuja, mutta harvoin ne voittavaan jääkiekkoon kuuluvatkaan.

Urheilulehti tilastoi keväällä 2016 Stanley Cup -finaalissa jokaisen pelaajan kiekollisen suoritusvarmuuden. Määtän keskiarvo kuudessa ottelussa oli yli 80 prosenttia. Pelattiin siis maailman absoluuttisen huipputason kaikkein kovimpia otteluita, ja Määtän sadoista kiekollisista suorituksista yli kahdeksan kymmenestä oli peliä edistäviä.

Sen jälkeen Määttä on saanut vyölleen lähes 140 NHL:n runkosarjaottelua lisää ja 31 pudotuspeliottelua päälle. Se on tarkoittanut valtavaa toistomäärää perustilanteista, joten tänä päivänä jyväskyläläinen on vielä selkeästi parin vuoden takaista itseään varmempi pelaaja.

Tämä näkyy kaukalossa illasta toiseen. Viimeksi se näkyi ratkaisevassa Flyers-ottelussa, jossa Määttä teki – toisin kuin Flyersin virkaveljensä – jatkuvasti peliä edistäviä asioita. Viime kädessä ero Penguinsin ja Flyersin välillä tuli juuri tästä pelin osa-alueesta, eli puolustajien kiekollisesta suoritusvarmuudesta.

Määttä joutuu erittäin harvoin kiperiin puolustuspelillisiin tilanteisiin siitä yksinkertaisesta syystä, että hän osaa hakea kiekon paineen alta ja laittaa sen napakasti joukkuekaverin lapaan noin yhdeksän kertaa kymmenestä. Tai jos hallittu avaussyöttö ei ole mahdollinen, Määttä osaa säädellä riskiä, ja laittaa riskittömämmän siirtokiekon takuuvarmasti turvallisille vesille.

Toki samanlaista suoritusvarmuutta vaaditaan myös pakkiparilta ja edessä pelaavalta ketjulta, mutta tässä Penguins on joukkueenakin NHL:n parhaimmistoa. Kiekollinen pelaaminen lähtee aina puolustajista, joten sen takia Määttä ja kaikki muut puolustajat ovat tässä mielessä pitkälti oman kohtalonsa herroja.

***

Määttä on pelannut jo tähän mennessä uskomattoman uran. Meriittilistalta löytyy olympiapronssin lisäksi pari Stanley Cupia ja jo yli 60 NHL:n pudotuspeliottelua. On helppo unohtaa, että hän on syntynyt vuonna 1994, joten parhaat päivät ovat edelleen vasta edessäpäin.

Olli Määttä.
Olli Määtällä on vyöllään jo yli 300 runkosarja- ja 60 playoff-ottelua NHL:ssä. Kuva: NHL

Silti, matkalle on mahtunut kaikenlaista. Vaikka Määttä on jo kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja, mestaruuskausinakin hän on joutunut ajoittain seuraamaan otteluita terveenä katsomosta. Matkalla suoritusvarmaksi puolustajaksi on ollut kasvukipuja, mikä on täysin ymmärrettävää nuoresta puolustajasta puhuttaessa.

Määtän tarinasta on dokumentoitu myös tarkasti mittava vamma- ja sairaushistoria. Moni hätkähtikin helmikuussa 2016, kun Penguins solmi suomalaispuolustajansa kanssa peräti kuuden vuoden jatkosopimuksen, jossa keskiarvoiseksi vuosiansioksi oli määritelty reilut neljä miljoonaa dollaria.

Sain tämän kauden aikana hämmentävän kysymyksen. Minulta kysyttiin, onko Määtän kehitys pysähtynyt, kun peliaika pyörii edelleen siellä alle 20 minuutissa (runkosarjan ottelukohtainen keskiarvo 18.45).

Numeroiden valossa sen voi tietysti niinkin nähdä. Määtän rooli ei ole merkittävästi kasvanut, vaikka tällä kaudella hän onkin ollut suhteellisen vakituinen jäsen joukkueen kakkosylivoimassa. Edes runkosarjan 29 tehopistettä ei näytä erikoiselta, kun samat pisteet olivat taulussa jo tulokaskaudella 2013-2014. Plus/miinus-tilastokin oli ensimmäisen kerran Määtän NHL-uralla pakkasella, tosin vain maalin verran.

Kun otetaan vielä huomioon varsin suuri vuosiansio palkkakatto-ongelmien kanssa painivassa Penguinsissa, kysymys oli sinänsä ihan validi. Numeroiden taakse kätkeytyy kuitenkin uran ylivoimaisesti tasapainoisin kausi.

Määtästä tuskin koskaan tulee räiskyvää puolustajaa, joka tekee yli 50 tehopistettä kaudessa. Eikä Määtästä todennäköisesti koskaan tule shutdown-puolustajaa, joka tienaa voin leipänsä päälle nollaamalla illasta toiseen vastustajan ykköstähdet tarkkaan mietityn pelisuunnitelman mukaisesti.

Jokainen menestystä janoava NHL-joukkue kaipaa Määtän kaltaisia pelaajia. Pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan sen 20 minuuttia illassa takuuvarmalla suoritustasolla.

Mutta jokainen menestystä janoava NHL-joukkue kaipaa Määtän kaltaisia pelaajia. Pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan sen 20 minuuttia illassa takuuvarmalla suoritustasolla.

Määtän kaltaiset pelaajat ovat niitä dynamoita, jotka tuottavat virtaa ympärilleen. Jos Määttä ei antaisi sitä peliä edistävää ykkössyöttöä omista, Sidney Crosbyn luomaan maalipaikkaan johtava tapahtumaketju katkeaisi jo heti alkuunsa.

Vastaus siihen hämmentävään kysymykseen on: ei todellakaan ole kehitys pysähtynyt. Päinvastoin, vihdoin terveenä pysyneen Määtän suoritusvarmuus on kohentunut valtavin harppauksin tämän kauden aikana. Enää Määtän ei tarvitse olla alkuunkaan huolissaan siitä, että Penguinsin päävalmentaja Mike Sullivan keksisi laittaa hänet terveenä katsomoon.

Realiteetti Määtän kaltaisilla yleispuolustajilla vain on se, että peliaika tuskin koskaan kasvaa reilusti yli 20 minuutin ottelua kohden. Se on silti niin arvokas 20-minuuttinen, että koko joukkueella tulee nopeasti ikävä, jos se 20 minuuttia pitää täyttää toisella tavalla. Määttä kuuluu siihen pelaajajoukkoon, joiden arvon huomaa vasta heidän ollessa sivussa.

Se 20-minuuttinen on niin arvokas, että sillä tuppaa olemaan kohtuullisen suora korrelaatio pudotuspelikevään pituuteen. Tänäkin keväänä on olemassa suuri riski, että Penguinsin kausi venähtää kesän puolelle.

Eikä se numero siellä palkkakuitin alalaidassakaan niin pahalta näytä. Päinvastoin.