Palomäen NHL-kolumni: Syksyn uskomattomalla NHL-tarinalla yllättävä esikuva SM-liigasta

James Neal juhlii maaliaan.
James Neal on huudattanut kotiyleisöä Vegasissa syksyllä. Kuva: All Over Press / Icon Sportswire / Jeff Speer

Suljettuun sarjaan nostetaan kabinettipäätöksellä seura, jolla ei ole jäähallia lukuun ottamatta oikein mitään valmiina. Alkaa armoton työ, kun joukkuetta aletaan rakentaa tyhjästä. Onneksi on aikaa.

Hyvissä ajoin löydetään uudet ihmiset, jotka alkavat linjata urheilupuolen suuntaviivoja. Projektille löytyy hyvissä ajoin myös kokenut ja arvostettu valmentaja, joka tuo mukanaan aimo annoksen uskottavuutta.

Kun aletaan etsiä pelaajia, realiteetti on, että se täytyy kasata muiden joukkueiden hylkiöistä. Jokunen kova pelimies sattuu sopivasti kohdalle, mutta pääosin pelaajat ovat sellaisia, jotka eivät syystä tai toisesta ole onnistuneet valtaamaan itselleen isoa ruutua sarjan muissa joukkueissa. Jokunen kokeiluluontoinen pelaaja sopii sekaan myös lähtökohtaisesti heikommista sarjoista.

Kun kautta ennakoidaan, kaikki muut sijoitukset kuin pahnanpohjimmainen ovat supersuorituksia. Muutamaa hulluksi leimattavaa visionääriä lukuun ottamatta kukaan ei anna joukkueelle minkäänlaista toivoa.

Ja hups, kyseinen joukkue onkin sarjan puhutuin sensaatiojoukkue, kun kausi alkaa. Heti alkukiihdytyksessä tulee läjä voittoja, ja mikä ihmeellisintä, myös peli näyttää hämmästyttävän hyvältä.

Media täyttyy asiantuntijoista, jotka omien sanojensa mukaan jo ennen kauden alkua povasivat, että tämä joukkue on yllätysvalmis. Yhtäkkiä löytyykin miljoona syytä sille, miksi tämä menestys on täysin luonnollista. Osa on jo lupailemassa kuuta taivaalta.

Tarina on kuin suoraan Mikkelin syksystä 2016. Nyt ei kuitenkaan puhuta vuoden takaisesta Jukureista, vaan tämän syksyn NHL:stä ja sen lokakuun suurimmasta sensaatiosta, Vegas Golden Knightsista.

Risto Dufva.
Risto Dufva oli luotsata Jukurit SM-liigan pudotuspeleihin viime kaudella vastoin kaikkia odotuksia. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Jukurien ”laajennusvaraustilaisuus” ei ollut ihan yhtä seremoniallinen, mutta muuten tarinat ovat – ainakin tähän pisteeseen saakka – lähes identtiset.

Ja edelleen on enemmän kuin todennäköistä, että myös Vegasin tarina päättyy ritarillisen taistelun jälkeen pettymykseen – aivan kuten Jukureilla viime kauden runkosarjan loppumetreillä.

***

Vegas on kaiken lisäksi menestynyt kaukalossa hyvin samanlaisin asein kuin SM-liigan kärkikaartin niskaan hengittänyt Jukurit vuosi sitten syksyllä. Leimaavia arvoja ovat olleet äärimmäinen sitoutuminen, kurinalaisuus ja jatkuvasta altavastaaja-asemasta kumpuava näytönhalu.

Ja aivan kuten Jukureilla viime syksynä, välillä sieltä tulee sellaisia maaliryöppyjä, joiden ei pitänyt olla edes mahdollista tällaisella pelaajamateriaalilla. Kukaan ei osannut kuvitella Vegasille 7–0-voittoja – olkoonkin, että vastassa oli viikonloppuna Colorado Avalanche.

Jotta Brendan Leipsic, Nate Schmidt, Brad Hunt, William Carrier ja muut nobodyt pystyvät yhtäkkiä pelaamaan raikasta ja voittavaa jääkiekkoa voimiensa tunnossa, taustalle tarvitaan jonkinlainen tarina. Jostain sen uskon ja näytönhalun on kummuttava.

Jukurien kohdalla Heimo-tarina rakentui vuosi sitten keinotekoisesti, mikä oli sinänsä kova temppu. Samat motivaation lähteet ovat olleet alusta asti muiden hyljeksimillä Vegasin pelaajille, mutta mitään päälleliimattua ei tarvinnut keksiä sen lisäksi. Vegasin taustalle syntyi ihan itsestään tarina vain muutama päivä ennen kauden alkua, 1. lokakuuta.

Jukurien kohdalla Heimo-tarina rakentui vuosi sitten keinotekoisesti, mikä oli sinänsä kova temppu. Samat motivaation lähteet ovat olleet alusta asti muiden hyljeksimillä Vegasin pelaajille, mutta mitään päälleliimattua ei tarvinnut keksiä sen lisäksi.

Kun Route 91 Harvest -musiikkitapahtuman yleisöä alettiin lokakuun alussa Las Vegasissa ampua, kyseessä oli tietenkin traaginen tapahtuma. 58 kuolonuhria ja monta sataa haavoittunutta vaatinut tapahtuma pysäytti koko maailman, mutta varsinkin paikallisen yhteisön.

Niin valitettava ja surullinen kuin tapahtuma Nevadan osavaltion suurimmassa kaupungissa olikin, se loi aivan uudenlaisen yhteisöllisen kysynnän Vegasin historian ensimmäiselle Pohjois-Amerikan isojen sarjojen ammattilaisjoukkueelle. Golden Knights myös täytti tämän kysynnän näyttävästi – sekä kaukalossa että sen ulkopuolella.

On vaikea arvioida, miten paljon joukkue faktisesti sai lisäpontta tällaisesta yhteisöllisestä merkityksestä, mutta aivan varmaa on, että ei siitä ainakaan haittaa ollut. Niin sitoutunutta Vegasin pelaaminen on syksyllä ollut.

Kun paremmat joukkueet perinteisesti hakevat vielä parasta virettään syksyllä, Vegas on raapinut voittoja yksinkertaisella reseptillä. Kiekollisena on tehty selkeitä ja suhteellisen riskittömiä ratkaisuja, kiekottomana tavoite on ollut sekoittaa vastustajan pasmat sähäkällä paineistamisella. Toteutus on ollut huippuluokkaa.

Eikä Vegas ole hätääntynyt, vaikka menisi eränkin verran peliaikaa ilman laukauksia kohti vastustajan maalia. Silloin vain puolustetaan sitkeästi omassa päädyssä keskustaa ja odotetaan kärsivällisesti omia iskunpaikkoja. Opportunistinen viimeistely kuuluu taudinkuvaan.

Gerard Gallant.
Gerard Gallant on piiskannut Vegasin kovaan lentoon. Kuva: Dom Gagne / All Over Press

Vegasin Risto Dufvan, Gerard Gallantin valmentama Golden Knights on päättänyt, että se ei anna vastustajille ilmaiseksi mitään. Vastaavasti, jos vastustajalta on tarjolla almuja, Golden Knights on hyeenana paikalla. Tässä vaiheessa kautta niitä almuja tulee vielä yllättävänkin helposti.

***

Paradoksaalisesti Vegas ei edes yrittänyt kasata tälle kaudelle maksimaalisen hyvää joukkuetta. Jos GM George McPhee olisi halunnut rakentaa niin hyvän joukkueen kuin mahdollista tälle kaudelle, hän olisi voinut poimia kesän laajennusvaraustilaisuudessa paljon kovempikin nimiä. Ei supertähtiä, mutta kovia nimiä kuitenkin.

Sen sijaan McPhee valitsi taktiikan, jossa hän kuunteli nopeaa menestystä janoavia seuroja, jotka halusivat suojella nykyistä joukkuettaan. Moni joukkue oli valmis lahjoittamaan Vegasille mieluummin palan tulevaisuuttaan varausvuorojen muodossa, jos Vegas katsoisi muualle ja poimisi varaustilaisuudessa jonkun muun kuin sen päivänselvän vaihtoehdon.

Tämän seurauksena Vegas pääsi varaamaan kesän varsinaisessa varaustilaisuudessa peräti 12 pelaajaa seitsemällä kierroksella. Näistä pelaajista kolme varattiin ensimmäisellä kierroksella – Cody Glass numerolla kuusi, Nick Suzuki numerolla 13 ja Erik Brannström numerolla 15.

Vegas on haalinut ison läjän varausvuoroja myös kahden seuraavan vuoden varaustilaisuuksiin. McPhee pääsee siis muokkaamaan joukkuettaan haluamaansa suuntaan alusta asti tavallaan kiihdytetysti ilman kompromisseja.

Vaikka alkukausi on ollut hulppea, Vegas elää koko ajan pidemmällä tähtäimellä ilman harhakuvitelmia. Kohun keskellä koko syksyn ollut Vadim Šipatšov tai Jason Garrison saattaisivat tehdä tällä hetkellä Vegasista paremman joukkueen, farmissa hirmutulosta takoneesta Shea Theodoresta puhumattakaan, mutta kysymys on siitä, mihin suuntaan joukkuetta halutaan pidemmässä juoksussa viedä.

On myös hyvin mahdollista, että lokakuussa maaleja hirmuista tahtia paukuttanut James Neal kaupataan keväällä johonkin Stanley Cupia himoitsevaan organisaatioon. Vegasille tuskin on pitkäaikaista iloa Nealista, josta tulee kesällä rajoittamaton vapaa agentti, joten jos tarjolla on vaikkapa ykköskierroksen varausvuoro siirtotakarajalla, Vegas todennäköisesti tarttuu syöttiin.

***

Mikä se haluttu suunta sitten on? Yksi ominaisuus nousee ylitse muiden nykyjoukkueesta: luisteluvoima. McPhee ja Gallant ovat saaneet katsoa vähän kauempaa NHL-jääkiekkoa ja päätyneet aivan oikein painottamaan jalkanopeutta.

Erik Haula.
Erik Haula edustaa Vegasin runsaslukuista jalkanopeaa siipeä. Kuva: Scott D. Stivason / All Over Press

Puolustuksessa raskasjalkaisempi Jason Garrison on viimeisimpänä joutunut paitsioon. Tilaa halutaan tehdä mieluummin Brad Huntin kaltaisille selkeästi vähemmän meritoituneille, mutta kovempaa luistinten päällä kulkeville puolustajille.

Vähän laveammalla perustelulla halutaan puolustajia, jotka pystyvät paitsi liikkumaan hyvin myös liikuttamaan kiekkoa hyvin. Nämä kaksi asiaa ovat modernissa NHL-kiekossa tiiviisti yhteydessä toisiinsa, sillä usein kiekon liikuttaminen tarkoittaa sen nostamista ylöspäin kuljettamalla.

Sentteripelissä korostuu kyky luistella nopeasti ja etenkin toistuvasti 60 metrin matka maalilta toiselle. Laitahyökkääjien pelikirjassa korostuu Gallantin jääkiekossa kyky irrota herkästi ylöspäin riiston jälkeen – ja palata omiin yhtä kovaa.

Kaikkeen tähän tarvitaan: luisteluvoimaa. Tarvitaan puhdasta luistelunopeutta, mutta tarvitaan myös luistelukestävyyttä. Luistelu on sana, johon Vegasin alkukauden sensaatiomainen menestys ennen kaikkea tiivistyy.

Tarvitaan puhdasta luistelunopeutta, mutta tarvitaan myös luistelukestävyyttä. Luistelu on sana, johon Vegasin alkukauden sensaatiomainen menestys ennen kaikkea tiivistyy.

Tällä hetkellä kysymys kuuluu, pitääkö ennen alkuviikon New Yorkin kierrostaan yhdeksästä ensimmäisestä ottelustaan kahdeksan voittanut Vegas ottaa jo tosissaan. Riippuu täysin, keneltä kysytään.

Jos olet vastustajan päävalmentaja, ilman muuta pitää. Iso osa Vegasin alkusyksyn menestyksessä on pohjautunut juuri siihen, että vastustaja ei ole ottanut sitä riittävän tosissaan. Almuja Golden Knights on saanut aivan liikaa.

Jos taas olet esimerkiksi vedonlyöjä, joka pohtii, meneekö Golden Knights pudotuspeleihin, kannattaa vielä miettiä uudemman kerran. Fakta on, että kaikkien joukkueiden pelaaminen kehittyy koko ajan hiljalleen, ja etenkin joulun jälkeen vastustajan almuilla saadut voitot ovat koko ajan tiukemmassa.

Sekin pitää muistaa, että Vegasin alkuohjelma on ollut varsin kevyt. Colorado, Buffalo, Detroit ja Arizona – jonka Vegas on kohdannut jo kahdesti – ovat kaikki NHL:n häntäpäähän povattuja joukkueita. Kovimmat testit ovat tähän mennessä olleet Dallas ja Chicago, joista ei ole vielä ihan saanut otetta, mihin suuntaan ne ovat matkalla.

Todennäköistä on, että Vegas seuraa – tässäkin suhteessa – Jukurien esimerkkiä. Käsittämättömän kova ylisuorittaminen vie joukkueen hämmästyttävän lähelle pudotuspelejä. Mutta ehkä sittenkin vain lähelle.

Ja sekin olisi jo uskomaton suoritus.