Palomäen NHL-kolumni: Suomalaistähtien turvana NHL:n parhaiten varjeltu salaisuus – ”Paljon samaa kuin Aleksander Barkovissa”

Jaccob Slavin ja Brett Pesce työn touhussa.
Jaccob Slavin ja Brett Pesce työn touhussa. Kuva: Greg Thompson / All Over Press

Eletään vuoden 2017 toiseksi viimeistä päivää. Itse asiassa jo viimeistä päivää, jos asemapaikka on Suomessa. Amerikan Yhdysvalloissa, tarkemmin St. Louisin kaupungissa Missourin osavaltiossa eletään vielä iltaa päivämäärällä 30. joulukuuta.

Juuri on käynnistynyt NHL-ottelu, jossa vastakkain ovat paikallinen ylpeys, St. Louis Blues ja vieraileva Carolina Hurricanes. Kotijoukkue aloittaa tapansa mukaisesti kovalla rynnistyksellä vastustajan päätyyn.

Blues on laittanut heti avausvaihtoon raskaan kalustonsa – ketjun, jossa pelaavat Ivan Barbashev, Brayden Schenn ja Vladimir Tarasenko. He järjestävät mylläkän Hurricanesin päätyyn, mutta maalipaikkoja he eivät pysty luomaan.

Pelikatkon aikana vaihdosta kaukaloon hyppää seuraava porukka: Patrik Berglund, Kyle Brodziak ja Alexander Steen. Brodziakin aloitusvoiton jälkeen ei mene monta sekuntia, kunnes Steen syöttää maalin takaa A-sektoriin, josta Brodziak tällää vapaasti kiekon verkkoon. Blues johtaa 1-0.

Puhutaan vain kahdesta esimerkkivaihdosta, mutta niihin tiivistyy koko Carolina Hurricanes juuri tällä hetkellä. Ensimmäisessä vaihdossa jäällä olivat nimittäin puolustajista Brett Pesce ja Jaccob Slavin, toisessa puolestaan Justin Faulk ja Klas Dahlbeck.

Faulk ja Dahlbeck olivat kaukalossa myös Bluesin iskiessä maalit 2-0:aan ja 3-2:een. Niin olivat muuten myös Carolinan tulikuumat suomalaistähdet, Teuvo Teräväinen ja Sebastian Aho. Se on kuitenkin tässä tarinassa vain sivujuonne.

On nimittäin aika tutustua niihin kavereihin, kenen vahtivuorolla vastustajat harvemmin pääsevät juhlimaan. Heidän nimensä ovat Brett Pesce ja Jaccob Slavin – pakkipari, jota voi hyvällä syyllä kuvailla NHL:n parhaiten varjelluksi salaisuudeksi.

***

Carolina Hurricanes päätti vuoden 2017 vahvaan jaksoon, jonka aikana se voitti seitsemän yhdeksästä ottelustaan. Voittoresepti on helppo havaita, sillä neljässä voitossa Hurricanes piti vastustajansa yhdessä maalissa ja kahdessa voitossa kahdessa maalissa. Vain kerran voittosarjan aikana vastustaja teki enemmän kuin kaksi maalia, 5–4-jatkoaikavoitossa Buffalosta.

Tämä on enemmän kuin tuttua Carolina Hurricanesia. Koko Bill Petersin kolme ja puoli kautta kestäneen valmennuskauden ajan Hurricanes on ollut kaikkien edistyneempien tilastojen mukaan NHL:n huippujoukkue, mutta pudotuspeliotteluita Raleigh’ssa ei silti ole nähty kevään 2009 jälkeen. Syy on ollut pitkälti se, että vahvaa viisikkopeliä ei ole pystytty muuttamaan numeroiksi taululla.

Sebastian Aho.
Carolina Hurricanes on Sebastian Ahon näköinen - täynnä potentiaalia, joka on koko ajan lähellä muuttua kovaksi tulokseksi. Kuva: NHL

Hurricanesin eturivi ei kestä vertailua NHL:n eliittiin, jos tuijotetaan raakaa tulosdataa. Sebastian Ahon, Jordan Staalin ja Teuvo Teräväisen ketjuun henkilöityy koko joukkue; peli tuottaa säännöllisesti riittävästi maalipaikkoja, mutta niitä ei pystytä läheskään samanlaisella säännöllisyydellä kääntämään maaleiksi.

Ja sama homma toiseen suuntaan. Hurricanes on Petersin aikana ollut järjestelmällisesti se joukkue, joka päästää vähiten laukauksia omiin. Kun detroitilaisen koulukunnan joukkue pysyy vahvasti kiekossa joka puolella kaukaloa, vastustaja ei yksinkertaisesti pääse vyörymään kovin usein Hurricanesin päätyyn.

Yksikään pelitapa ei kuitenkaan pysty nollaamaan vastustajan maalipaikkoja. Hurricanesille turhankin tutuksi ongelmaksi on viime vuosina tullut se, että niinä hetkinä, kun vastustaja saa painetta sen päätyyn, selkä katkeaa liian halvalla hinnalla. Ei ole löytynyt sitkeyttä puolustaa omaa maalia niillä hetkillä, kun pelejä ratkotaan.

Tällä kaudella Hurricanes on ollut vielä kaiken lisäksi erityisen heikko erikoistilanteissa. Alivoimalla joukkue on ollut kahdeksanneksi huonoin prosentilla 78,7. Ylivoimalla koko NHL:stä ei ole löytynyt kuin kolme Carolinaa (15,4 prosenttia) huonompaa joukkuetta.

Sen takia maalinestopelaaminen on ylikorostuneen suuressa roolissa Carolinan tämän kauden menestykselle. Realiteetti on, että Hurricanes ei voi päästää yhtä tai kahta maalia enempää ottelussa, jos se aikoo voittaa.

Ja tästä päästään Slaviniin ja Pesceen.

***

Vuorokausi ennen alussa kuvailtua Blues-ottelua Hurricanes kohtasi kotonaan Pittsburgh Penguinsin. Ottelusta kirjattiin kotijoukkueelle voitto maalein 2-1. Voittomaalin tehneen Ahon lisäksi ottelun tähdistöön kelpuutettiin Slavin ja Pesce.

Jaccob Slavin.
Jaccob Slavin sai suitsutusta esityksestään Pittsburgh Penguinsia vastaan. Kuva: NHL

Yleensä NHL-otteluiden tähdistövalinnoille ei kannata antaa minkäänlaista painoarvoa. Jos ne jakaisi tilastojen perusteella näkemättä peliä, päätyisi hyvin usein samaan kolmikkoon kuin raati. Tässä kyseisessä ottelussa raati oli kuitenkin harvinaisen hyvin tilanteen tasalla.

Slavin ja Pesce tekivät työnsä niin täydellisesti kuin vain mahdollista. Toki Penguinsin ainoa maali syntyi kaksikon ollessa jäällä, mutta se on väistämätöntä, kun pelaa jatkuvasti maailman parhaita pelaajia vastaan – ja yleensä aina siinä tilanteessa, kun todennäköisyys vastustajan maalille on korkeimmillaan (kuten oman päädyn aloituksissa).

Peters heitti Slavinin ja Pescen jäälle vuorotellen Jevgeni Malkinin ja Sidney Crosbyn ketjuja vastaan. Vaihdosta toiseen toistui sama kaari: Jos Penguins jotenkin pääsi hyökkäysalueelle, jompikumpi Hurricanes-puolustajista irrotti vastustajan kiekosta eleettömällä ja huomaamattomalla iskulla. Tai sitten katko tuli syöttölinjoja katkomalla tai vetoja blokkaamalla. A-sektoriin Penguinsin tähdillä ei ollut mitään asiaa.

Taas voi miettiä, että kyseessä oli yksittäistapaus. Niin se olikin, sillä yleensä Slavinia ja Pesceä ei edes huomaa kaukalossa. He tekevät normaalina iltana työnsä niin hyvin, että siihen ei ehdi edes kiinnittää huomiota. Harvemmin aukoton puolustuspelaaminen pomppaa niin selkeästi silmille kuin Penguins-ottelussa.

Pescen ja etenkin Slavinin vahvuudet kumpuavat viime kädessä kiekollisesta suoritusvarmuudesta. Kun syötöt napsahtavat riiston jälkeen joukkuekaverin lapaan, eivätkä jää pyörimään epämääräisesti omalle alueelle, virheitä ei tarvitse lähteä paikkaamaan. Kyky puolustaa aukottomasti lähtee siitä, että ei tee itselleen kiireellisiä tilanteita. Siksi hyviin puolustajiin ei yleensä edes kiinnitä huomiota.

Jokainen Carolinan otteluita viimeisen kolmen vuoden aikana seurannut NHL-ihminen tietää, että tahrattomassa työnjäljessä ei ole mitään poikkeuksellista, kun puhutaan Jaccob Slavinista ja Brett Pescestä. Siitä on tullut jo itsestäänselvyys.

Samaa ei voi sanoa paljon isompia otsikoita keräävistä Justin Faulkista tai edes muuten erinomaista jääkiekkoa illasta toiseen pelaavasta Noah Hanifinista – Klas Dahlbeckista tai vaikkapa Haydn Fleurystä puhumattakaan. Sen takia Slavin ja Pesce ovat täysin korvaamattomia pelaajia Carolina Hurricanesille.

Kun puhutaan maalinestopelin ylikorostuneesta asemasta, heillä on siinä ylikorostuneen suuri rooli. Jos Slavin ja Pesce epäonnistuvat vastustajan ykkösketjua vastaan pelattaessa, Hurricanesilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta pelata voitosta.

***

Jos satunnaista NHL-seuraajaa pyydettäisiin listaamaan NHL:n parhaita puolustajia, nimet olisivat niitä samoja, joita pyörii puolustajien pistepörssin kärkipäässä. John Klingbergiä nyt tuskin kovin moni kehtaisi ehdottaa, mutta sen jälkeen nimiä voi alkaa luettelemaan melkein suoraan pörssistä.

Kukaan ei jaksaisi edes selata pakkien pistepörssiä niin pitkälle, että vastaan tulisi Slavinin (3+7=10) tai Pescen (0+7=7) nimi. Kun he vielä kaiken lisäksi pelaavat markkina-alueella, jossa jääkiekko ei ole herättänyt suuren yleisön kiinnostusta, Slavinia ja Pesceä voi pitää NHL:n parhaiten varjeltuna salaisuutena.

Brett Pesce.
Brett Pescen kauden avausmaali antaa yhä odottaa itseään, mutta se ei laske miehen arvoa Carolina Hurricanesille. Kuva: NHL

Slavinissä ja Pescessä on paljon samaa kuin Aleksander Barkovissa. Kun mennään suurille jääkiekkomarkkinoille – vaikkapa Torontoon – he eivät saa edellä mainituista syistä ansaitsemaansa arvostusta. Heidän suuruuttansa nostavat esille ainoastaan edistyneempiin tilastoihin perehtyneet analyytikot, jotka ovat yhä pieni vähemmistö, joita konservatiivisessa NHL-maailmassa pidetään vieläkin vähän nörtteinä.

Slavinin ja Pescen kohdalla edes edistyneemmät tilastot eivät aina tee täyttä oikeutta, koska heidän roolinsa Carolinassa on niin ylikorostuneen puolustava. Kaikkia vetoja ei mitenkään voi tässä roolissa estää, minkä takia muun muassa Corsi- ja Fenwick-tilastoissa täytyy aina muistaa, että ne ovat vain suuntaa-antavia lukemia, jotka täytyy pystyä suhteuttamaan kokonaisuuteen.

Kun puhutaan voittamisesta, nämä kaksi 23-vuotiasta amerikkalaista painivat samassa sarjassa kaikkein kovimpien kollegoidensa kanssa. Heidän kontribuutionsa voittamiselle on vain monia muita enemmän se, että kiekko riistetään eleettömästi ja pelataan se varmasti joukkuekaverille. Jos joutuu painimaan vähän pidemmän aikaa omissa, sitten painitaan.

Sekin on iso arvo, että pystyy pitämään pyöritykset omissa lyhyinä. Se heijastuu oman joukkueen hyökkäyspelaamiseen, mikä taas heijastuu oman joukkueen puolustuspelaamiseen. Peli on jatkumo.

Slavinin Carolina nappasi kesällä 2012 neljännellä varauskierroksella ja Pescen vuotta myöhemmin kolmannella varauskierroksella. Aikamoiset löydöt.

Hämmästyttävintä näissä kavereissa on nimittäin se, että he pelaavat vasta kolmatta NHL-kauttaan. Vyöllä on molemmilla vasta vajaat 200 NHL-ottelua.

Jos he muodostavat jo nyt NHL:n parhaan puhtaan shutdown-pakkiparin, millaisia hirviöitä he ovatkaan, kun alla on vaikkapa 500 NHL-ottelun kokemuspankki? Jokohan siinä vaiheessa tämä salaisuus on levinnyt jo vähän laajempaan piiriin?