Palomäen NHL-kolumni: Suomalaiselle tähtitaivaalle on syntynyt uniikki NHL-supertähti – siemen Mikko Rantasen ilotulitukselle kylvettiin jo vuosia sitten

Mikko Rantanen.
Mikko Rantasesta on kypsynyt NHL-supertähti. Kuva: Nick Wosika / Icon Sportswire

Toiset haastattelut jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Yksi mieleenpainuvimmista urallani tehtiin Hartwall Arenan harjoitushallin uumenissa MM-kisoihin valmistavan Leijonien leirityksen aikana keväällä 2016.

Mikko Rantasella oli takanaan äärimmäisen vaiherikas puolitoistavuotinen. Alle 20-vuotiaiden MM-kisoista vuodenvaihteesta 2015 oli käynnistynyt Rantasen nousu, vaikka Suomen joukkueelle kisat Kanadassa olivat pettymys.

Rantanen ei koskaan herättänyt samanlaista hypeä ympärilleen kuin vaikkapa Patrik Laine, mutta kevät 2015 oli Rantaselta hulppea. Umpisurkean TPS:n ottaminen reppuselkään, edustusjoukkueen kauden jälkeen TPS:n A-nuorten johdattaminen Suomen mestaruuteen ja kesällä varaus numerolla kymmenen Colorado Avalanchen NHL-organisaatioon.

Sen jälkeen jatkuvaa lentelyä Atlantin yli, harjoitusleirit ja suora NHL-paikka. Kuuden ottelun jälkeen farmiin, jossa Rantanen oli heikossa joukkueessa yksi koko sarjan parhaita pelaajia. Välissä Helsinkiin voittamaan kapteenina koko Suomen sekoittanut alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruus henkilökohtaisesti hankalamman turnauksen päätteeksi. Keväällä vielä uusi kolmen pelin stintti NHL:ssä.

Tuollaisen myllytyksen jälkeen moni olisi halunnut vetää happea. Rantanen ei. Hän halusi tulla taistelemaan paikasta Leijonien MM-joukkueessa. Sen paikan Rantanen myös lunasti, mutta itse kisoissa roolia oli tarjolla lähinnä ylimääräisenä hyökkääjänä Leijonien ottaessa Kari Jalosen johtamana MM-hopeaa.

Mutta niin, se haastattelu. Kun takana oli noin värikäs puolitoistavuotinen, puheenaihetta olisi riittänyt vaikka mistä menneestä ja tulevasta. Päädyimme puhumaan enimmäkseen kaudenaikaisesta oheisharjoittelusta.

Kun silloin vasta 19-vuotiaan Rantasen puhetta kuunteli, ei voinut kuin vaikuttua. Katse oli niin tiukasti matkassa, eikä päämäärässä. Viimeistään sillä hetkellä tajusi, että tämän pojan urapolku voi viedä vielä todella korkealle.

***

Kun kyseessä on 193-senttinen vantterarakenteinen pelaaja, fyysisessä kehittymisessä on omat haasteensa. Iso kroppa on kuluttava nopeatempoisessa pelissä. Voimatasoja ja etenkin luistelukestävyyttä voi ja pitää kehittää tasaisesti monta vuotta, jotta potentiaali härkämäisenä voimahyökkääjänä on saavutettavissa.

Rantasen polkua ei ole ainakaan helpottanut se, että hän on pelaajatyyppinä aivan uudenlainen suomalaisessa jääkiekossa. Härmässä ei ole ollut ennakkotapausta, kuinka koulia maailmanluokan voimahyökkääjää. Voidaan puhua jopa uniikista tapauksesta, tienraivaajasta.

Se on Rantasen kohdalla tarkoittanut sitä, että fysiikan kanssa on tehty jo monta kesää rajusti töitä fysiikkavalmentaja Hannu Rautalan johdolla. Samaan aikaan se on tarkoittanut kuitenkin myös sitä, että fysiikkaa on pitänyt kehittää jatkuvasti myös kauden aikana.

Tässä tullaan isokoisten nuorten pelaajien suurimpaan haasteeseen. Kun Pohjois-Amerikassa pelataan jatkuvasti kolmen ja neljän pelin viikkoja, on todella haastava palapeli löytää optimaalinen suhde harjoittelun ja pelaamisen välillä.

Aleksander Barkov.
Aleksander Barkovilla on ollut samanlaisia haasteita ysiikan kehittämisessä kuin Mikko Rantasella. Kuva: NHL

Tämän asian kanssa tasapainotteli Aleksander Barkov NHL-uransa alussa, ja samaa painia kävi Mikko Rantanen. Erona oli kuitenkin se, että Barkov oli koko ajan NHL-ympäristössä, jossa apua oli jatkuvasti tarjolla. Rantasen arki San Antoniossa oli täysin erilaista.

– Oli se vähän hakemista – varsinkin, kun siellä ei ole ketään neuvomassa, milloin olisi hyvä tehdä mikäkin harjoitus tai sitten huilata. Nuorella pelaajalla olisi hyvä olla siellä joku, joka pystyisi auttamaan näissä asioissa. Joissain organisaatioissa voi ollakin, mutta meillä ei ainakaan ollut ketään jäiden ulkopuolella, Rantanen kertoi keväällä 2016 Urheilulehteen päätyneessä artikkelissa.

– Sen näki nopeasti, että ei siellä kukaan tule sanomaan, että nyt teet tätä ja tätä. Sen pitää lähteä itsestä – ja aika paljon teinkin sen eteen. Yllättävän hyvin se onnistui itsekseenkin, mutta tietenkin se olisi mukavaa, jos joku olisi vähän katsomassa perään ja kertomassa, mitä kannattaa tehdä.

Tässä tullaan koko Rantasen uraa leimaavaan avainhavaintoon. Ei ole todellakaan itsestäänselvää, että 19-vuotias nuori ymmärtää yksin isossa maailmassa sen, mitä kehittyminen sekä pitkällä että lyhyellä tähtäimellä vaatii.

Kuten Rantasen esimerkki osoittaa, NHL-maailmassa elää edelleen vahvana kulttuuri, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Voisi kuvitella, että miljoonien dollarien sijoituksia – kuten ykköskierroksen varauksia – opastettaisiin kädestä pitäen, mutta edelleen tämä toteutuu yllättävän harvan organisaation AHL-linjastolla.

Jokainen ymmärtää, että tämänkaltaisessa ympäristössä nuoren pelaajan kehitys voi ottaa vakavia harha-askeleita jo pelkästään tiedonpuutteen takia. Puhumattakaan siitä, että joissain paikoissa elää edelleen vahvana kulttuuri, jossa nuorten tähtipelaajien ”suojelu” AHL-kaukaloissa loppuu, jos heistä ei löydy illanviettoseuraa joukkueen AHL-jyrille.

Mikko Rantanen on niin älykäs ja tavoitteellinen urheilija, että tämänkaltaiset sudenkuopat eivät tulleet kysymykseenkään. Rantanen osasi käyttää ajan AHL:ssä optimaalisesti hyväkseen, vaikka joutuikin etsimään oikeaa suhdetta levon ja rasituksen välillä niin sanotusti perstuntumalla. Peli kulki, mutta ei huomisen kustannuksella.

***

AHL-kausi 2015-2016 oli muutenkin Rantasen uralla erityisen merkityksellinen. Hänelle oli toki annettu joukkueen pelillinen johtajuus jo TPS:ssä keväällä 2015, mutta nyt puhuttiin aivan uudesta maailmasta täysin vieraassa ympäristössä.

San Antonio Rampage oli yksi AHL:n huonoimmista joukkueista, jossa yksilöä tukeva viisikkopelin rakenne ei kuulunut sanastoon. Rampage oli enemmän ”Tuossa on kiekko, pelatkaa pojat” -osastoa.

Rantanen oli emoseura Avalanchen kohutuin lupaus. Yhtälö tarkoitti sitä, että Rantaselle lykättiin ykköspelaajan vastuu ja todettiin, että no niin poika, näyttö päälle.

Koska syksy näytti siltä, että eihän tässä ole edes haastetta Rantaselle, alle 20-vuotiaiden MM-kultajuhlien jälkeen hänet heitettiin ykkössentterin tontille. Homma rullasi keskelläkin, ja Rantanen päätti 52 AHL-ottelua sisällä pitäneen kauden muhkeilla tehoilla 24+36=60/+20. Joukkue ei menestynyt, mutta siihen Rantanen oli täysin syytön.

Nuo kokemukset näkyvät voimakkaasti Rantasen pelaamisessa tänä päivänä. Hänestä on muovautunut yli 70 tehopisteen – kohta hyvin todennäköisesti yli 80 tehopisteen ja mahdollisesti jopa 90 tehopisteen – pelaaja. Etenkin kokemus keskushyökkääjänä pelaamisesta on takuuvarmasti tehnyt Rantasesta monipuolisemman pelaajan.

Nathan MacKinnon.
Nathan MacKinnonin ja Mikko Rantasen yhteistyö on ollut tehokasta. Kuva: NHL

Kaiken on kruunannut se, että Rantanen on istutettu maailman parhaiden pelaajien joukkoon nousseen Nathan MacKinnonin rinnalle. Viime kaudella nähtiin jo välähdyksiä siitä, mitä Rantanen ja MacKinnon voivat yhdessä saada aikaan. Tällä kaudella tahti on vain kiihtynyt ja kiihtynyt, ja pudotuspelipaikka alkaa – pitkälti ykkösketjun takoman tuloksen ansiosta – näyttää jopa todennäköiseltä.

Kun Rantasen ja MacKinnonin yhteistyötä on tällä kaudella katsonut, on oikeastaan vaikea erottaa, kumpi on sentteri. Ollaan hyvin lähellä modernia pelipaikattomuutta. Molemmat pystyvät kovassa tempossa give-and-go-pelaamiseen, minkä ansiosta luisteluvoima muuttuu myös kovaksi pelinopeudeksi.

Sekä Rantanen että MacKinnon pystyvät laukomaan ja syöttämään, mikä lisää uhkaa. Ketjun kolmas lenkki Gabriel Landeskog on täysin erityyppinen pelaaja, jonka vahvuudet ovat maalin lähellä ja tilan tekemisessä. Landeskogin avut täydentävät ydinkaksikkoa erinomaisesti.

Heikkouksia on nykyään Rantasen pelaamisesta vaikea löytää. Yhä edelleen ratkaisut ovat ajoittain turhan ylioptimistisia, mutta tasapaino löytyy koko ajan paremmin. Jos viime kaudella tehokkuus ei vielä riittänyt kompensoimaan riskejä omaan päätyyn, nyt ollaan jo komeasti plussan puolella.

Rantanen on ikään kuin kasvanut kroppaansa kärsivällisesti. Kun fysiikka on kehittynyt askel askeleelta, Rantanen saa isoksi pelaajaksi poikkeuksellisen laajan taitoarsenaalinsa yhä paremmin käyttöön.

Nousiaisista lähtöisin oleva voimahyökkääjä on kuin sonni, jota on vaikea irrottaa kiekosta. Näin oli toki aiemminkin, mutta kun fysiikka on kehittynyt, hän jaksaa vääntää pitkiäkin vaihtoja ahtaassa tilassa. Vastustaja väsähtää tätä nykyä usein ennen Rantasta, mikä avaa juuri ne ratkaisevat sekunnin kymmenykset murtavalle toiminnalle.

Pelottavinta tässä paketissa on se, että Rantasella on edelleen ikää vasta 21 vuotta. Kaiken järjen mukaan fysiikka vain kehittyy vielä muutaman vuoden. Jos Rantasen työmoraalia yhtään tuntee, tämän kauden ilotulitus ei riitä vielä mihinkään.

Tästä tarinasta on nähty vasta traileri.

KORJAUS klo 11.10: Rantasen iäksi korjattu artikkelin lopussa 21 vuotta. Aiemmin ikä oli virheellisesti 25 vuotta.