Palomäen NHL-kolumni: Suomalaiselle NHL-tähtitaivaalle syttymässä uusi kirkas tähti

Esa Lindell.
Esa Lindell. Kuva: NHL

”Hän on paljon parempi hyökkäyssuuntaan, kuin me luulimme”, totesi Ken Hitchcock The Dallas Morning News -lehden isossa artikkelissa Esa Lindellistä reilu viikko sitten.

Monella suomalaisella saattoi särähtää lause korvaan. Miten ihmeessä Lindellin kesällä 2012 NHL:ään varanneen seuran päävalmentajalle voi tulla yllätyksenä, että hän on hyvä hyökkäyssuuntaan? Jo kaudella ennen NHL-varaustaan Lindell teki hurjat 51 (21+30) tehopistettä 48 ottelussa nuorten SM-liigassa.

Varauksen jälkeen hän oli muun muassa isossa ylivoimaroolissa ja keräsi viisi (2+3) tehopistettä Nuorten Leijonien voittaessa maailmanmestaruuden Malmössä 2014. Seuraavalla kaudella 191-senttinen helsinkiläinen voitti SM-liigan puolustajien pistepörssin pelattuaan lainalla Ässissä ja tehtailtuaan tehot 14+21=35.

Tehoja on syntynyt myös MM-tasolla ja ensimmäisellä kaudella Pohjois-Amerikassa, kun 73 otteluun syntyi 42 (14+28) tehopistettä AHL:n runkosarjassa. Joka tasolla, jossa Lindell on pelannut, hän on tehnyt maaleja ja antanut syöttöjä. Ollut hyökkäyspelillinen johtohahmo alakerrassa.

Tuo Hitchcockin lause kuvastaa kuitenkin täydellisesti, miten Lindell on NHL-maailmaan astellut. Läpimurto on tapahtunut peruspeli edellä, ja kontribuutio hyökkäyspelaamiseen on työjärjestyksessä vasta toisena.

Siitä kertoo ennen kaikkea viime kausi, jolloin Lindell oli sensaatiomaisesti plus/miinus-tilastossa plussalla, vaikka joukkue pelasi umpisurkeaa jääkiekkoa ilman minkäänlaista tasapainoa. Sellaisessa ympäristössä plusmerkkisen jääkiekon pelaaminen on suoranainen ihme.

***

Lindell on ostanut nopeasti vaativan Hitchcockin luottamuksen. Peliaikaa on tullut parhaimmillaan jopa yli 26 minuuttia ottelua kohden, ja keskimääräinenkin jääaika kauden 15 ensimmäisessä ottelussa on ollut 21.33. Vain ylivoimalla valtaosan minuuteistaan rohmuava John Klingberg on pelannut Lindelliä enemmän.

Lindellin pelaamista leimaa koko ajan yksi sana: suoritusvarmuus. Vaikka Lindelliä seuraa silmä kovana, hän ei juuri tee virheitä kaukalossa. Eleetön peruspelaaminen näkyy myös corsi-tilastoissa.

Lindellin pelaamista leimaa koko ajan yksi sana: suoritusvarmuus. Vaikka Lindelliä seuraa silmä kovana, hän ei juuri tee virheitä kaukalossa. Eleetön peruspelaaminen näkyy myös corsi-tilastoissa.

Puolustajan tärkein tehtävä on aina ja iankaikkisesti kyky puolustaa. Oikein sijoittuminen on iso osa sitä peliä, mutta kamppailupelaamiselta ei voi välttyä. Lindell on tässä suhteessa eleetön suunnannäyttäjä joukkueelleen. Se, miten Lindell iskee oikea-aikaisesti vastustajan runkoon, riistää kiekon ja pelaa sen turvallisille vesille, on todella vaivattoman näköistä.

Kun Hitchcock tuli Dallasin peräsimeen, ensimmäisenä alettiin valaa kivijalkaa kuntoon oman alueen puolustuspelaamisessa. Työmaata riitti Lindy Ruffin ajan katastrofaalisen höntyilyn jälkeen. Pakkien tehtävä on toimia vartiotorneina maalin edessä ja estää vastustajan hyökkääjien pääsy irtokiekoille. Tämän kanssa esimerkiksi Julius Hongalla on vielä paljon opeteltavaa. Lindellillä ei.

Viime aikoina Dallas on alkanut löytää myös hyökkäyspelaamistaan, eikä vähiten jäätävän tehokkaan ylivoimapelinsä ansiosta, mutta varsinkin alkukiihdytyksessä puolustuspelaaminen oli jopa ylikorostuneessa asemassa. Lindell on kesähankinta Marc Methotin ohella joukkueensa paras puolustava puolustaja, mikä on näkynyt minuuteissa.

Suoritusvarmuus heijastuu myös avauspelaamiseen. Ulottuva Lindell pystyy suojaamaan kiekkoa ja operoimaan kovankin paineen alaisuudessa. Tavalla tai toisella kiekko tulee tehtaan takuulla turvallisemmille vesille – toisin kuin esimerkiksi Klingbergillä, joka rähmäili kiekkoja kohtalokkaasti viimeksi yön ottelussa Winnipeg Jetsiä vastaan.

Avauspelaamiseen liittyy kuitenkin Lindellin seuraava selkeä kehityskohde. Tähän mennessä hän on valinnut turhankin herkästi riskittömän siirtokiekon, joka toki on Hitchcockin pelitapaan oikeinkin sopiva ratkaisu. Hitchcockin filosofiassa pitkä kiekkokin on sata kertaa sadasta parempi ratkaisu kuin pelin pakottaminen väärässä kohdassa.

Hitchcockin pelitapa ei kiellä syöttämistä ahtaaseen tilaan, mutta virheet se kiekon kanssa omissa kieltää. On iso askel lähteä painottamaan pelirohkeaa pelaavuutta tällaisissa olosuhteissa, mutta ei ole epäilystäkään: Lindellin taitotaso riittää tähän. Kun valmentajan luottamus on jo ostettu, riskikertoimia voi alkaa ruuvata asteittain isompaan suuntaan – muuten potentiaalista jää iso osa käyttämättä.

***

Koska Lindell on järkähtämätön torni, hän on luonnollisesti isossa alivoimaroolissa Hitchcockin palapelissä. Vastuuta tulee kuitenkin myös kakkosylivoimassa, jossa rinnalla ovat viime aikoina olleet Dan Hamhuis, Jason Spezza, Mattias Janmark ja maalinedustalla joko Martin Hanzal tai Brett Ritchie.

Koska Dallasin ykkösylivoimaviisikko (John Klingberg, Tyler Seguin, Aleksandr Radulov, Jamie Benn ja Devin Shore) on tällä haavaa NHL:n paras työssään, kakkosviisikolle jää yleensä vain ylivoimapelin muruset, jos sitäkään. Siitä huolimatta Lindell on puolustajien ylivoimamaalipörssin jaetulla kärkisijalla kahdella osumallaan.

Tämä on se aspekti Lindellin pelistä, joka Suomessa oli kaikkein näkyvintä. Lindell on osoittanut Ässissä ja maajoukkuepaidassa, että hän pystyy maailmanluokan operointiin siniviivalla. Liike (sekä syvyys- että leveyssuunnassa), kiekollinen suoritusvarmuus ja kova lyöntilaukaus ovat aseita, joilla nykypäivän ylivoimapelissä – syvemmän hyökkäysalueen myötä – tehdään tulosta.

Herkullisinta kokonaisuudessa on se, että Lindell on pelannut NHL:ssä vasta alle sata ottelua. Ikääkin on vasta 23 vuotta. Kun ikää tulee lisää ja kokemuspankkiin tulee koko ajan lisää pääomaa erilaisista pelitilanteista, kehitys on väistämätöntä.

Lindell ei ole edes valjastanut vielä hyökkäyspelipotentiaaliaan täysimittaisesti käyttöön, koska selvä painopiste on ollut koko joukkueella puolustuspelaamisen vakioiminen. Siinä Dallas on jo hyvässä vauhdissa, joten hyökkäyspelaamisen kehittäminen kaikkine nyansseineen seuraa ennemmin tai myöhemmin.

Lindellillä on kaikki potentiaali kasvaa äärimmäisen luotettavaksi yleispuolustajaksi, joka pelaa aukottomasti omiin ja tekee siinä sivussa tasaisesti 30-40 tehopistettä kauteen. Isompaankin tehopistepottiin olisi ehdottomasti edellytyksiä, mutta se vaatisi käytännössä roolia ykkösylivoimassa. Se ei tällä hetkellä ole realismia, koska John Klingberg on NHL:n tehokkain siinä roolissa.

Herkullisinta kokonaisuudessa on se, että Lindell on pelannut NHL:ssä vasta alle sata ottelua. Ikääkin on vasta 23 vuotta. Kun ikää tulee lisää ja kokemuspankkiin tulee koko ajan lisää pääomaa erilaisista pelitilanteista, kehitys on väistämätöntä.

SM-liigassa Lindell nousi kaikkia pelitilanteita dominoivaksi puolustajaksi Pekka Rautakallion valmennuksessa. Sama pelaamisen muotti on siirtymässä varmasti pala kerrallaan NHL-kaukaloihin. 

Jo nyt puhutaan todella kovasta paketista, kokonaisuus huomioiden Dallasin tärkeimmästä puolustajasta. On kiehtovaa ajatella, millainen monsteri kaukalossa esiintyykään viiden vuoden päästä, kun puolustajan paras ikä alkaa olla käsillä.