Palomäen NHL-kolumni: Suomalainen NHL-yllättäjä elää karussa todellisuudessa – ”Tie on tukossa”

Kalle Kossila jahtaa kiekkoa.
Kuva: Zhao Hanron / All Over Press

Ne suomalaiset, jotka seuraavat NHL-jääkiekkoa pääosin teksti-TV:n sivun 235 kautta, saivat taas tänä aamuna kysellä, mikä mies tämä Kossila on. Mieleen saattoi ehkä muistua viime kaudella tehty NHL-debyytti ja otsikoissa usein mieheen yhdistettävä ilmaveivimaali viime kauden AHL:ssä.

Isolle yleisölle Kalle Kossilan nimi on kuitenkin yhä vieraampi. Kossila jätti Suomen kamaran Bluesin A-junioreissa vietetyn huipputehokkaan kauden 2011-2012 jälkeen, eikä ole taakseen katsellut. Neljää yliopistovuotta seurasi kaksivuotinen NHL-sopimus, jonka jälkimmäinen vuosi on jo hyvässä vauhdissa.

Viime yönä Grankulla IFK:n kasvatti sai toisen kerran urallaan kunnian vetää Anaheim Ducksin NHL-paita ylleen. Pitkäaikaispotilas Ryan Keslerin sairausloma on silottanut Kossilan tietä Anaheimin miehistöön, kuten myös Patrick Eavesin tuore sairastapaus.

Huhtikuussa 1993 syntynyt Kossila pelasi vahvan viime kauden Anaheimin AHL-farmijoukkueessa San Diego Gullsissa. Se ilmaveivimaali oli vain yksittäinen tähtihetki kaudella, jonka aikana Kossila naulasi paikkansa joukkueen johtavana pelaajana. Pelaaminen oli illasta toiseen voittavaa ja myös kohtuullisen tehokasta (65 otteluun 14+34=48).

Sama meno on jatkunut tämän syksyn alkukiihdytyksessä. Kun Kossila kutsuttiin Anaheimiin, Ducksin kokenut päävalmentaja Randy Carlyle kehui häntä San Diegon alkukauden parhaaksi pelaajaksi. Ei hassumpi kehu.

Eikä huonosti sujunut kausidebyytti Ducksin paidassakaan, vaikka vastuuta 6–2-vierasvoitossa Philadelphia Flyersista tulikin vain reilut kuusi minuuttia.

***

Sen kuuden minuutin aikana, mitä Kossila kaukalossa oli, hän ehti osoittaa olevansa ilman muuta NHL-kaliiberin pelaaja. Näin siitäkin huolimatta, että jäähyjen värittämässä avauserässä Kossila pääsi jäälle vain kahdesti, mikä vaikeutti rytmiin pääsemistä.

Kossilan tontti löytyi nelosketjun keskeltä, Chris Wagnerin ja Logan Shaw’n välistä. Vähän vähemmänkin NHL:ää seuraavat ymmärtävät jo ketjukavereista, että ensisijainen tehtävä ei ollut upottaa Philadelphiaa hyökkäyspään tehoilla.

Ylipäätään Anaheim on alkukauden aikana pelannut jopa ylikorostuneesti puolustuksen kautta. Kun Keslerin lisäksi sivussa on ollut koko alkukauden puolustajat Sami Vatanen ja Flyers-otteluun palannut Hampus Lindholm, hyökkäyspelaamisesta on jo lähtökohtaisesti paljon pois. Myös kapteeni Ryan Getzlaf on ehtinyt jo olla sivussa syksyn aikana, minkä takia muun muassa Rickard Rakell on joutunut pelaamaan sentterinä.

Kossilalle ja nelosketjulle oli takuuvarmasti painotettu, että omissa ei saa kolista. Kossila teki työtä käskettyä, sillä hänellä oli jatkuvasti toinen jalka suunnattuna omiin. Jos hyökkäyspäädyssä alkoi vähänkään näyttää siltä, että kiekko menetetään, Kossila oli jo valmiina hyvin sijoittuneena omien pakkien lähellä.

Jos kuudesta minuutista jotain voi päätellä, Kossilalla on taitoa, pelikäsitystä ja luisteluvoimaa pelata isommassakin ruudussa vaativalla NHL-sentterin pelipaikalla.

Hyvän sijoittumisen ansiosta Kossila pääsi useaan otteeseen katkaisemaan vastustajan orastavat hyökkäykset alkuunsa. Kun hänellä oli kiekko, hän antoi pieniä ja pääsääntöisesti peliä edistäviä siirtoja. Otanta oli toki pieni, mutta Kossila osoitti taitavansa niin sanotun minimipelaamisen.

Illan yksittäinen tähtihetki osui toisen erän alkupuolelle, kun Kossila väläytti kykyään rytmittää kiekollista peliä. Kiekossa pysyminen ja oikea-aikainen murtava syöttö vauhtiin sännänneelle Brandon Montourille avasi puolustajalle läpiajomahdollisuuden, josta syntyi Anaheimin 2–1-maali. Iso sulka Kossilan hattuun.

Jos kuudesta minuutista jotain voi päätellä, Kossilalla on taitoa, pelikäsitystä ja luisteluvoimaa pelata isommassakin ruudussa vaativalla NHL-sentterin pelipaikalla. Kysymys kuuluu, onko realismia päästä aidosti näyttämään tätä osaamista Anaheimissa.

***

On hienoa, että Kossila sai nyt näyttöpaikan ylhäällä. Samaan aikaan on kuitenkin kysyttävä, miksi paikkaa ei tullut heti harjoitusleirin jälkeen. Kun Kesler on pitkäaikaispotilas ja myös Getzlaf on ollut alkukauden aikana sivussa, Anaheimilla on ollut huutava pula keskushyökkääjistä.

Ryan Getzlaf.
Ryan Getzlaf on palannut kaukaloon. Kuva: NHL

Kossilalla olisi ollut harjoitusleirillä miljoonan taalan paikka tarttua ovenrivasta ja repäistä NHL-ovi väkisin auki niin, että karmit olisivat rytkyneet. Jos hän olisi siinä onnistunut, alkukiihdytyksen aikana olisi voinut päästä todella isoon näyteikkunaan ainakin kakkos-kolmossentteriksi.

Nyt Getzlaf on jo palannut kaukaloon. Se tarkoittaa Keslerin poissaollessa sitä, että Getzlaf pelaa illasta toiseen 20-25 minuuttia. Tähän jääaikaan kuuluu käytännössä juuri niin laadukas jääaika, kuin Getzlaf vain haluaa pelata – hyökkäyspään aloituksia, ylivoimaa, puolustuspään aloituksia ja alivoimaa.

Sitten tulee NHL:n parhaisiin aloittajiin lukeutuva Antoine Vermette. Philadelphiaa vastaan hänen vastuunsa jäi vajaaseen 13 minuuttiin, mutta yli 20 minuutin peliajatkaan eivät ole olleet alkukaudella vieraita. Mitä tiukempi peli, sitä enemmän Vermette pelaa. Philadelphiaa vastaan ei ollut enempään tarvetta, kun peli ratkesi jo ajoissa.

Sitten on vielä Derek Grant, joka sai Randy Carlylelta tuplaminuutit Kossilaan nähden Philadelphia-ottelussa. Kossilan kuusi minuuttia oli tätä taustaa vasten jopa iso siivu 60 minuutin peliaikapotista. Ja jos Getzlaf tai Vermette on sivussa, korvaaja haetaan mieluummin laituriosastolta kuin sentterien syvyyskartasta.

Jotta vastuuta voisi tulla enemmän, Flyers-ottelun kaltaisia esityksiä pitäisi saada monta putkeen. Varma peruspelaaminen ja yksi onnistuminen hyökkäyspäädyssä olivat suorastaan superonnistuminen Kossilalta, mutta se ei sinänsä vielä takaa mitään. Saman toistaminen saman tason peliajoilla on iso haaste.

Kaiken lisäksi horisontissa kolkuttelee koko ajan Ryan Keslerin varjo. Getzlaf, Kesler ja Vermette muodostavat niin kovan kolmikon, että käytännössä nelossentteriä ei edes tarvittaisi.

Kaiken lisäksi horisontissa kolkuttelee koko ajan Ryan Keslerin varjo. Kaikki Anaheimissa tietävät, että kun Kesler aikanaan loppuvuodesta palaa kaukaloon, nelossentterin elintila käy yhä kapeammaksi. Getzlaf, Kesler ja Vermette muodostavat niin kovan kolmikon, että käytännössä nelossentteriä ei edes tarvittaisi.

Getzlafin sopimus päättyy keväällä 2021 ja Keslerin vuotta myöhemmin. Vermetten sopimus on sentään katkolla tämän kauden jälkeen, mutta Anaheim ei varmasti halua luopua NHL-tasolle poikkeuksellisen kovasta sentterikolmikosta, jotka kaikki vieläpä lukeutuvat NHL:n parhaisiin aloittajiin.

Kossilan oma sopimus päättyy tähän kauteen, ja hänestä on tulossa rajoitettu vapaa agentti. On turvallista olettaa, että Anaheim haluaa hänet syvyyssentterinä pitää, mutta – riittääkö se pelaajalle itselleen? Jos ei pysty lunastamaan isompaa roolia sekä Getzlafin että Keslerin ollessa sivussa, miten ihmeessä se voisi onnistua, kun he molemmat ovat terveinä?

Jos on vähänkään kärryillä NHL-lainalaisuuksista ja Randy Carlylen peluutustavasta, ymmärtää, että tie on tukossa – kaikille muillekin kuin Kalle Kossilalle. Ja kaikkien todennäköisyyksien mukaan vielä aika pitkään.