Palomäen NHL-kolumni: Ristiriitainen tilanne – kokeeko Jesse Puljujärvi NHL-supertähden karun kohtalon?

Jesse Puljujärvi kiekossa.
Kuva: Tony Quinn / All Over Press

Lähdetään liikkeelle tärkeimmästä: Jesse Puljujärvi on vihdoin osoittanut olevansa NHL-tason pelaaja. Tai tarkemmin, Puljujärvi on osoittanut pystyneensä muovaamaan peliään sellaiseksi, että NHL-lainalaisuuksissa peli ei ole jatkuvaa selviytymistä.

Niissä neljässä ottelussa, jotka Edmonton Oilersin nelosvaraus kesältä 2016 on viimeisimmän viikon aikana ehtinyt pelata, Puljujärvi on pelannut selvästi lyhyen NHL-uransa parasta jääkiekkoa. Enää hän ei kellu siellä täällä, jatkuvasti pelin ulkopuolella.

Kun Oilers hyökkää, Puljujärvi on hyökkäyksissä mukana – usein jopa ohjaavana voimana. Kun Oilers puolustaa, Puljujärvi on samassa rytmissä muun viisikon mukana jahtaus päällä. Jopa muutama taklaus on nähty. Vuonna 1998 syntynyt superlupaus ei ole jatkuvasti myöhässä, vaan peliote on välillä jopa proaktiivinen.

New York Rangersia vastaan syntynyt maali on tietysti yksittäinen tähtihetki, mutta Puljujärven hyökkäyspelaaminen on mennyt muutenkin eteenpäin. Vielä tuoreimman NHL-komennuksensa alussa Puljujärvi oli kiekollisena vähän arka, mutta koko ajan on nähty rohkeampaa haastamista, rohkeampia syöttöjä ahtaaseen tilaan ja hanakampaa laukomista.

Toki numerolla 98 on vielä paljon tekemistä kiekollisessa suoritusvarmuudessa ja etenkin riskien paremmassa tunnistamisessa. Välillä tulee vielä turhan optimistisia tai suorastaan typeriä ratkaisuja, mutta kaikki aikanaan. Tärkeintä on rohkeus pelata itselle luontevaa peliä.

Niissä neljässä ottelussa, jotka Edmonton Oilersin nelosvaraus kesältä 2016 on viimeisimmän viikon aikana ehtinyt pelata, Puljujärvi on pelannut selvästi lyhyen NHL-uransa parasta jääkiekkoa.

Myös kiekottomana Puljujärvi näyttää selvästi valmiimmalta pelaajalta, mutta edelleen NHL:n vaatimustasossa on tekemistä. Jos on karvaamassa syvällä, vastustajan peliä edistävä syöttö ei voi tulla läpi. Minimissään vastustaja täytyy pystyä pakottamaan hätäiseen siirtoon, jonka seuraava joukkuekaveri pääsee katkaisemaan. Tässä on vielä tekemistä.

Korjattavaa on, mutta nyt Puljujärvi on onnistunut jo tekemään sellaisen vaikutuksen, että päävalmentaja Todd McLellania ei suuremmin hirvitä laittaa häntä kaukaloon. Se on jo erittäin vahva alku verrattuna viime kauteen.

Seuraava vaihe on alkaa tuottaa hyökkäyssuuntaan. Edmonton nimittäin tarvitsee maaleja kipeästi, vaikka tällä viikolla yksi kahdeksan maalin ryöppy Vegas Golden Knightsia vastaan nähtiinkin.

***

Yhtenä suurimmista Stanley Cup -kandidaateista kauteen lähtenyt Oilers on NHL:n alkukauden suurimpia pettymyksiä. 19 ottelusta pistelaariin on kertynyt vasta 16 pistettä.

Erityisen hälyttävää on se, että Oilers on tehnyt Golden Knights -ottelun maaliryöpystään huolimatta vain 2,47 maalia ottelua kohden. Omiin on mennyt 3,05 kiekkoa per ottelu. Viime kaudella samat lukemat olivat 3,01 ja 2,59.

Vaikka päästettyjen maalien määrät ovat nousseet, siitä ei kannata olla aivan niin huolissaan. Se on johtunut pitkälti siitä, että Oilers on joutunut koko ajan pelaamaan tappioasemassa ja jahtaamaan kavennusmaaleja. Kun riskikertoimet ovat nousseet, myös omissa on kolissut. Puolustuspelaamisessa on toki tehostettavaa, mutta hälyttävän huonoa se ei ole ollut.

Connor McDavid.
Connor McDavid. Kuva: NHL

Sen sijaan maalinteko on ollut Oilersille odottamattoman kovaa tervanjuontia. Connor McDavid ja Leon Draisaitl ovat pystyneet pelaamaan piste per peli -tahtia, mutta muuten vastuunkantajat ovat olleet vähissä. Nykyisen ykkösketjun ulkopuolelta Ryan Nugent-Hopkins on tehnyt kahdeksan maalia, mutta seuraavana listalla ovat kolmen osuman Milan Lucic ja Ryan Strome.

McDavid ja Draisaitl ovat itse asiassa pystyneet pelaamaan jopa plusmerkkistä jääkiekkoa, mutta silti joukkueen maaliero tasakentällisin on neljä maalia miinuksella. Alempiin ketjuihin ei ole löytynyt tasapainoa millään, ja ketjuja on veivattu. Rumin lukema on Mark Letestulla, -10.

Suurin ongelma on kuitenkin kummunnut erikoistilanteista. Jos jätetään Golden Knights -ottelun kolme ylivoimamaalia pois laskuista, Edmonton on tehnyt vain seitsemän ylivoimamaalia alkukauden aikana. Ykkösylivoima (Oscar Klefbom, Leon Draisaitl, Connor McDavid, Mark Letestu ja Milan Lucic) ei ole saanut hommaa rullaamaan missään vaiheessa.

Vastustajan pelatessa ylivoimalla Edmonton on päästänyt peräti 17 maalia – siis lähes yhden ottelua kohden. Erikoistilanteista ei ole tullut siis yhtään lisähappea tehottomuuden kanssa junnaavaan viisikkopeliin – päinvastoin.

Edmontonilla on pelin rakenne kunnossa, mutta peli menee tällä hetkellä pakottamiseksi. Olisi kuvitellut, että Golden Knightsin murskaaminen olisi avannut lukkoja, mutta ei. Seuraavassa ottelussa St. Louis Bluesia vastaan samat virheet toistuivat, ja yliyrittäminen tuhosi jälleen Oilersin.

***

Kun Oilersilla on ollut vaikeuksia maalinteon kanssa, ilkkujat ovat nousseet koloistaan. Esiin on nostettu nimi Taylor Hall, jonka Oilers kauppasi kesällä 2016 New Jersey Devilsiin vaihdossa puolustaja Adam Larssoniin. Myös kesällä 2017 New York Islandersiin kaupatun Jordan Eberlen nimeä on väläytelty.

Taylor Hall.
Taylor Hallin kauppaaminen New Jersey Devilsiin on yhä monelle kova paikka. Kuva: NHL

On totta, että Taylor Hall on pelannut piste per peli -tahtia odottamattoman vahvan alkukauden pelanneessa New Jerseyssä. Pistepörssiä tuijottamalla on todella helppo olla näsäviisas.

Missä ne samat ilkkujat olivat, kun Oilers rynni keväällä toiselle pudotuspelikierrokselle ja Devils romahti 70 pisteen runkosarjaan? Larsson oli nimittäin kesällä 2016 juuri sitä, mitä Oilers tarvitsi vahvistaakseen vuosikymmenen ajan vuotanutta puolustustaan. Viime kausi oli myös täydellinen osoitus siitä.

Toki hinta Larssonista oli kova, mutta olen satavarma, että Oilersin GM Peter Chiarelli tekisi kaupan koska tahansa uudestaan näilläkin tiedoilla. On todella vaikea nähdä, että Oilers olisi päässyt niin pitkälle viime kaudella ilman Larssonia. Hän oli se palanen, joka liimasi potentiaalisen kokonaisuuden kasaan.

Miten tämä kaikki liittyy Jesse Puljujärveen? Kaikilla tavoin. Ei sitä kai kukaan ääneen ole sanonut, mutta yksi syy siihen, että Hall oli uhrattavissa kesällä 2016, oli Puljujärvi. Oilers-johto pystyi laskemaan, että juniorina hurjia tehoja tehnyt Puljujärvi paikkaa Hallin jättämää aukkoa maalinteon suhteen. Nopeasti.

Chiarelli on jälkikäteen myöntänyt, että hän odotti Puljujärven olevan NHL-valmis jo viime kaudella. Ei ollut.

Sitten hän odotti Puljujärven olevan valmis tänä syksynä. Ei ollut vieläkään.

Kun Puljujärvi kutsuttiin takaisin ylös AHL:stä, päävalmentaja Todd McLellan kiirehti sanomaan julkisesti, että ei hänestä mitään vapahtajaa odoteta. Kukapa sitä voisi odottaakaan, jos edes AHL:ssä ei syntynyt tulosta?

Mutta.

***

Isossa kuvassa Oilers odottaa Puljujärvestä nimenomaan sitä – pelaajaa, joka lopettaa spekulaatiot Taylor Hallista. Pelaajaa, joka pystyy takomaan vähintään sen 30-40 maalia kaudessa McDavidin tai Draisaitlin rinnalla. Ei ole oikeastaan edes väliä, onko tämä näkymä tällä hetkellä realistinen. Oilersin silmissä se on, ja sen täytyy olla mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Todennäköisesti McLellan oli täysin rehellinen, kun hän sanoi, että Puljujärvestä ei odoteta vapahtajaa. Sen McLellan jätti sanomatta, että joka ikinen tuloksesta vastaava ihminen Oilers-organisaatiossa toivoo sitä sormet ristissä. Jo nyt.

Sen takia Puljujärvi on istutettu alkuvaiheessa Ryan Nugent-Hopkinsin ja Milan Lucicin rinnalle. Jos kerran joka tapauksessa Oilers laskee, että Puljujärvi alkaa jossain vaiheessa tehdä maaleja heidän organisaatiolleen, miksi se ei voisi tapahtua jo nyt? Puljujärvelle lyödään painetta lyömättä varsinaisesti Puljujärvelle painetta.

Puljujärven tilannehan näyttää täydelliseltä mahdollisuudelta, jossa ei tässä kohti ole mitään hävittävää. Totuus voi kuitenkin olla toinen.

Fakta on nimittäin myös se, että Puljujärven kauppa-arvo laskee joka kuukausi, kun hän ei vastaa odotuksia. Kauppahuhuja on jo kuulunut. Onko Oilersilla pokkaa odottaa, jos pelaaja ei vastaa (tässä vaiheessa epärealistisin odotusarvoin) huutoon?

Edmonton Oilersia kiinnostaa nimittäin tällä hetkellä vain yksi asia, ja se on Stanley Cup. Aiemmin Boston Bruinsin GM:nä toiminut Chiarelli on osoittanut ennenkin, että hänen maailmassaan tähtiluokan potentiaali on uhrattavissa, jos se ei sovi tässä ja nyt Stanley Cupia jahtaavaan joukkueeseen.

Jos haluatte lisätietoja, kirjoittakaa Googleen ”Tyler Seguin trade”. Sen kaupan Chiarelli saattaisi jopa haluta peruuttaa…