Palomäen NHL-kolumni: Rasmus Ristolaiselle tulossa kaikkien aikojen onnenpotku – ”Toivottavasti ei ehtinyt kirjoittaa vielä joulupukille”

Rasmus Ristolainen syöksyy kiekon eteen.
Buffalo Sabres on ollut taas rähmällään muun NHL:n edessä tänä syksynä. Kuva: John Crouch / All Over Press

Seitsemän. Tuo maaginen luku, jonka kertotaulu taitaa olla kaikista haastavin yksinumeroisista luvuista. Sen takia se on oiva luku muun muassa juomapelissä nimeltä Tadžikistan. Ei siitä tällä kertaa kuitenkaan enempää.

Lukuun seitsemän tiivistyy nimittäin erittäin paljon myös Rasmus Ristolaisen jääkiekkoilijan urasta joulukuussa 2017. Huolestuttavan paljon.

Ensinnäkin kuluva kausi on Ristolaisen uran seitsemäs miesten sarjoissa. Tulikaste SM-liigaan tapahtui jo kaudella 2010-2011, mutta vasta seuraavasta syksystä lähtien hän on pelannut säännöllisesti ammattilaisjääkiekkoa.

Se ei ollut vielä se huolestuttava yhteys lukuun seitsemään. Se tulee nimittäin tässä: näiden seitsemän kauden aikana Ristolainen on pelannut tasan seitsemän pudotuspeliottelua. Keskimäärin siis yhden kautta kohden.

Kaksi pudotuspeliä Ristolainen sai vyölleen nuorena poikana keväällä 2012. Silloin täpärästi runkosarjan selvittänyt TPS putosi SM-liigan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Kärpille suoraan voitoin 0-2.

Ne viisi muuta playoff-ottelua Ristolainen kirjautti keväällä 2014. Joukkue oli Rochester Americans ja sarjataso AHL. Silloin Ristolainen saalisti jopa kaksi syöttöpistettä, mutta Chicago Wolves oli ensimmäisellä kierroksella vahvempi voitoin 3-2.

Toisin sanoen Ristolainen ei ole koskaan voittanut yhtään pudotuspeliottelusarjaa miesten sarjoissa. Ikääkin on toki vasta 23 vuotta, mutta kyllä siinä seitsemässä vuodessa on ehtinyt hävitä jo ihan riittävästi.

Sekä TPS että Buffalo Sabres ovat nimittäin olleet – pitkälti huonon seurajohtamisen takia – omien liigojensa häpeäpilkkuja koko sen ajan, jonka Ristolainen on seuroja edustanut. Ilman alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutta vuodenvaihteessa 2014 Ristolaisen ammattilaisura olisi ollut pelkkää kärsimystä.

Kuluvasta kaudesta Buffalo on pelannut vasta reilusti alle puolet, mutta jo nyt on selvää, että pudotuspelit jäävät jälleen kerran haaveeksi. Ja jäävät tämän hetken tiedoilla vielä monta kertaa Buffalossa.

Sen takia viime aikojen kovat uutiset Buffalon suunnalta ovatkin pelkästään positiivisia Ristolaisen kannalta. Horisontissa näkyy valoa.

***

Kanadalaisen mediajätin Sportsnetin NHL-sisäpiiritoimittaja Elliotte Friedman kertoi joulukuun alussa suorassa TV-lähetyksessä, että Buffalo Sabres on valmis kuuntelemaan tarjouksia jokaisesta pelaajastaan paitsi Jack Eichelista. Vaikka Sabresin joukkue ei todellakaan ole laadukas, uutinen tarkoittaa sitä, että laatupelaajia on tarjolla.

Rasmus Ristolaisen paitaplakaatti Impivaaran jäähallissa.
Rasmus Ristolaisen paidan selkämys on ikuistettuna Impivaaran jäähallissa Turussa. Kuva: JP Mikola

Tällä viikolla uutinen – tässä vaiheessa toki vielä vahvistamaton – on täsmentynyt sellaiseen muotoon, että Sabres on valmis kuuntelemaan tarjouksia Ristolaisesta, koska he haluavat muokata joukkuettaan luisteluvoimaisempaan suuntaan. Logiikka on taattua Sabres-laatua, mutta mitäs väliä sillä on? Jos Buffalo Sabres haluaa olla Buffalo Sabres, kuka minä tai sinä sitä olemme arvostelemaan?

Jokainen NHL-seurapomo seuraa varmasti Ristolaisen tilannetta tarkasti. Puhutaan 23-vuotiaasta puolustajasta, jonka parhaat vuodet ovat vasta tulossa. Varsin maltillisen 5,4 miljoonan dollarin cap-hitin sisältävä sopimuskin ulottuu peräti kevääseen 2022 saakka.

Nuoresta iästään huolimatta Ristolainen on jo pari vuotta lukeutunut eniten NHL:ssä peliaikaa kirjaaviin puolustajiin. Hän on ollut jo kolmen kauden ajan Sabresin paras puolustava puolustaja, minkä lisäksi hän on takonut perättäisillä kausilla 41 ja 45 tehopistettä. Tälläkin kaudella pistetahti on lähellä puoli pistettä per peli -tahtia.

Ristolainen loukkaantui voitto-ottelussa Arizona Coyotesia vastaan 2. marraskuuta. Paluu tapahtui kolme viikkoa myöhemmin, 24. marraskuuta Edmonton Oilersia vastaan. Sabres kaatoi Ristolaisen paluuottelussa Oilersin – hävittyään sitä ennen kaikki yhdeksän otteluaan Ristolaisen sairausloman aikana. Jokainen voi miettiä tahoillaan syy–seuraus-suhteita.

Ei Ristolainen tietenkään ole mikään taikuri, joka muuttaa kaiken kullaksi. Jos olisi, niitä pudotuspeliotteluita olisi vähän enemmän kuin se seitsemän uralta.

Se on kuitenkin selvää, että Buffalo Sabresin 2010-luvun ongelmilla on hyvin vähän tekemistä Rasmus Ristolaisen kanssa. Tai jos joku asian näin haluaa nähdä, sekin johtuu siitä, että hänen on täytynyt kantaa epärealistisen suurta kuormaa Sabresin pakistossa kokemukseensa nähden.

Jos Sabres luopuu Ristolaisesta, on olemassa todella suuri riski, että farssi nimeltä Tyler Myers uusiutuu. Myers kaupattiin kesken kauden 2014-2015 Winnipeg Jetsiin yhdessä Drew Staffordin, Brendan Lemieux’n ja Joel Armian kanssa. Vaihdossa Sabres sai Evander Kanen, Zach Bogosianin ja Jason Kasdorfin. Se kauppa oli karmea ohilaukaus jo pelkästään Myersin menettämisen takia.

Virheet ovat nyt toistumassa Ristolaisen kanssa. Hänen kauppaamisensa olisi luonnollisesti järkyttävä emämunaus, ellei paluupostissa tulisi jotain todella ihmeellistä. TPS-kasvatille itselleen Sabresin paniikkikauppa olisi kuitenkin kaikkien aikojen onnenpotku – riippumatta siitä, minne hän päätyisi.

***

Ei pidä ymmärtää väärin. Buffalo on sinänsä ollut erittäin hyvä paikka Ristolaiselle loppu-uraa ajatellen. Hän on saanut opetella NHL-lainalaisuuksissa pelaamista niin paljon kuin on vain jaksanut.

Ei pidä ymmärtää väärin. Buffalo on sinänsä ollut erittäin hyvä paikka Ristolaiselle loppu-uraa ajatellen. Hän on saanut opetella NHL-lainalaisuuksissa pelaamista niin paljon kuin on vain jaksanut.

Ted Nolanin valmennusaikana Sabres pelasi niin umpisurkeaa jääkiekkoa, että paine kasautui koko ajan omaan päätyyn. Ristolainen sai yhden kauden aikana niin valtavan määrän puolustuspelillisiä toistoja, että hyvässä joukkueessa vähän pienemmällä peliajalla sama toistomäärä tulee täyteen ehkä kolmessa kaudessa.

Dan Bylsman aikana pelaavuus lisääntyi Buffalon pelaamisessa. Ristolainen pääsi ykköspakkina sellaiseen mankeliin, että toistoja kiekollisen pelaamisen kipukohdista tuli aivan valtavasti. Paineen alla operointi, avauspelaaminen paineistettuna ja ilman, kiekon nostaminen jalalla, operointi hyökkäysalueella sekä tasakentällisin että ylivoimalla – kaikki nämä tilanteet olivat kuin olisi rahaa laittanut pankkiin.

Tätä Ristolainen on tehnyt Buffalossa viimeisimmät neljä vuotta. Jos kurkkaa sarjataulukoita tai vaikka plus/miinus-tilastoja, käteen ei ole jäänyt juuri mitään. Mutta kokemuspankkiin on kertynyt sellainen määrä dataa erilaisista pelitilanteista, että valmiudet pelata johtavassa roolissa voittavaa NHL-jääkiekkoa alkavat olla kasassa.

Ongelma on vain se, että Sabres ei vieläkään pysty luomaan puitteita voittavalle pelaamiselle. Kun Jason Botterill tuli kesällä GM:n pallille Stanley Cup -mestari Pittsburgh Penguinsin organisaatiosta ja Phil Housley päävalmentajaksi Stanley Cup -finaaliin selviytyneen Nashville Predatorsin valmennusjohdosta, moni odotti suunnan kääntyvän vihdoin.

Näin ei todellakaan ole käynyt. Buffalo Sabres on pelannut vielä paljon heikomman syksyn kuin mihin Bylsman aikana totuttiin. Buffaloon on pesiytynyt raskas häviämisen kulttuuri, jota ei ihan sormia napsauttamalla oikaista voittavaksi.

***

Paljon tiivistyy Jack Eicheliin. 21-vuotiaalla amerikkalaissentterillä on kaikki ominaisuudet nousta johtavaksi keskushyökkääjäksi NHL:ään. Ongelma on se, että Buffalossa selvästi uskotaan hänen olevan jo sellainen. Eihän hänelle muuten olisi lätkäisty juuri kauden alla kahdeksan vuoden ja 80 miljoonan dollarin jatkosopimusta kouraan.

Jack Eichel.
Jack Eichel. Kuva: NHL

Eichel on kyllä äärimmäisen taitava ja sulava luistelija sekä erinomainen pelintekijä. Tähän asti hänen pelaamisensa on kuitenkin ollut vasta väläyttelyä. Hänestä ei voi puhua NHL:n eliittisentterien kanssa edes samassa lauseessa, jos puhutaan vaihdosta toiseen toistuvasta pelillisestä johtajuudesta.

Eichelin kohdalla siitä on tullut hyväksyttävää, että tulee välivaihtoja ja -pelejä. Joukkueen sisällä ei ole sellaista johtajuutta, joka osaisi ohjata häntä tai muita joukkueen nuoria pelaajia oikeaan suuntaan. Ja ennen kaikkea tärkeää olisi, että joku tätä myös aidosti ja oikeasti vaatisi.

Toisin sanoen Sabresilta puuttuvat ne pelaajat, joiden avulla Toronto Maplea Leafsin nuoriso on pystytty ajamaan niin menestyksekkäästi sisään NHL:ään nopealla aikataululla. Kirjoitin aiemmin tällä viikolla yhdestä tällaisesta pelaajasta, joka kantaa nimeä Leo Komarov.

Sama koskee myös ja ennen kaikkea Rasmus Ristolaista. Ei hänen kuuluisi olla vielä 23-vuotiaanakaan se pelaaja, joka kantaa harteillaan puolustuksen johtajuutta. Puhumattakaan siitä, että Ristolainen on kantanut kyseistä taakkaa jo parikymppisestä asti!

Ristolainen on tilanteessa, jossa hän on saanut jo kaiken mahdollisen opin irti Buffalosta. Toki pelejä pelaamalla, toistoja saamalla ja hyvin harjoittelemalla kehitys jatkuu vielä tovin, mutta ennemmin tai myöhemmin tämä polku vie umpikujaan.

Ristolaiselle paras mahdollinen tilanne olisi, jos hän pääsisi esimerkiksi Chicago Blackhawksin kaltaiseen organisaatioon. Siellä olisi jo sisään rakennettuna jokapäiväinen vaatimustaso, josta lipsumista ei katsele päävalmentaja Joel Quenneville, eikä varsinkaan kaiken voittanut pelaajisto Jonathan Toewsin johdolla.

Ennen kaikkea tärkeää olisi päästä Duncan Keithin kaltaisen rautaisen ammattilaisen vaikutuspiiriin. Siis ympäristöön, jossa Ristolainen pääsisi imemään uutta oppia.

Ympäristöön, jossa Ristolainen ei enää olisikaan se, joka opettaa muita. Ympäristöön, jossa kaikki muu kuin itsensä jatkuva kehittäminen on hyväksymätöntä.

Eikä nyt kyse ole siitä, että Ristolainen olisi tähän asti laiminlyönyt näitä osa-alueita. Ammattimaisuus Blackhawksissa tuli kuitenkin yllätyksenä jopa kaiken nähneelle Kimmo Timoselle uransa viimeisenä keväänä, mikä vain alleviivaa sitä, että tämän kaltaisella ympäristöllä olisi takuuvarmasti annettavaa 23-vuotiaalle Ristolaiselle. On niitä toki muuallakin kuin Chicagossa.

Toivottavasti Ristolainen ei ollut vielä ehtinyt kirjoittaa joulupukille. Seurasiirto olisi nimittäin paras mahdollinen joululahja.

Eiköhän yksi mies ole kärsinyt jo ihan riittävästi.