Palomäen NHL-kolumni: Patrik Laineella ja Winnipegillä uskomaton ongelma – "Vain huonoja vaihtoehtoja"

Patrik Laine.
Patrik Laineen ja Winnipeg Jetsin kausi lähti surkeasti käyntiin. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Winnipeg Jetsin ympärille olisi helppo piirrellä kaikenlaisia myrskypilviä kauden avausottelun perusteella. Toronto Maple Leafs tuli kylään ja nöyryytti Jetsiä hulppein numeroin 7-2.

Winnipegin peli hajosi parilta viime kaudelta turhankin tutulla tavalla. Kun omaa hallintajaksoa ei saada hyödynnettyä, vastustaja rokottaa. Sen jälkeen alkaa rynniminen, ylipelaaminen ja kurittomuus. Kun paketti hajoaa Torontoa vastaan, jälki on rumaa. Maalivahdeistakin voisi puhua.

Avausottelua on kuitenkin turha tuijottaa määräänsä enempää. Tässä vaiheessa kautta riski ylikorostukselle suuntaan tai toiseen on niin suuri, että on parempi olla vetämättä suurempia johtopäätöksiä isossa kuvassa.

Yksi aito uhkakuva ansaitsee kuitenkin tulla nostetuksi esiin, koska kyseessä ei ollut ongelma vain yhdessä ottelussa. Tämä ongelma on selvää jatkumoa viime kaudesta, ja mikä pahinta, ongelma alkaa olla jo rakenteellinen.

Kysymys on Winnipeg Jetsin ylivoimapelistä. Kun joukkueesta löytyy sellaisia ylivoimapelin erikoismiehiä kuin Dustin Byfuglien, Tyler Myers, Jacob Trouba, Blake Wheeler, Mark Scheifele, Bryan Little, Patrik Laine ja Nikolaj Ehlers, tulosta pitäisi tulla.

Viime kauden runkosarjassa tulosta tuli vain 18,2-prosenttisesti, ja tämä kausi alkoi murheellisella saldolla (ei maaleja kahdeksalla yrityksellä). Pahinta Toronto-ottelussa oli se, että maalipaikatkin olivat vähissä ylivoimalla.

Jo tässä vaiheessa pitää kysyä, mikä mättää. Ja vastaus on historiallisessakin perspektiivissä uskomaton: Winnipegillä on liikaa niitä pelaajia, joista perinteisesti kaikilla on aina pula. Puhutaan oikealta laukovista pelaajista.

***

Winnipegin kauden aloittaneessa ykkösylivoimaviisikossa on vain yksi leftin puolen pelaaja. Hän on Adam Lowry, jonka tehtävä on seistä maalivahdin edessä. Käytännössä Lowry ei siis koske kiekkoon ennen mahdollista laukausta. Se laukauspaikka luodaan – tai siis pitäisi luoda – ilman leftin pelaajia.

Dustin Byfuglien operoi siniviivassa oikea käsi alhaalla. Samoin operoi Patrik Laine vasemmalla b-pisteen kaarella. Tämän kaksikon oikealla puolella ovat lähtökohtaisesti Blake Wheeler ja Mark Scheifele – molemmat totta kai myös righteja.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Byfuglien ja Laine ovat suuren osan ajasta viisikon ainoat pelaajat, jotka pystyvät teoriassa laukomaan suoraan syötöstä. Jos Scheifelelle tai Wheelerille pelataan kiekkoa oikealle, heidän lapansa on auki väärään suuntaan.

Eihän siinä mitään – Laine on varmasti tämän viisikon paras laukoja. Ongelma on vain siinä, että joka ikinen vastustaja NHL:ssä tietää tämän. Aivan kaikki eivät varmasti saa torpedoitua Laineen laukausta niin totaalisesti kuin Toronto teki, mutta aivan jokainen vastustaja sitä nykykuviolla yrittää.

"Eihän siinä mitään – Laine on varmasti tämän viisikon paras laukoja. Ongelma on vain siinä, että joka ikinen vastustaja NHL:ssä tietää tämän."

Kun Laineelta otettiin kaikki tila ja aika pois, Winnipegin ykkösviisikko kierrätti kiekkoa vaarattomasti kaikkien ylivoimatilaisuuksien ajan. Käytännössä ainoaksi laukausuhaksi jäi Byfuglien, jolla on kova muulinpotku, mutta se lähtee niin kaukaa, että osumaprosentti on heikko.

Ongelma syvenee, kun mennään kakkosviisikkoon. Molemmat pakit (Tyler Myers ja Jacob Trouba) ja sentteri Bryan Little ovat myös righteja. Ainoat leftin puolen pelaajat ovat Nikolaj Ehlers ja Mathieu Perreault.

Jos joku on miettinyt, miksi Joel Armia ei mahdu pelaamaan ylivoimaa Winnipegissä, vastaus on juuri tässä. Hänen edellään nokkimisjärjestyksessä on ainakin seitsemän rightin puolen pelaajaa. Eli seuraavakin vaihtoehto Winnipegin ylivoimaviisikkoihin on rightin puolen pelaaja.

***

Suomessa moni epäili viime keväänä, että Paul Maurice on tullut hulluksi, kun hän pudotti Laineen kakkosylivoimaan. Oli se tietenkin kyseenalaista, koska Laine nyt sattuu olemaan NHL:n parhaita laukojia.

Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia. Mauricen on erittäin vaikea löytää sellaista yhdistelmää, jossa hän pitää Laineen ykkösylivoimassa ja saa kaukalon oikealle puolelle vastustajan alivoimaneliötä pakostakin avaavan leftin puolen pelaajan. Näin siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Nikolaj Ehlers ajaisi asian, jolloin Mathieu Perreault jäisi vielä leftin variaatioksi kakkosylivoimaan.

Blake Wheeler.
Jets-kapteeni Blake Wheeler. Kuva: NHL

Tullaan nimittäin sellaiseenkin asiaan kuin hierarkia. Jos Lainetta ei pudoteta ykkösylivoimasta, sieltä pitää pudottaa joku kolmikosta Wheeler, Scheifele tai Byfuglien. Wheeler on joukkueen kapteeni, Scheifele ja Byfuglien varakapteeneita.

Scheifele on korvamerkitty pelintekijäksi ja Byfuglien on ykkösylivoiman ainoa puolustaja. Käytännössä valmennusjohdon pohdittavaksi jää, siirtyykö kakkosviisikkoon Laine vai Wheeler, jos viisikkoon halutaan leftin pelaaja.

Ykkösylivoima on aina myös statuskysymys. Jos päävalmentaja arvottaa 19-vuotiaan juniorin kapteenin yli, joukkueen sisäinen hierarkia saattaa heilahtaa johonkin suuntaan. Hyvänä joukkuepelaajana pidetty Wheeler ei varmasti ole ensimmäisiä veneen keikuttajia, mutta silti tällaiset asiat täytyy ottaa aina huomioon.

Viime kaudella Maurice päättyi ratkaisemaan tilanteen niin, että Laine vaihtoi viisikkoa. Nyt Laine on toisen kauden pelaaja, mikä auttaa hänen asemaansa hierarkiassa jonkin verran, mutta edelleenkään Laine ei kuulu joukkueen henkiseen ykkösketjuun. Edelleen Mauricen on vaikea arvottaa Lainetta yli Wheelerin.

Ja toisaalta, jos Laine lähtisi kakkosylivoimaan, hänen paikkansa vasemman puolen laukojana ottaisi Wheeler. Sekin on Mauricelle vaikea päätös, koska hänen täytyy tietää, että Laineen tykki on Jetsin ylivoiman vaarallisin yksittäinen ase.

Tällaisessa tilanteessa Paul Mauricella on oikeastaan vain huonoja vaihtoehtoja. Joku niistä pitää kuitenkin uskaltaa valita, sillä Winnipeg Jetsin on erittäin vaikea kaivaa potentiaalin mukaisia tehoja ykkösylivoimastaan ilman leftin pelaajia.