Palomäen NHL-kolumni: Patrik Laine on opetellut samaa jo kaksi vuotta – tekeekö reilun viikon koulutus Eeli Tolvasesta NHL-kevään täsmäaseen?

Eeli Tolvanen.
Eeli Tolvanen on vetänyt ensipiirtonsa NHL-jäille. Kuva: Danny Murphy / All Over Press

Eeli Tolvanen on ollut kuluvan jääkiekkokauden puhutuin suomalaispelaaja. Kun mättää 18-vuotiaana maaleja suuren suomalaisyleisön silmien alla Jokereissa, alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa ja olympiakisoissa, huomioarvo on taattu.

Kun Tolvanen lennätettiin pikavauhtia Jokerien KHL-kauden päättymisen jälkeen Pohjois-Amerikkaan, kukaan ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Optimistit odottivat välitöntä maaliryöppyä, pessimistit eivät uskoneet edes peliaikaa irtoavan.

Predators on pelannut Tolvasen saapumisen jälkeen neljä ottelua. Ensimmäisen suomalaislupaus katseli vielä katsomosta, mutta Buffalo Sabresia, Tampa Bay Lightningia ja Florida Panthersia vastaan hän on päässyt myös tositoimiin.

Ei ole tullut maaliryöppyä, mutta reilun mahdollisuuden Tolvanen on saanut näyttää osaamistaan. Jos on uskominen Predatorsin päävalmentajaa Peter Laviolettea, alku on ollut lupauksia herättävä.

Näissä tilanteissa on kuitenkin aina oltava kriittinen asianomaisten kommentteja tulkittaessa. Vaikka GM David Poilella ja päävalmentaja Laviolettella on varmasti kristallinkirkas ajatus siitä, missä mennään, sitä ei täydessä mitassaan julkisuuteen anneta.

Sen takia kolumnistin tehtävä on yrittää piirtää mahdollisimman valistunut arvio tilanteesta. Predatorsin tilanteesta ja toiminnasta Tolvasen kanssa on vedettävissä tiettyjä johtopäätöksiä.

***

Aloitetaan tilanteen hahmottaminen siitä, millaisen leiman Tolvanen on kolmessa ensimmäisessä NHL-ottelussaan jättänyt. Ketjukaverit ovat vaihdelleet tiuhaan, mutta koko ajan Tolvanen on pelannut kolmessa ensimmäisessä ketjussa. Lisäksi vastuuta on tullut kakkosylivoimalla (paitsi Panthersia vastaan, koska Predators ei päässyt ylivoimalle kertaakaan).

Ensinnäkin on ymmärrettävä, että se maailma, johon Tolvanen hyppäsi, on aivan toisenlainen kuin se maailma, jossa hän vielä reilu viikko sitten oli. Vaikka pudotuspelisarja TsSKA Moskovaa vastaan oli ehkä Euroopan paras NHL-simulaattori, pelin tempo ja vaatimustaso ovat aivan toista luokkaa Pohjois-Amerikassa.

Patrik Laine.
NHL-tempoon tottuminen tuotti vaikeuksia myös Patrik Laineelle. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Patrik Laine teki debyyttikaudellaan NHL:ssä 36 maalia, mutta varsinkin syyskaudella hänellä oli paljon kasvukipuja NHL-lainalaisuuksien kanssa. Vaikka Laine on kehittynyt nopeasti, vielä tälläkin kaudella peruspelaamisen kanssa on ollut tekemistä. Laineen korkea sija maalipörssissä perustuu enemmänkin tehokkuuteen, kuin siihen, että hänelle avautuisi koko ajan laatupaikkoja.

Vielä räikeämpi esimerkki on Jesse Puljujärvi. Edmonton Oilersin suomalaislupaus opettelee edelleen kantapään kautta NHL-jääkiekon lainalaisuuksia. Puljujärveä on ajettu sisään tähän maailmaan kohta kaksi vuotta, mutta edelleen töitä on valtavasti edessä.

Patrik Laine on saanut valmistautua uransa ensimmäisiin NHL-pudotuspeleihin kaksi täyttä kautta. Eeli Tolvasen pitäisi suorittaa sama totuttautumistyö reilussa viikossa. Se, että Laine pelasi SM-liigassa ja Tolvanen KHL:ssä, tasoittaa hieman puntteja, mutta vain hieman.

Tämä totutteluprosessi on kiistatta näkynyt Tolvasen pelaamisessa. Tila ja aika kiekollisena on jatkuvasti niin vähissä, että Jokereille 19 runkosarja- ja kuusi playoff-maalia tehnyt suomalaishyökkääjä ei ole päässyt pelaamaan käytännössä vielä ollenkaan vahvuuksillaan, jotka kumpuavat kiekollisesta pelaamisesta.

Kun erehtyy vähänkin miettimään kiekko lavassaan – hups, se meni jo. Vastustaja on jo matkalla toiseen päätyyn tuhatta ja sataa.

Sama homma kiekottoman pelaamisen kanssa. Jos tulee pienikin viive vastustajan siirtoon reagoimisessa, kiekko tulee saman tien läpi. Vastustaja ei NHL-tasolla tarvitse kuin sen vajaat puoli sekuntia ylimääräistä aikaa.

Tolvasen totuttautumisprosessia ei ainakaan helpota se, että hän pelaa Lavioletten valmentamassa joukkueessa. Predators välttelee varsinkin kiekottomassa pelaamisessaan kaikkia ylimääräisiä viiveitä, mikä tarkoittaa sitä, että vastustajan iholle isketään heti ja mahdollisimman ylhäältä. Yksilötasolla puhutaan erittäin korkeasta vaatimustasosta – sellaisesta, johon Tolvanen ei ole täysimittaisesti tottunut.

Tolvasen takia Predators ei ole yhtään ottelua hävinnyt, mutta ei hän toisaalta ole pystynyt minkäänlaista lisäarvoakaan tuomaan pöytään. Sen takia hänen vaihtonsa alkoivat vähentyä merkittävästi kolmannessa erässä Panthersia vastaan, kun Predators oli tappioasemassa – vaikka voisi kuvitella, että nimenomaan maalintekijän palveluksia Predators olisi siinä tilanteessa kipeimmin kaivannut.

Maalintekijästä ei ole paljon hyötyä, jos hän ei vielä löydä maalipaikoille. Ja Tolvanen ei löydä, koska peruspelaamisen kanssa on vielä niin paljon parannettavaa.

***

Miksi ihmeessä Predators sitten ottaa tällaisen riskin ja yrittää ajaa Tolvasta kiireellä sisään NHL-maailmaan? Eikö olisi turvallisempaa pitäytyä tutussa ja turvallisessa miehistössä, joka on vienyt joukkueen NHL:n kärkipaikalle ja suurimmaksi mestarisuosikiksi?

Koska Predators tietää Tolvasen potentiaalin. Jos on olemassa edes pieni mahdollisuus sille, että Tolvanen pystyy omalla panoksellaan tuomaan lisäarvoa Predatorsin pelaamiseen, sen eteen kannattaa tehdä tässä vaiheessa kaikki – varsinkin, kun Predators ei runkosarjan loppusuoralla pelaa kuin mahdollisten myöhempien pudotuspelikierrosten kotiedusta.

Ajatuksen tasolla Tolvanen sopii Lavioletten sapluunaan kuin nenä päähän. Kun Predators saa kiekon, laitahyökkääjien tehtävä on pääsääntöisesti singahtaa tuhatta ja sataa hyökkäyssuuntaan. NHL:n parhaan pakisto–keskushyökkääjät-yhdistelmän tehtävä on sen jälkeen pelata kiekkoa näille raketeille vauhtiin, ja sen jälkeen pumpata itsensä hyökkäyksen tueksi.

Filip Forsberg.
Filip Forsberg on samantyyppinen pelaaja kuin Eeli Tolvanen. Kuva: NHL

Tolvasen nopeus riittää pelaamaan juuri tämänkaltaista lätkää. Jos häntä pystytään kiekolla ruokkimaan, sitten hänen poikkeukselliset kiekolliset taitonsa pääsevät oikeuksiinsa – puhutaan sitten laukauspaikoista tai mahdollisuuksista jakaa kiekkoa.

Tolvanen soveltuu myös Predatorsin hyperaktiiviseen päätypeliin. Nashvillen viisikko vaihtaa hyökkäysalueella taitavasti pelipaikkoja, ja kaikki toiminta tähtää nopeasti maalille. Tolvanen osaa hakea paikkaa syvällä, ja lisäksi hänen peliälynsä riittää havaitsemaan, koska hänen tehtävänsä on paikata esimerkiksi maalille kurkkaavaa puolustajaa.

Samoin Predatorsin ylivoimapelaamisessa on Tolvasen mentävä aukko. Predators pelaa ylivoimapelaamisensa pitkälti yläkolmion kautta, jolloin ylivoiman vaarallisuus perustuu laukausuhkaan ja laadukkaisiin maalinteon tukitoimiin. Tolvanen on teoriassa jo nyt Predatorsin paras vaihtoehto leftin laukausuhaksi oikealta b-pisteeltä.

Mistään näistä Tolvasen taidoista ei ole – vielä – Nashvillelle hyötyä, jos hän ei ehdi tottua NHL-lainalaisuuksiin. Sen takia Laviolette on heittänyt Tolvasen altaan syvään päätyyn, jotta hän oppisi uimaan siellä pakotettuna. Vielä on kaksi ottelua aikaa ennen kuin runkosarja päättyy.

***

Nashville kohtaa vielä runkosarjan loppusuoralla Washington Capitalsin vieraissa ja Columbus Blue Jacketsin kotonaan. Nämä kaksi erinomaista sparrivastustajaa ovat aivan ratkaisevassa asemassa siinä ajatustyössä, jossa Laviolette päättää, uskaltaako hän luottaa Tolvaseen pudotuspeleissä vai ei.

Todennäköistä on, että niin sanottuun vakiopermanenttiin Tolvanen ei ehdi itseään pelaamaan näissä kahdessa ottelussa. Jos loukkaantumisia ei tule, Predators lähtee pudotuspeleihin NHL:n tasapainoisimmalla sentterinelikolla (Ryan Johansen, Kyle Turris, Nick Bonino ja Mike Fisher).

Laituriosastolla vakiokamaa ovat Filip Forsberg, Viktor Arvidsson, Kevin Fiala, Craig Smith, Colton Sissons, Ryan Hartman, Scott Hartnell ja runkosarjan loppupuolella loukkaantumisista kärsinyt Calle Järnkrok. Lisäksi Austin Watsonin asema nelosketjussa on vankka. Ja heidän jälkeensäkin on vielä Miikka Salomäkeä tarjolla. Laitureista on ylitarjontaa ilman Tolvastakin.

Miikka Salomäki.
Myös Miikka Salomäki taistelee peliminuuteista Predatorsin laituriosastolla. Kuva: NHL

Sisään ajettu Tolvanen on kuitenkin houkutteleva täsmäase Laviolettelle. Kuvitellaan vaikka tilanne, jossa Winnipeg Jets johtaa kahden ottelun jälkeen toisen playoff-kierroksen ottelusarjaa Predatorsia vastaan voitoin 2-0, ja Nashville on kärsinyt maalinteko-ongelmista. Kun Laviolette katsoo, nostaako kokoonpanoon Salomäen vai Tolvasen, juuri KHL:ssä syntyneet kuusi playoff-maalia kuulostavat houkuttelevalta.

Puhumattakaan siitä, jos Nashville etenee vaikka finaaleihin asti. Kevät vaatii yleensä veronsa, ja loukkaantumisia tulee väkisinkin. Ja mitä pidemmälle kevääseen edetään, sitä väsyneempien miesten peliksi NHL:n pudotuspelijääkiekko muuttuu. Tässä kohtaa tuore Tolvanen saattaakin yhtäkkiä olla pelaaja, jolle ne NHL-lainalaisuudet eivät enää olekaan liikaa. Ja sitten alkaakin paukkua.

NHL:n pudotuspeleissä on vaikea menestyä ilman käänteentekevää yksilötaitoa. Vielä vaikeampaa on kuitenkin menestyä, jos penkin päästä ei löydy riittävästi syvyyttä. Predators näytti viime keväänä, että menestyminen on mahdollista, vaikka loukkaantumisia alkoi kertyä varsinkin sentteriosastolle.

Jos syvyyttä alkaa löytyä käänteentekevästä yksilötaidostakin, puhutaan herkullisesta tilanteesta. Ja kun puhutaan Eeli Tolvasesta, puhutaan mitä suurimmissa määrin käänteentekevän pelaajan potentiaalista.

Jos täytyy viikossa opetella se, minkä oppimisen kanssa Patrik Laine tekee yhä kahden vuoden jälkeenkin töitä, puhutaan epärealistisesta odotusarvosta. On selvää, että Eeli Tolvaselta ei voi odottaa tänä keväänä ihmeitä.

Mielenkiintoinen täsmäase Peter Laviolettella on silti käsissään. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Eeli Tolvanen ylittää odotusarvot tämän kauden aikana…