Palomäen NHL-kolumni: Patrik Laine ja Winnipeg Jets voivat vihdoin hengittää vapaasti – ”Kymmenen vuoden painajainen on ohi”

Connor Hellebuyck.
Connor Hellebuyck on rauhoittanut Winnipeg Jetsin tolppien välin. Kuva: Peter Joneleit / All Over Press

Kaikki näytti niin hyvältä keväällä 2007. Toki ensimmäisen kierroksen pudotuspelisarja New York Rangersia vastaan meni täysin vihkoon, mutta jo pudotuspeleihin selviytyminen oli Ilja Kovaltšukin ja Marian Hossan tähdittämälle Atlanta Thrashersille iso askel eteenpäin organisaationa.

Ennen kaikkea näytti siltä, että Thrashersin maalivahtipeli on turvattu vähintään kymmeneksi vuodeksi. Kesällä 2002 numerolla kaksi varattua Kari Lehtosta oli marinoitu huolella farmissa pari vuotta.

Kausi 2005-2006 oli mennyt loukkaantumisten takia pilalle, mutta seuraavalla kaudella Lehtonen pysyi terveenä ja väläytti valtavaa potentiaaliaan. Ikää oli vasta 23 vuotta, eikä mikään näyttänyt estävän kaikkien aikojen lahjakkaimman suomalaismaalivahdin tietä tähtiin.

Kymmenen vuoden turvallisuuden sijaan edessä oli kuitenkin kymmenen vuoden turbulenssi. Heti seuraavana syksynä Lehtonen loukkasi nivusensa. Loukkaantumiset pilasivat osin myös seuraavan kauden, ja myös muu joukkue taantui. Hossasta luovuttiin. Pian sen jälkeen oli Kovaltšukin vuoro.

Kun Lehtonen ei ollut pelikuntoinen syyskaudella 2009-2010, seurajohto sai tarpeekseen. Lehtosta neljä vuotta nuorempi Ondřej Pavelec oli torjunut Chicago Wolvesille AHL-mestaruuden jo keväällä 2008, ja hänet nähtiin varmempana vaihtoehtona tukkimaan Thrashersin tolppien väliä pitkällä jänteellä.

Pavelec torjui heikon joukkueen takana kohtuullisesti, mutta NHL:n huonoimman ykkösmaalivahdin maine alkoi tarttua. Kesällä 2011 organisaatio muutti Winnipegiin, ja GM:n paikalle hyppäsi Chicago Blackhawksissa oppia imenyt Kevin Cheveldayoff. Ensimmäistä kertaa historiassaan organisaatio päätyi osaaviin käsiin.

Joukkue kehittyi vuosi vuodelta, mutta yksi asia ei muuttunut – Pavelecin taso heitteli valtavasti. Hyvät jaksot kestivät liian lyhyen aikaa. Keväällä 2015 Pavelec pääsi hirmuiseen vireeseen ja torjui organisaation toisen kerran historiassaan pudotuspeleihin – mutta romahti ottelusarjassa Anaheim Ducksia vastaan, ja Jets putosi suoraan neljässä ottelussa.

Ondřej Pavelec.
Ondřej Pavelec torjuu nykyään pienellä vastuulla New York Rangersissa. Kuva: NHL

Taas Jetsin seurajohto sai tarpeekseen. Seuraavan kahden kauden ajan Pavelec, Michael Hutchinson ja Connor Hellebuyck vuorottelivat tolppien välissä. Vuonna 1993 syntynyt Hellebuyck pelasi kaudella 2015-2016 kovalla tasolla 26 ottelua, ja hänelle lyötiin syksyllä 2016 valtikka.

Kaiken piti olla valmista. Vihdoin Thrashers/Jets-perheen piti päästä nauttimaan eliittiluokan maalivahtipelistä.

Matkalle osui kuitenkin vielä yksi mutta.

***

193-senttinen Hellebuyck teki suuren vaikutuksen Yhdysvaltain tolppien välissä Prahan ja Ostravan MM-kisoissa 2015. Michiganin osavaltiossa Commercen kaupungissa syntynyt amerikkalainen oli muun muassa Suomen piinana alkusarjan murskavoitossa.

Ennen kansainvälistä läpimurtoaan Hellebuyck oli pelannut kaksi vahvaa NCAA-kautta sekä erinomaisen tulokaskauden AHL:ssä. Kun 26 pelin stintti Jetsissä keväällä 2016 oli sujunut erinomaisesti, oli suorastaan odotusarvo, että nyt alkaa tapahtua.

Ja niin tapahtuikin – vähän liikaakin. Kovin odotuksin viime kauteen lähtenyt Jets alkoi päästää valtavia määriä maaleja, eikä kova tulivoima hyökkäysosastolla riittänyt kompensoimaan vuotoa. Kun oli kyse organisaatiosta, joka oli – suurimmaksi osaksi ihan aiheesta – tottunut kaatamaan likaämpärit maalivahdin niskaan, Hellebuyckista oli tulossa seuraava uhri.

Keväällä 2017 Jets kaivoi epätoivon vimmassaan kerran vielä Pavelec-kortin farmista ylös. Hetkellinen piikki ei tuottanut pysyvää tulosta, vaan sekoitti pakkaa entisestään. Kauden jälkeen Jetsin maalivahtiosasto oli sekavammassa tilanteessa kuin kertaakaan kevään 2007 jälkeen.

Cheveldayoff päätti katsastaa markkinatilanteen. Vapailta markkinoilta haaviin tarttui yli neljän miljoonan dollarin vuosipalkalla kokenut Steve Mason. Ilmapiiri Masonin hankinnan jälkeen oli erittäin skeptinen, koska hän oli kuin Jetsin kymmenen vuoden maalivahtisirkus pienoiskoossa – äärimmäisen ailahteleva.

Steve Mason.
Steve Mason ei ollut vastaus Jets-seurajohdon rukouksiin. Kuva: NHL

Lopputulos oli melkein nähtävissä. Kahden ottelun jälkeen Jets oli päästänyt 13 maalia, ja Mason-kortti oli käytännössä katsottu sillä hetkellä.

Oli aika palata Hellebuyckiin, ja toivoa ihmettä. Ihme saatiinkin, mutta ei niinkään Hellebuyckin tekemänä.

***

Murskatappiot Toronto Maple Leafsille ja Calgary Flamesille heti kauden alkuun oli parasta, mitä Winnipeg Jetsille saattoi tapahtua. Vaikka Jets oli jäänyt kahdesti peräjälkeen pudotuspelien ulkopuolelle, päävalmentaja Paul Maurice oli saanut kesällä jatkosopimuksen. Tilanne antoi hänelle tarvittavat natsat lyödä Jets-koneisto vihdoin ja viimein ruotuun.

Kahden katastrofaalisen ottelun jälkeen Jetsin pelillinen filosofia mullistui. Kun kerran joukkue ei pystynyt pitämään peliä lapasessa reilulla hyökkäyslisenssillä, Maurice otti sen joukkueelta pois. Jets löi luukut kiinni, ja alkoi pelata limaista ja sitkeää peliä puolustusvalmius ja kenttätasapaino edellä.

Rohkea haastaminen vaihtui minimisuorittamiseen kiekon kanssa. Raikas karvauspelaaminen vaihtui passiivisempaan trapin kiskomiseen. Jets alkoi toisin sanoen puolustaa!

Kun joukkuetta alkoikin kiinnostaa puolustaminen, yhtäkkiä maalivahtipelikin loksahti kohdilleen. Oikeaan aikaan uuden mahdollisuutensa saanut Hellebuyck alkoi ottaa kumia kiinni, ja maalivahti- ja viisikkopelaaminen alkoivat tukea toisiaan.

Connor Hellebuyck.
Connor Hellebuyck on antanut torjunnoillaan Jetsille selkänojaa kehittää pelaamistaan. Kuva: NHL

Hellebuyck on toki tehnyt peliinsä pieniä rauhoittavia muutoksiakin viime kauden jälkeen. Suurin ero viime kauden epävarman oloisen Hellebuyckin ja tämän kauden itsevarmuutta huokuvan Hellebuyckin välillä tulee kuitenkin siitä, kuinka joukkue edessä pelaa.

Viime kaudella Jets ylihyökkäsi ja teki suorastaan ylimielisiä virheitä joka puolella kenttää. Sen seurauksena vastustajat pääsivät vyöryttämään ylivoimahyökkäyksiä Jetsin päätyyn, eikä Hellebuyckista ollut pysäyttämään niitä. Ei olisi kyllä ollut kovin monesta muustakaan maalivahdista tällä planeetalla!

Tällä hetkellä Hellebuyckin on hyvin selkeä pelata omalla tyylillään. Hänen ei tarvitse kuikuilla koko aikaa takatolpalle, koska hän tietää, että Jetsin laadukas puolustus tekee oman työnsä. Hellebuyckin ei tarvitse enää paikkailla virheitä.

Hellebuyckin ja Jetsin puolustusalueen puolustuspelaamisen yhteistyö on tällä hetkellä saumatonta. Hellebuyck voi keskittyä peittämään laukaukset ja liimailemaan kiekot mahdollisimman hyvin. Pakiston tehtävä on siivota irtokiekot, jos niitä putoilee, ja ennen kaikkea estää kaikki poikittaissyötöt.

Edelleenkään liikkuvuus poikittaissuunnassa tai varsinkaan yllättäviin tilanteisiin reagoiminen eivät ole Hellebuyckin suurimpia vahvuuksia. Tällä kaudella – näin hyvän puolustuspelaamisen – takana Hellebuyckille on usein riittänyt se, että hän pystyy peittämään ja mieluiten liimaamaan ykköslaukauksen.

***

Nyt tietysti joku voisi miettiä, että tuon puolustuksen takana kuka tahansa torjuisi hyvin. Jälleen väärin. Huomattavasti Hellebuyckia meritoituneempi Mason on onnistunut torjumaan joukkueelleen vain kolme voittoa tällä kaudella.

Michael Hutchinson.
Michael Hutchinson tarjosi Connor Hellebuyckille allstar-viikonlopun jälkeisen huilivuoron Tampaa vastaan. Kuva: NHL

Koko joukkueesta huokuu tällä hetkellä luottamus amerikkalaiseen ykkösmaalivahtiinsa. Kun kenellekään ei ole epäselvää, kuka on joukkueen ykkösmaalivahti, myös tuuraajilla on helpompi lähtökohta peleihinsä. Sen osoitti farmista ylös nostettu Michael Hutchinson torjumalla vakuuttavan voiton Tampa Bay Lightningista yöllä.

Jets on saavuttanut maalivahtipelissään sen ihannetilanteen, jossa yhtälön kaikki osapuolet ruokkivat toisiaan. Alkutilanteessa Hellebuyck tarvitsi joukkueeltaan apua, jotta hän pystyi rauhoittamaan maalivahtipelin. Kun maalivahtipeli saatiin rauhoitettua, se on puolestaan tarjonnut viisikkopelille riittävän selkänojan monipuolistua.

Tämän hetken Jets uskaltaa taas pelata paremmin kiekon kanssa ja puolustaa karheasti eteenpäin. Silti pelaamisessa säilyy tasapaino. Ja jos sieltä jokunen ylivoimahyökkäys tuleekin läpi, Hellebuyck pystyy kohentuneen itseluottamuksensa myötä paikkaamaan virheitä viime kautta paremmin.

Jacob Trouban tuore loukkaantuminen tuo toki yhtälöön kysymyksiä, mutta positiivinen kierre auttaa tässäkin asiassa. Ykkössentteri Mark Scheifelen loukkaantuminenkaan ei ole horjuttanut Jetsin laivaa.

Kun katsoo Hellebuyckin urakehitystä, tällä kaudella otettu askel eteenpäin on vain luontevaa seurausta. Sen takia on turvallista olettaa, että kyseessä ei ole vain nuoren maalivahdin hetkellinen suonenveto – kuten esimerkiksi Masonin uran huippuhetket ovat olleet.

Viimeistään taannoisen tähdistöpelikutsun jälkeen se on pakko alkaa uskoa. Jo Atlantassa käynnistynyt kymmenen vuoden painajainen on ohi.