Palomäen NHL-kolumni: Padot auenneet hurjalla ryöpyllä – yksi NHL:n suurimmista mysteereistä ratkennut

San Jose Sharksin ylivoima juhlii.
San Jose Sharksin ylivoimalla on ollut aihetta juhlaan viime aikoina. Vihdoinkin. Kuva: Dom Gagne / All Over Press

Ylivoimapelaaminen on välillä yhtä mysteeriä. Yllättävän usein näkee tilanteita, joissa joku suhteellisen kädetön joukkue keikkuu NHL-tilastojen kärkipäässä ylivoimatehokkuudessa. Ja kääntäen, yllättävän usein myös paperilla NHL:n kärkipään pelaajiin kuuluvat viisikot hakkaavat päätään seinään pelistä toiseen.

Esimerkkejä löytyy viimeisen puolentoista kauden ajaltakin rutkasti. Buffalo Sabres (!) kirjautti viime kaudella koko NHL:n parhaan ylivoimaprosentin (24,5). Sen ei pitäisi olla mahdollista.

Toisaalta, eivät Sabresin ylivoimapelaajat niin huonoja ole, että tällä kaudella heidän pitäisi olla saman tilaston kellarikerroksessa lukemalla 16,1. Kun valmentajaksi on vielä vaihtunut kausien välillä omalla pelaajaurallaan kovaa jälkeä ylivoimalla tehnyt Phil Housley, romahdus näyttää entistä oudommalta.

Ihan samalla tavalla on romahtanut Columbus Blue Jacketsin ja Carolina Hurricanesin ylivoimatehokkuus. Molemmat joukkueet takoivat viime kauden syyspuolella käsittämätöntä tulosta. Kalenterivuonna 2017 tehot kuitenkin romahtivat, eikä merkittävää nousua takaisin huipputasolle ole näkynyt.

Kolme edellä mainittua esimerkkiä ovat kuitenkin joukkueista, joiden taitotaso ei ole NHL:n kärkipäätä. On paljon helpompi selittää keskinkertaisen taitotason joukkueiden putoaminen pilvilinnoistaan sellaisilla todennäköisyyslaskentaan liittyvillä termeillä, kuin varianssi ja otanta.

Kun ylivoimapelaaminen, joka koostuu NHL:n eliittitason pelaajista, romahtaa, selittäminen on paljon vaikeampaa. Monesti kyseessä on täysi mysteeri, jota ei voi selittää millään muulla kuin jollain käsittämättömällä henkimaailman lukolla, joiden perimmäiset syyt avautuvat korkeintaan osallisille.

Ja sitten yhtäkkiä kaikki loksahtaakin kohdilleen. Tällainen mysteeri löytyy San Jose Sharksista.

***

Sharksilla oli viime kauteen asti yksi NHL:n vakiintuneimmista ykkösylivoimaviisikoista. Brent Burnsin, Patrick Marleau’n, Logan Couturen, Joe Thorntonin ja Joe Pavelskin muodostama viisikko oli valtavassa roolissa muun muassa keväällä 2016, kun Sharks eteni Stanley Cup -finaaliin.

Joe Pavelski.
Joe Pavelski on NHL:n eliittiä maalin läheisyydessä. Kuva: NHL

Kyseinen viisikko on ollut paperilla – ja pitkään myös käytännössä – NHL:n vaarallisimpia. Jos 31 NHL-päävalmentajalle annettaisiin mahdollisuus valita omaan joukkueeseensa jokin ylivoimaviisikko tekemään tulosta tässä ja nyt, kyseinen viisikko olisi ollut vahvoilla.

Sharksin viisikossa oli kaikkea, mitä voi toivoa. Burns on koko NHL:n merkittävin laukausuhka siniviivalta. Thornton on historiallisessakin perspektiivissä NHL:n parhaita pelintekijöitä. Marleau ja Couture ovat paitsi hyviä maalintekijöitä myös hyviä pelintekijöitä, jotka pystyvät liikuttamaan kiekkoa nopeasti ja jouhevasti. Pavelski on ilmiömäisen silmä–käsi-koordinaationsa ansiosta NHL:n parhaita maalineduspelaajia.

Kätisyydetkin olivat kohdillaan, sillä Burns ja Pavelski toivat rightin mailat kolmen leftin rinnalle. Eikä Sharksin ykkösviisikko ollut missään nimessä ennalta-arvattava, sillä viisikko harrasti aktiivisesti paikanvaihtoa ylivoiman aikana.

Ei pitäisikään olla mitään järjellistä selitystä sille, että vain viidellä NHL-joukkueella oli viime kaudella huonompi ylivoima kuin Sharksilla. 16,7 prosentin ylivoimatehokkuus oli suorastaan häpeällinen Sharksin nimilistalla varustetulle joukkueelle.

Kyseiset joukkueet olivat Arizona Coyotes, Detroit Red Wings, New York Islanders, Vancouver Canucks ja Colorado Avalanche. Sharksin ei olisi pitänyt kuulua näiden joukkueiden kanssa samaan lauseeseen.

***

Täksi kaudeksi Marleau siirtyi Torontoon, joten Sharksin voimaviisikko meni hajalle. Nelikko on pysynyt silti terveenä ollessaan kasassa, ja se on täydennetty milloin Tomáš Hertlillä, milloin Timo Meierilla ja milloin Kevin Labancilla.

Patrick Marleau.
Pitkäaikainen Sharks-ikoni Patrick Marleau vaihtoi täksi kaudeksi Torontoon. Kuva: NHL

Potentiaali oli silti edelleen kova – mutta tarpominen jatkui syksyllä. Esimerkiksi kahdella edellisellä kaudella yhteensä hulppeat 56 maalia tehnyt Burns teki kauden avausmaalinsa vasta 23. marraskuuta.

Sitten tapahtui jotain selittämätöntä. Tai siis tapahtui jotain, joka lopetti sen selittämättömyyden. Elettiin joulukuun seitsemättä päivää, kun Sharks kohtasi kotonaan Carolina Hurricanesin. Sharks nousi 1–4-tappioasemasta jatkoajan kautta 5–4-voittoon. Maaleista kaksi syntyi ali- ja kaksi ylivoimalla.

Siitä käynnistyi yhdeksän ottelun putki, jonka aikana Sharks teki jokaisessa ottelussaan vähintään yhden ylivoimamaalin. Kun joulukuuta oli enää muutama päivä lusimatta, Sharks oli tehnyt Hurricanes-ottelun jälkeen ylivoimillaan maalin 35,8-prosenttisesti.

Senkään jälkeen tahti ei ole liiammin rauhoittunut. Viimeisen kahden kuukauden ajan Sharksin ylivoimapelaaminen on rullannut 30,1-prosenttisesti. Ainoastaan Pittsburgh Penguins on saman ajanjakson aikana ollut tehokkaampi, massiivisella 0,2 prosenttiyksikön erotuksella.

Juuri ennen tähdistöottelutaukoa ylivoiman kapellimestari Joe Thornton loukkaantui. Sekään ei ole viime aikaisten pelien perusteella hidastanut viisikkoa, jossa ovat viime otteluissa pelanneet Burnsin, Couturen ja Pavelskin lisäksi Meier ja Labanc.

Myös kakkosylivoimaviisikko on pystynyt tukemaan ykköstä, vaikka sille jääkin yleensä – ymmärrettävästi – vain jämäsekunnit ylivoiman hännästä. Kakkosylivoiman rungon ovat muodostaneet Dylan DeMelo, Marc-Edouard Vlasic, Joonas Donskoi ja Chris Tierney.

***

Sunnuntai-illalla Suomen aikaa Sharks kohtasi uudemman kerran Carolina Hurricanesin. Joukkueiden edellisen keskinäisen kohtaamisen jälkeen Sharksin rekordi on ollut hurja, 14-6-6. 26 ottelusta on kertynyt pistelaariin siis komeat 34 pistettä. Näiden pisteiden ansiosta Sharks on kivunnut tukevasti pudotuspelipaikoille.

Brent Burns.
Brent Burns on Sharksin tehokkain ylivoimapelaaja. Kuva: NHL

Sharksin kohdalla erikoistilannemaalit ovat täysin käänteentekevässä asemassa. Sen viisikkopelaamisen tehokkuus ei ole alkuunkaan riittävällä tasolla kärkitaisteluun, sillä vain kolme joukkuetta koko tämän kauden NHL:ssä on tehnyt vähemmän maaleja viidellä viittä vastaan kuin Sharks (86). Omiin on mennyt viidellä viittä vastaan 98 maalia, mikä korostaa ongelmaa entisestään.

Sen takia Sharks tarvitsee kaiken mahdollisen lisähapen erikoistilanteista. Alivoima on ollut hyvällä tasolla koko kauden, ja viimeaikaisen ylivoiman ryhtiliikkeen ansiosta Sharksilla on koko kauden katsannossa NHL:n toiseksi paras lukema, kun lasketaan ylivoima- ja alivoimaprosentit yhteen (23,7+84,3=108). Vain Penguinsilla on parempi, 110,4.

Erikoistilanteet ovat korjanneet San Josen maalisuhteen reilusti positiiviseksi. Vaikka viidellä viittä vastaan Sharksin maalisuhde on 12 maalia pakkasella, kokonaismaaliero on +10.

Erikoistilanteet ovat korjanneet San Josen maalisuhteen reilusti positiiviseksi. Vaikka viidellä viittä vastaan Sharksin maalisuhde on 12 maalia pakkasella, kokonaismaaliero on +10.

Sharksin kohdalla ylivoimatehoilla on isoja kerrannaisvaikutuksia, sillä se elää pelitavallisesti poikkeuksellisen voimakkaasti johtoasemasta. Kun Sharks tekee ottelun avausmaalin, sen rekordi on hurja 18-6-2. Kun vastustaja tekee avausmaalin, rekordi on 10-10-6.

Sharks pelaa puhdasta prosenttikiekkoa, jossa kaikki perustuu riskien hallintaan. Kun Sharks pääsee – usein erikoistilanteiden tuottaman edun ansiosta – johtoasemaan, se pääsee säätelemään riskikertoimia omasta lähtökohdastaan.

Mitä pidemmälle mennään Sharksin johtoasemassa, sitä enemmän vastustaja joutuu nostamaan riskikertoimiaan. Se taas avaa Sharksin jalkaville laitahyökkääjille koko ajan enemmän vastaiskutilaa.

Jos johtopaikalla onkin vastustaja, se on Sharks, joka joutuu nostamaan riskikertoimia. Kun puhutaan tulivoimaltaan varsin kapeasta kärjestä, yhtälö kääntyy usein Sharksille negatiiviseksi. Tyypillinen tulos Sharksin otteluista onkin 3-1 tai 4-1 – suuntaan tai toiseen, riippuen usein juuri avausmaalin tekijästä.

Viime kaudella heikko ylivoimapelaaminen ei pystynyt hapettamaan Sharksin prosenttikiekon voittamisen yhtälöä. Kokeneen ja raskasjalkaisen kärjen polttoaine loppui jo ennen pudotuspelejä.

Tällä kaudella – ja etenkin joulukuun alun jälkeen – tilanne on ollut täysin toisenlainen. Sen takia tämä jo monta kertaa alamäkeen tuomittu joukkue on taas vaarallinen kevään lähestyessä.