Palomäen NHL-kolumni: Päävoitto ilman uhkapeliä – suomalainen NHL-yllättäjä iski kultasuoneen

Erik Haula kiekossa.
Erik Haula on päässyt hyvään vauhtiin Vegasissa. Kuva: John Cordes / All Over Press

On kaksi kulmaa lähestyä Erik Haulan nykytilannetta. Kumpikin niistä mairittelee porilaislähtöistä hyökkääjää.

Jos unohdetaan hetkeksi skeptiset, realistisuuteen pohjaavat tuntemukset, ja keskitytään kylmään faktaan, Haula on ykkössentteri joukkueessa, joka taistelee NHL:n kärkisijoituksista. Tilanne ei välttämättä ole sama enää huhtikuussa tai edes joulukuussa, mutta mitä sitten? Vegas Golden Knights on pelannut kohta kaksi kuukautta NHL:ää kärjen tahdissa.

Toinen kulma katsoa Haulaa on Minnesota Wildin näkövinkkelistä. Pudotuspelien vakiovieraaksi profiloitunut joukkue on rypenyt koko alkukauden pudotuspeliviivan alapuolella tilanteessa, jossa se olisi loukkaantumisongelmiensa takia kaivannut juuri Haulan näköistä monikäyttöistä hyökkääjää.

Ja aina vain paranee, kun muistaa, miten Haula päätyi Vegasiin. Minnesota Wild halusi varta vasten ohjata Vegasin valinnan laajennusvaraustilaisuudessa niin, että se kohdistuu Haulaan. Wild oli jopa valmis luopumaan Alex Tuchista – yhdestä harvoista lupaavista nuorista pelaajistaan – vaihtokaupassa, jotta se varmisti Golden Knightsin ottavan nimenomaan Haulan.

On toki täysin ymmärrettävää, että Minnesota ei halunnut luopua yhdestäkään puolustajastaan ilmaiseksi, mutta silti – oliko tämä liike kuitenkaan loppuun asti harkittu? Haulan menettäminen on yksi asia, mutta Haula ja Tuch oli yhdistelmänä jo todella tuntuva menetys.

Vegasissa riitti uskoa Haulaan alusta asti. Hänelle lykättiin saman tien kouraan kolmen vuoden sopimus, jonka keskimääräinen palkkakattoa vastaan laskettava vuosiansio on 2,75 miljoonaa dollaria.

Sitä paperia GM George McPheen ei ole tarvinnut katua.

***

Kun Haula sopimuksen teki, oli alusta asti selvää, että Golden Knightsilta löytyy luottoa häneen. Heti ensimmäisistä otteluista lähtien Haula on ollut mukana ylivoimaviisikoissa, ja Minnesotassa vain aniharvoin tarjolla ollutta ylivoima-aikaa on tullut keskimäärin lähes kolme minuuttia ottelua kohti.

Silti alkukiihdytys jätti tiettyjä kysymyksiä ilmaan Haulan roolista. Kausi alkoi Brendan Leipsicin ja William Karlssonin kanssa kolmosketjun laidalla. Päävalmentaja Gerard Gallantilla oli toki paljon vaihtoehtoja keskikaistalle, mutta silti Haulan sysääminen laitaan herätti ihmetystä.

Kun neljän pelin jälkeen tuli vielä loukkaantuminen, joka piti Haulan kaksi viikkoa sivussa, kesällä piirtynyt hyvä näkymä oli yhtäkkiä sumeampi. Asiaa ei ulkopuolisen silmin katsottuna auttanut yhtään se, että Vegasin lento jatkui Haulan sairausloman aikana.

Viime aikoina tahti on hivenen rauhoittunut, mutta 19 otteluun on silti syntynyt jo tehot 7+6=13. Kun miehen yhden kauden piste-ennätys on 34 ja maaliennätys 15, kaudesta on tulossa ennätysmurskajaiset.

Heti paluun jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Kokeilu nimeltä Vadim Šipatšjov oli sillä välin tehty ja huonoksi todettu, ja yhtäkkiä Haula löysi itsensä ykkösketjusta joukkueen ehdottomien nimimiesten, David Perronin ja James Nealin välistä. Myös ykkösylivoima kuului pakettiin.

Tulosta alkoi syntyä heti. Ottawa Senatorsia vastaan 2+1, Toronto Maple Leafsia vastaan 0+1, Montréal Canadiensia vastaan 1+0, Winnipeg Jetsiä vastaan 0+1, Vancouver Canucksia vastaan 1+1. Haula huomasi olevansa pisteputkessa ja lähes piste per peli -tahdissa.

Viime aikoina tahti on hivenen rauhoittunut, mutta 19 otteluun on silti syntynyt jo tehot 7+6=13. Kun miehen yhden kauden piste-ennätys on 34 ja maaliennätys 15, kaudesta on tulossa ennätysmurskajaiset.

Haula on toki tehnyt kovia pistemääriä ennenkin urallaan – Porin Ässien junioreissa, Yhdysvaltain juniorisarjoissa (USHS ja USHL) sekä Minnesotan yliopistossa ja AHL:ssä. Mistään massiivisesta yllätyksestä ei voi puhua, kun tehoja on oikeassa roolissa alkanut syntyä myös NHL-tasolla.

Pistetehtailu ei kuitenkaan ole ensisijainen syy, minkä takia Haula isosta roolista löytyy. Hän ilmentää nimittäin alkukauden sensaatiojoukkuetta täydellisesti.

***

Ennen kauden alkua näytti, että isolla rahalla Venäjältä tullut Šipatšjov on ainoa Vegasin senttereistä, joka pystyy tekemään mitään kiekon kanssa. Kuinka väärässä me kaikki olimmekaan!

William Karlsson.
Myös William Karlsson on ottanut kaiken irti Vegasin tarjoamasta mahdollisuudesta. Kuva: NHL

Vegas on näyttänyt alkukauden aikana, että NHL:ssä pystyy pelaamaan voittavaa jääkiekkoa ilman sen kummempaa virtuositeettia hyökkäyssuuntaan. Erik Haula, William Karlsson, Cody Eakin ja Pierre-Edouard Bellemare ovat kaikki enemmän työmiehen kuin säihkyvän taiturin näköisiä senttereitä, mutta homma toimii illasta toiseen.

Gerard Gallant haluaa joukkueensa pelaavan aktiivista jääkiekkoa, jossa riskien säätely sekä luisteluvoima ja -kestävyys ovat keskiössä. Pelitapa perustuu kovaan työmäärään ja tuottavaan keskiarvopelaamiseen. Kun sovittuja asioita tekee vaihdosta toiseen, tulosta tulee väkisinkin.

Gallantin hämmästyttävän nopeasti sisään ajama pelitapa vaatii nimenomaan hyvin liikkuvia kahden suunnan keskushyökkääjiä – sellaisia, joiden luisteluvoima riittää sekä johtamaan tai vähintään tukemaan hyökkäyspelaamista että pitämään huolen kenttätasapainosta.

Erik Haulassa on paljon samaa kuin Gallantin ykkössentteriksi Florida Panthersissa nousseessa Aleksander Barkovissa. Haula ei tietenkään ole aivan yhtä tuottava pelaaja hyökkäyssuuntaan, mutta liike, vastuullisuus ja kiekollinen suoritusvarmuus ovat sellaisella tasolla, että hän pystyy rytmittämään peliä keskikaistalta tehokkaasti.

Gallantin pelaamisessa hyökkäystehot ovat pitkälti suunnanmuutospelaamisen varassa. Saatiin riisto sitten aikaan syvällä hyökkäyspäädyssä tai omalla alueella, malli hyökätä saman tien kohti vastustajan maalia on Vegasin viisikoilla jo syvällä dna:ssa. Tässä pelissä 26-vuotias Haula on – sekä riistäjänä että maalia kohti säntäävänä pelaajana – huippuluokkaa.

Ei olekaan sattumaa, että Haula ja vielä näkyvämmin Karlsson ovat nousseet esiin juuri Vegasissa. He edustavat modernia sentteri-ihannetta, jossa tärkein taito on jaksaa johtaa viisikkoa jatkuvasti molempiin suuntiin, vaikka vauhti on kovaa. Se vaatii paitsi luisteluvoimaa myös peliälyä.

Sen takia onkin outoa, että Haula usein nähdään uudessa joukkueessa ensisijaisesti laitahyökkääjänä. Minskin MM-kisoissa 2014 ei riittänyt edes se, että ennen MM-kisoihin tulemistaan Haula oli pelannut voittavaa jääkiekkoa sentterinä jopa pudotuspelien ottelusarjassa sen hetken ehdotonta suunnannäyttäjäseuraa Chicago Blackhawksia vastaan.

Ehkä ensi kerralla Haula osataan Leijonissakin nähdä keskushyökkääjänä. Gerard Gallantilla sen näkemiseen ei mennyt kuin muutama ottelu.

Näin käytetään mahdollisuus hyväksi, kun sitä NHL-maailmassa tarjotaan.