Palomäen NHL-kolumni: Nyt loppuu se vähättely – entä jos NHL-kauden suurin sensaatio ei romahdakaan?

Gerard Gallant.
Gerard Gallant on tehnyt vakuuttavaa työtä Vegasin peräsimessä. Kuva: Dom Gagne / All Over Press

Vegas Golden Knights on ollut NHL:n syyskauden ylivoimainen sensaatio. Yöllä Florida Panthersista otetun kotivoiton jälkeen laajennusjoukkue johtaa läntisen konferenssin Pacific-divisioonaa kerättyään 32 ottelusta 44 pistettä.

Koko alkukauden ajan Vegasin menestys on kerännyt ihailua, mutta samalla jokaisessa sivulauseessa toistuu sama teema: ei tämä ole kestävällä pohjalla. Olen itsekin ollut täysin samaa mieltä, mutta viime viikkoina takki on alkanut hiljalleen kääntyä.

Edelleen on paljon syitä uskoa, että Golden Knightsin kuherruskuukausi päättyy ennemmin tai myöhemmin. Lähtien jo vaikka siitä, että joukkue on voittanut peräti seitsemän yhdeksästä jatkoajalle venyneestä ottelustaan, mitä voi pitää todennäköisyyksien uhmaamisena, jolla on tullut paljon ylimääräisiä pisteitä.

Voi mennä myös sen taakse, että tähän asti vastustajat eivät ole ottaneet Golden Knightsia sittenkään riittävän tosissaan. 82 ottelun runkosarjaan mahtuu väkisin ”väli-iltoja”, jotka nyt vain sattuvat tulemaan ennakkoon heikompia joukkueita vastaan useammin kuin kärkeen povattuja powerhouseja vastaan.

Vegasin kotirekordi (13-2-1) selittyy varmasti pieniltä osin sillä, että Las Vegas on varsin houkutteleva paikka pitää NHL-pelaajien työehtosopimuksiin kirjattuja pakollisia vapaapäiviä ja mahdollisesti myös joukkueiden kauden aikaisia saunailtoja (niitä ihan oikeasti järjestetään). Ei ole sattumaa, että monelle vastustajalle on – etenkin loka- ja marraskuussa – osunut kauden huonoin peli juuri Vegasissa.

Ja senkin taakse voi mennä, että moni Vegasin pelaaja on pelannut uransa parasta jääkiekkoa syksyllä. Tahdin voi odottaa taantuvan kevättä kohden – tai sitten ei.

Vegasin menestyksekkäässä syksyssä on nimittäin paljon myös syitä, joita ei sattuma selitä. Ja sen takia se menestys saattaa sittenkin olla uskottavalla pohjalla.

***

Erityisesti yksi numerosarja on syytä ottaa tiukkaan syyniin Golden Knightsin menestysennustetta pohtiessa: 16-4-0. Vegas on pelannut syksyn aikana 20 ottelua läntisen konferenssin joukkueita vastaan, ja voittoja näistä otteluista on kertynyt hulppeat 16.

Neljästä tappiostakin kolme osui marras-joulukuun taitteeseen, kun Golden Knightsilla oli kauden heikoin jaksonsa. Kolme perättäistä tappiota tuli Dallas Starsia, Minnesota Wildia ja Winnipeg Jetsiä vastaan.

Marc-Andre Fleury.
Marc-Andre Fleuryn loukkaantuminenkaan ei tuhonnut Vegasin alkukautta. Kuva: NHL

Miksi saldo nimenomaan läntistä konferenssia vastaan pelatuista otteluista on oleellinen Golden Knightsista puhuttaessa? Koska Gerard Gallantin valmentaman joukkueen profiili on täysin muusta konferenssista poikkeava lännessä. 80 prosentin voittoprosenttiin läntistä konferenssia vastaan on uskottavalla pohjalla olevat syyt, eikä voida puhua sattumasta.

Golden Knights on nimittäin luisteluvoimaltaan läntisen konferenssin ykkösjoukkue Nashville Predatorsin ohella. Muuten konferenssin kaikki merkittävimmät joukkueet – St. Louis Blues, Winnipeg Jets, Los Angeles Kings, San Jose Sharks, Dallas Stars, Minnesota Wild, Anaheim Ducks ja Edmonton Oilers etunenässä – ovat enemmän raskasjalkaista panssarivaunuosastoa.

Lähes kaikkien läntisen konferenssin joukkueiden pelaaminen perustuu siihen, että peliä pyritään hidastamaan itselle sopivaksi. Kontrastiero itäisen konferenssin joukkueisiin on valtava, koska idässä kovimmat joukkueet pyrkivät pitämään pelin mahdollisimman vauhdikkaana.

Peliä hidastavilla joukkueilla on selkeät syyt tehdä niin. Niistä voi lukea enemmän vaikkapa alkukaudella kirjoittamastani kolumnista, joka käsitteli Los Angeles Kingsiä.

Pelin hidastaminen on tehokas tapa tappaa vastustajan vauhtia. Ongelmat tulevat kuitenkin eteen siinä tapauksessa, jos joukkue ei pääse (usein kiekonhallinnan kautta) kuljettajan paikalle ottelutapahtumassa. Jos luisteluvoimaisempi joukkue pelaa kiekollakin niin laadukkaasti, että se pääsee määrittelemään tempoa, hitaampi joukkue on vaikeuksissa.

NHL:ssä on tällä hetkellä monta joukkuetta, joka pyrkii pelaamaan nopeaa jääkiekkoa, vaikka sen pelaamisen rakenne tai joukkueen materiaali ei kestä pyrkimystä. Räikeimmät esimerkit ovat Arizona Coyotes, Florida Panthers ja Buffalo Sabres, joiden peli hajoaa lähes joka ilta liiallisen kohkaamisen takia.

Golden Knightsilla ei tätä ongelmaa ole monesti ollut. Vaikka Vegas pyrkii pitämään pelin vauhdikkaana, sen viisikot pysyvät pääsääntöisesti tiiviinä. Kiekko pysyy enimmäkseen mukana kovassa vauhdissa. Kun Vegas pääsee rullaamaan neljällä jalkavalla ketjulla jatkuvasti vastustajan päätyyn, jalalla hitaammat joukkueet ovat lirissä.

Ja missä ne kaikkein hitaimmat joukkueet ovat? Läntisessä konferenssissa, jota vastaan Golden Knights pelaa suurimman osan otteluistaan.

***

Kun kausi alkoi, Vegas laskettiin Marc-Andre Fleuryn varassa keikkuvaksi joukkueeksi, joka ottaa harvat voittonsa maalein 2-1. Todellisuus on ollut täysin toisenlainen, sillä Golden Knights on voittanut koko ajan tasaisesti, vaikka Fleury on pelannut loukkaantumisen takia vasta kuusi peliä. Mikä hämmästyttävintä, Vegas on tehnyt kolmanneksi eniten maaleja NHL:ssä (3,5 maalia ottelua kohti)!

Silti Vegasin salaisuus on ollut nimenomaan hyvä puolustuspelaaminen. Isot maalimäärät ovat pitkälti seurausta siitä, että Vegasin riistopeli on joka puolella kaukaloa ensiluokkaista.

Kun kiekkoon päästään kiinni jo ennen punaviivaa tai ihan viimeistään puolustusalueen puolustuspeliä täytettäessä, puolustusalueella ei tarvitse paljon edes puolustaa. Silloin maalivahdiltakaan ei vaadita ihmeitä, mikä selittää voittamisen myös Malcolm Subbanilla, Oscar Danskilla ja Maxime Lagacella.

Vegas laittoi viimeksi yöllä Florida Panthersin puoleksitoista eräksi täysin köysiin. Kun vastustaja ei pääse edes punaviivan yli hallitusti, Golden Knightsilla on helppo työ vyöryä jatkuvasti takaisin syvään. Paine kasautuu vastustajan päätyyn, mikä murentaa ennemmin tai myöhemmin kovimmatkin puolustukset.

Vegasilla on löytynyt yllättävää tulivoimaa – ja ennen kaikkea yllättävällä laajuudella. Maaleja on tullut kaikista ketjuista ja myös puolustajilta. Kiistaton taitovaje peittyy, kun vastustajaa pystyy väsyttämään niin pitkään, että virheet avaavat tilaa kriittisille alueille. Erik Haulan voittomaali Panthers-ottelusta on erittäin tyypillinen esimerkki Vegasin tekemistä maaleista.

Jääkiekkopeli on jatkumoa, jossa se, miten hyökkäät vaikuttaa suoraan siihen, miten puolustat. Ja päinvastoin. Vegasillakin on haasteita hyökkäämisessä pohjasta, mutta ne haasteet eivät realisoidu, jos joukkueen ei tarvitse hyökätä pohjasta. Kun puolustaa jalkavasti eteenpäin tai sitoutuneesti takakarvaamalla ja saa riistot ajoissa, hyökkäämällä on vaikea enää tuhota peliä.

Sen takia Vegasille ei ole ollut ongelma nousta takaa-ajoasemastakaan voittoihin. Kun joukkue saa riistopelinsä toimimaan, se tuottaa tehoja hyökkäyspäätyyn. Ei tarvita tähtihyökkääjiä tekemään taikatemppuja.

Vielä on toki näkemättä se, miten Vegas pärjää mahdollisen loukkaantumissuman iskiessä. Se on tietysti oleellinen huoli, niin kuin kaikilla NHL-joukkueilla.

Ehkä Golden Knightsin pukukopissa huoli ei kuitenkaan ole niin suuri, koska sieltä puuttuvat ne tähdet, joiden saappaita eivät muut voi täyttää. Jos löytyy pari kappaletta vikkeliä jalkoja, niillä korvataan jo paljon.

Ja sitä paitsi, Marc-Andre Fleuryn loukkaantumisen piti olla kuolinisku Vegasille. Kuinkas kävikään? Joukkueen saldo ilman Fleuryä on tähän mennessä 17-8-1. Ihan ok, sanoisin.

Vielä ei voi pudotuspelipaikkaa luvata Nevadaan, mutta ei se todellakaan enää utopistinen ajatus ole. Pikemminkin todennäköinen.

Noin. Jonkun se piti jo ääneen sanoa, kun runkosarjan puoliväli lähestyy.