Palomäen NHL-kolumni: NHL-vuoden tärkein päivä lähestyy – NHL:n kovimman haihattelijan rajulla uhkapelillä nolo loppu

Rasmus Dahlin.
NHL:stä ei löydy joukkuettakaan, joka ei Rasmus Dahlinia riveihinsä halua. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Alkuun väite: haihattelu ei ole koskaan ollut vaarallisempaa NHL:ssä kuin tänä päivänä. Nykyisin NHL arpoo varaustilaisuuden varausjärjestyksensä kaikkien niiden joukkueiden kesken, jotka eivät pudotuspeleihin selviydy, joten mahdollisuudet onnenpotkuun on peräti 15 joukkueella.

Erityinen merkitys runkosarjan päättymistä seuraavalla varauslotolla on tällaisina vuosina, jolloin tarjolla on sukupolvensa suurimpiin lupauksiin lukeutuva pelaaja. Ruotsalaista Rasmus Dahlinia pidetään jo nyt takuuvarmana franchise-puolustajana, joka pystyy kääntämään organisaation kuin organisaation suunnan.

Kun varauslottoa pyöritetään näillä säännöillä, sillä on ollut tervehdyttävä vaikutus runkosarjan kilpailullisuuteen. Kun runkosarjan viimeinen joukkuekin saa vain 18,5 prosentin todennäköisyyden ykkösvaraukseen, niin sanottu tankkaaminen (lue: tahallaan häviäminen) on jäänyt vähemmälle.

Samalla nykyinen varauslottojärjestelmä on saanut NHL-joukkueet varovaisiksi. Ensimmäisen kierroksen varausvuoroja ei mielellään kaupata – paitsi, jos on satavarma siitä, että pudotuspelipaikka irtoaa. Hinta on yksinkertaisesti liian kova, jos varausvuorolla pääsisi mukaan taisteluun Dahlinin tasoisesta pelaajasta.

Tällä kaudella miinaan on astunut kuitenkin yksi joukkue: Calgary Flames, joka menetti teoreettisetkin mahdollisuudet pudotuspelipaikkaan hävittyään maanantain kierroksella Los Angeles Kingsille. Flames on mukana varauslotossa, mutta jos se voittaa sen, hedelmän korjaa aivan joku muu.

***

Ilmassa on vaara, että Flamesin GM Brad Treliving näyttää varausloton jälkeen aasilta. Vaikka todennäköisyys Flamesin varauslottovoitolle on tällä hetkellä vain kolmen prosentin luokkaa, se on silti täysin mahdollista. Kolmen joukkoon todennäköisyys on jo kymmenen prosentin luokkaa.

Ja mikä pahinta, Trelivingin on vaikea perustella ensimmäisen kierroksen varausoikeuden menettämistä siinäkin tapauksessa, että Flames ei voita varauslottoa. Jo varaaminen 15 ensimmäisen joukkueen joukossa olisi ollut Flamesille arvokasta.

Treliving teki kohtalokkaan virheensä viime kesän varaustilaisuudessa. 48-vuotias kanadalainen halusi puolustaja Travis Hamonicin New York Islandersista kipeästi – ja oli myös valmis maksamaan sen mukaisesti.

Travis Hamonic.
Travis Hamonic – mies, josta Calgary Flamesin ongelmallinen vyyhti lähti liikkeelle. Kuva: NHL

Treliving sai Hamonicin ja neljännen kierroksen varausvuoron vaihdossa ensimmäisen ja toisen kierroksen varausvuoroihin kesälle 2018. Lisäksi Calgaryn piti luopua toisen kierroksen varausvuorosta joko kesälle 2019 tai 2020.

Monesti NHL-joukkueet nykyään ”suojaavat” ensimmäisen kierroksen varausvuorojaan. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että se asetetaan ehdolliseksi joko seuraavaan tai sitä seuraavaan varaustilaisuuteen. Se pienentää merkittävästi mahdollisuutta sille, että oma ykköskierroksen varaus päätyy varauslottoon vastustajan nimissä.

Treliving ei kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi suojata kyseistä varausvuoroa. Tästä päästään artikkelin alussa esittämääni väitteeseen haihattelun vaarallisuudesta nyky-NHL:ssä.

Treliving on nimittäin NHL:n pahin haihattelija tällä hetkellä. Hänen näkemyksensä Flamesin menestymismahdollisuuksista eivät edusta realistista ajattelua.

***

Trelivingin kesäiseen optimismiin oli toki syynsä. Flames selviytyi viime kaudella pudotuspeleihin. Kun joukkue on vielä kaiken lisäksi nuori, oli turvallista odottaa, että kehityskäyrä sojottaa ylöspäin. Islandersissa hyviä kausia pelannut Hamonic nosti entisestään joukkueen tasoa – paperilla.

Oliko Trelivingillä kuitenkaan syytä pitää pudotuspelipaikkaa varmana? Ei todellakaan. Flames oli viime kaudellakin pitkään pudotuspeliviivan alapuolella, kunnes kovaan hurmokseen perustunut kymmenen ottelun voittoputki helmi-maaliskuun vaihteessa nosti Flamesin viivan yläpuolelle.

Flames saalisti viime kaudella 94 pistettä. Kyseinen pistemäärä ei tällä kaudella todennäköisesti riitä lähellekään läntisen konferenssin pudotuspelipaikkoja, joten Flamesilta olisi vaadittu tasonnostoa jo sitäkin kautta. Nyt käy toisin päin, sillä tämän hetken pistekatto Flamesille on 90 pistettä.

Jokainen Flamesia viime vuosina seurannut jääkiekon ystävä olisi pystynyt sanomaan Trelivingille viime kesänä, että hän taiteilee heikoilla jäillä. Flamesilla on kyllä potentiaalia, etenkin Mark Giordanon johtamassa puolustuksessa, mutta mitään satavarmaa menestyskonetta Treliving ei ole rakentanut.

Mark Giordano.
Mark Giordano on Flamesin tärkein pelaaja. Kuva: NHL

Varsinkin hyökkäyskalustoa on leimannut jo pitkään epätasapaino. Sean Monahanin ympärille rakennettu ykkösketju sekä Mikael Backlundin ympärille rakennettu shutdown-ketju ovat täyttäneet viime vuosina laatuvaatimukset, mutta alempiin ketjuihin ei samanlaista pätevyyttä ole löytynyt.

Pahinta yhtälössä on ollut se, että Flames ei ole saanut pelitavallista kilpailuetua yhtään – päinvastoin. Bob Hartleyn ajan yksilövetoista harppuunalätkää on tullut suorastaan ikävä Glen Gulutzanin aikana. Flames pelaa illasta toiseen sekavaa viisikkopeliä, jossa pelaamisen rakenne ei tue menestyshaaveita. Kun hyökkää viisikkotasolla huonosti, puolustaa viisikkotasolla huonosti – olipa pakistossa millaista seppää tahansa.

Flamesin satunnainen menestys on koko Trelivingin ajan perustunut opportunistisuuteen ja hurmosvaihteeseen. Kun tällä kaudella näitä aseita ei ole löytynyt, ainoastaan Monahanin ketju sekä Giordanon ja Hamiltonin muodostama pakkipari ovat selvinneet kuivin jaloin. Jopa Selke-tasolle matkalla ollut Backlund on vajonnut.

Viisikkopelin ongelmia on alleviivannut entisestään se, että ensimmäisen kerran sitten Miikka Kiprusoffin aikojen Flames on nauttinut tällä kaudella laadukkaasta maalivahtipelistä. Mike Smith on osoittautunut loistavaksi maalivahtihankinnaksi, mutta silti Flames on sukeltanut joukkueena.

***

Pahinta tässä kaikessa on se, että kyseessä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun Treliving paljastaa teoillaan ja/tai sanoillaan epärealistiset odotusarvonsa. Täysin sama kävi kevään 2015 jälkeen, kun Hartley hinasi Flamesin kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti pudotuspelien toiselle kierrokselle.

Treliving julisti kesällä 2015, että Flames pelaa tosissaan Stanley Cupista seuraavalla kaudella. Mitä tapahtuikaan? Kun Hartleyn loihtima hurmos laantui, Flames romahti 77 pisteeseen.

Kesällä 2015 haihattelu oli vielä härskimpää. Silloin Flames oli vielä täysin keskeneräisessä rakennusvaiheessa. Kesällä 2017 rakennustyömaa alkoi sen sijaan olla jo valmis – ongelma oli vain se, että talo ei ollut rakennettu riittävän laadukkaista elementeistä. Ja ennen kaikkea, rakennustarkastaja (tässä tapauksessa päävalmentaja) ei ollut ihan alansa terävintä kärkeä.

Trelivingin haavemaailma hakee vertaistaan. Edellisen kerran NHL-organisaatio on haihatellut yhtä pahasti kesällä 2009, kun Toronto Maple Leafsin GM Brian Burke (nykyään Trelivingin esimies Calgaryssä) maksoi Boston Bruinsille Phil Kesselistä kaksi ykköskierroksen varausvuoroa sekä yhden toisen kierroksen vuoron.

Tyler Seguin.
Tyler Seguin tippui aikanaan Boston Bruinsin syliin kuin taivaanlahja. Bruins laittoi hyvän kiertämään. Kuva: NHL

Kessel nähtiin Torontossa pelastajana, mutta se ei ihan mennyt lapaan. Sen sijaan Bruins pääsi varaamaan seuraavana kesänä numerolla kaksi Tyler Seguinin ja vielä seuraavana kesänä Toronton avauskierroksen vuorolla Dougie Hamiltonin. Kummatkin Bruinsin GM Peter Chiarelli onnistui myöhemmin myymään pois lähinnä ilmaa vastaan, mutta se on jo toisen tarinan aihe.

Nyt Calgary on ajanut itsensä samanlaiselle miinakentälle. Hamonicin tilastot (1+10=11/-7) eivät varsinaisesti huuda huippuhankintaa, eivätkä edistyneemmät tilastot paljon tarinaa kaunista. Jos Islanders saa Flamesin varausvuorolla Dahlinin (tai edes Andrei Svetšnikovin tai Filip Zadinan), puhutaan kovasta ryöstöstä.

Siitä voidaan jalostaa jatkoajatusta, miten esimerkiksi Dahlinin saaminen vaikuttaisi John Tavaresin ajatteluun. Tunnettu fakta on, että viimeistä sopimusvuottaan pelaava Islanders-supertähti ei ole vielä tehnyt päätöksiä tulevaisuudestaan. Islanders on saamassa lottoon myös oman ykköskierroksen varausvuoronsa.

Ahneella on tunnetusti paskainen loppu. Jos lottopallot ovat täynnä kohtalon ivaa, samaa voi sanoa myös ylioptimistista.