Palomäen NHL-kolumni: NHL:ssä käynnissä uskomaton suomalainen vallankumous – näkyisi myös Leijonissa, jos NHL olisi olympiakisoissa

Patrik Laine.
Patrik Laineen piiska on puhunut varsinkin ylivoimalla tiuhaan. Kuva: Adam Bow / All Over Press

PyeongChangin olympiakisojen miesten jääkiekko pyörähtää käyntiin Suomen aikaa keskiviikkona iltapäivällä. Kuten kaikki varmasti tähän mennessä ovat jo tiedostaneet, ensimmäistä kertaa sitten Lillehammerin 1994 kisojen NHL-pelaajat eivät ole turnauksessa mukana.

NHL-pelaajien poissaoloa on sinänsä enää turha surkutella. Nyt mennään näillä, ja katsotaan, mikä on pääosin Euroopassa pelaavista pelaajista kootuista joukkueista paras.

Spekulointi on kuitenkin niin ihanaa, että menneiden viikkojen ja kuukausien aikana etenkin pohjoisamerikkalaisessa mediassa on vilahdellut näkemyksiä siitä, miltä joukkueet näyttäisivät NHL-pelaajien ollessa mukana. Etenkin amerikkalaiset toimittajat ovat harmitelleet sitä, että Yhdysvaltain kenties kaikkien aikojen joukkue ei saa mahdollisuutta pelata olympiavoitosta.

Leijonia arvioidessa Suomessa on saavutettu jopa jonkinlainen konsensus siitä, että olympiavoitto on todennäköisempi NHL-pelaajien poissa ollessa. Leikitään kuitenkin hetki ajatuksella, miltä Suomen tilanne näyttäisi NHL-pelaajien kanssa.

Tässä vaiheessa on myöhäistä piirrellä mitään fantasiakokoonpanoja, enkä ole sitä pitänyt ylipäätäänkään kovin hedelmällisenä keskusteluna. Suomen hypoteettisen potentiaalin arvioimiseen – ainakin suhteessa syksyn 2016 World Cupiin – riittää oikeastaan yksi ainoa tilastofakta tämän kauden NHL:stä.

***

Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki joutui kovaan paikkaan Toronton World Cupissa. Suomi jäi alkulohkonsa jumboksi, eikä kolmessa ottelussa syntynyt kuin yksi maali.

Lauri Marjamäki.
Lauri Marjamäki oli mukana olympiakisoissa jo neljä vuotta sitten. Kuva: Europhoto / Jukka Rautio

Suomella oli tietysti World Cupissa kaikenlaisia ongelmia. Kun Marjamäki sanoi turnauksen jälkeen julkisesti, että turnaus tuli keskellä sukupolvenvaihdosta olleelle joukkueelle liian nopeasti, sanoissa oli voimakas selittelyn maku.

”Olisi ihanteellinen tilanne, jos samalla joukkueella päästäisiin vuoden 2018 olympialaisiin. Ehkä ajoitus olisi silloin paras mahdollinen”, Marjamäki sanaili turnauksen jälkeen Viasatille.

Noh, ei päästy. Ja turha sitä on enää harmitella. Se on kuitenkin fakta, että puolessatoista vuodessa suomalaispelaajien rooleissa on tapahtunut massiivinen kehitys NHL-kaukaloissa.

Kun World Cup syksyllä 2016 alkoi, Suomen joukkueessa oli tasan kahdeksan sellaista pelaajaa, jotka olivat NHL-joukkueissaan pelanneet säännöllisesti ylivoimaa.

Heistä ykkösylivoimaviisikoissa olivat edellisellä kaudella esiintyneet Sami Vatanen, Rasmus Ristolainen, Aleksander Barkov, Mikael Granlund, Mikko Koivu ja tarkasti rajatussa maskimiehen roolissaan Leo Komarov. Kakkosylivoimaviisikoissa oli nähty Joonas Donskoi ja Jussi Jokinen. Lisäksi Valtteri Filppula ja Jori Lehterä olivat päässeet epäsäännöllisemmin pelaamaan ylivoimaa silloisissa joukkueissaan.

Toki Patrik Laine ja Sebastian Aho murtautuivat heti World Cupin jälkeen NHL-joukkueidensa ylivoimaviisikoihin, mutta se ei sinänsä muuta lähtötilannetta. Vain pienellä osalla joukkueesta oli World Cupissa kokemuksia tuloksentekovastuusta NHL-tasolla. Maalinteon tökkiminen ei tätä taustaa vasten ollut edes yllättävää.

Tilanne tänä päivänä on täysin toisenlainen. Säännöllisesti ylivoimaa pelaavien (lue: jatkuvassa tuloksentekopaineessa olevien) suomalaispelaajien määrä NHL-kaukaloissa on jopa yli tuplaantunut puolentoista kauden aikana.

***

Seuraavat suomalaispelaajat ovat pelanneet säännöllisesti ylivoimaa tämän kauden NHL:ssä. Pelaajat esiteltynä keskimääräisen ottelukohtaisen ylivoima-ajan mukaisessa järjestyksessä.

Mikko Rantanen.
Mikko Rantanen on hehkunut tulikuumana. Kuva: NHL

Mikko Rantanen

Huikea läpimurtokausi näkyy myös ylivoimaroolissa. Vaikka pidetään voimahyökkääjänä, rooli ei ensisijaisesti ole maalin edessä, vaan oikealla pointilla pelintekijänä/laukausuhkana. Rooli ykkösylivoiman dynamona korostunut entisestään Nathan MacKinnonin sairausloman aikana.

Rasmus Ristolainen

Buffalo Sabresin kaudesta on – taas kerran – ollut ilonaiheet vähissä. Viime kaudella sentään ylivoima toimi, mutta tällä kaudella sekään ei ole rullannut. Ristolainen on siitä huolimatta ylivoimainen vaihtoehto ykkösylivoiman viivapelaajaksi. Sabresin ylivoima pyörii yläkolmion kautta, joten Ristolainen on kulmapalanen.

Aleksander Barkov

NHL-uransa alkumetreillä Barkov joutui ylivoimalla usein päätyyn tai maalineduspelaajaksi, mutta kun pelillinen johtajuus on kiistattomasti siirtynyt hänelle, se on tarkoittanut myös ykkösylivoiman pyöritysvastuuta. Vaikka Panthersista löytyy kaikkiaan vain kourallinen NHL:n laatupelaajia, ylivoimalla he ovat käytännössä kaikki Barkovin ympärillä.

Patrik Laine

Winnipeg Jets on viime kauden haparoinnin jälkeen löytänyt kultaisen jyvän ylivoimalla. Yksi iso syy on Patrik Laineen laukaus – ja etenkin se, että Jets on vihdoin löytänyt tapoja ruokkia sitä. Kaikki vastustajat tietävät, että Jets hakee ykkösylivoimallaan Laineelle vetopaikkaa, mutta Tappara-kasvatti on tällä kaudella osoittanut tarvitsevansa vain vähän tilaa ja aikaa.

Sebastian Aho

Tulokaskaudellaan joutui vielä vähän hakemaan kannuksiaan ylivoimapelissä, mutta tällä kaudella Aho on noussut Carolina Hurricanesin kiekollisen pelin dynamoksi. Se koskee myös ykkösylivoiman pyöritysvastuuta. Viimeistelyongelmista kärsivässä Hurricanesissa ongelmana tahtoo olla vain uskottavan laukausuhan puuttuminen.

Teuvo Teräväinen

Teräväinen on itse asiassa ollut se merkittävin laukausuhka Hurricanesin ylivoimapelaamisessa. Pelaa käytännössä toisen puolustajan paikkaa neljän hyökkääjän ylivoimakoostumuksessa. Tällä paikalla Teräväisen pelintekokyvyt eivät pääse optimaalisesti esiin, mutta laukauksen kehityttyä on joukkueelle arvokas nykyroolissaankin.

Mikael Granlund

Minnesota Wildin ykkösylivoima on tuttuakin tutumpi, mikä on ihan aidosti joukkueelle ongelma. Lähes kaikki toimivat kombinaatiot lähtevät tavalla tai toisella Granlundin nupista. Ongelma MG:n kannalta on se, että Wildilla ei vieläkään ole maalintekijää tai edes merkittävää laukausuhkaa riveissään. Sen takia Granlund on joutunut itse ottamaan myös laukojan roolia.

Mikko Koivu

Granlundin monivuotinen tutkapari ykkösylivoimasta. Hakee erittäin monipuolisesti vapaata paikkaa kolmen metrin säteellä maalista. Granlund ruokkii Koivua ohjattavilla laukauksilla, syötöillä takatolpalle tai antamalla väkivahvalle Koivulle mahdollisuuden ikään kuin survoa kiekko sisään. Hyvin Wildin näköinen pelaaja, sillä maalit ovat aina kovan työn takana – myös ylivoimalla.

Erik Haula.
Erik Haulan urakäyrä sojottaa ylöspäin. Kuva: All Over Press / Scott Stivason

Erik Haula

Tämän kauden sensaatio on ottanut paikkansa paitsi ykkösketjusta myös -ylivoimasta. Toki Vegas Golden Knightsilla ykkös- ja kakkosketjut ovat yleensä häilyviä käsitteitä, mutta joka tapauksessa Haula on merkittävimmän ylivoimakoostumuksen liikkuva palanen. Haulan rooli on hyvin samankaltainen kuin Koivulla, mutta Haula liikkuu laajemmalla säteellä.

Sami Vatanen

Rooli uuden seuran New Jersey Devilsin ylivoimapaletissa on ollut enemmän kakkoskoostumuksessa, koska tulokaspuolustaja Will Butcher teki syksyllä niin hyvin tulosta ykkösessä. Devilsin ylivoimaviisikot ovat kuitenkin hyvin tasavahvoja, ja yleensä se viisikko pelaa enemmän, jolla kulkee paremmin. Vatanen ei ole vielä saavuttanut viivapelaajana samanlaista tasoa kuin Anaheimissa aikanaan.

Artturi Lehkonen

Kausi on ollut tuloksellisesti surkea sekä Montréal Canadiensille että Artturi Lehkoselle, mutta tuloksen takaa löytyy paljon hyvää. Ajoittain Lehkonen on löytänyt itsensä myös ykkösylivoimasta, mutta useimmiten rooli on ollut kakkosessa. Työmies on pienehköstä koostaan huolimatta oikea-aikaisen maskipelaamisen ja irtokiekoille hakeutumisen erikoismies.

Valtteri Filppula/Jori Lehterä

Filppula aloitti kauden Flyersin ykkösylivoimassa, joka on yksi NHL:n pelätyimmistä. Kun tulosta ei neliön keskellä tullut odotetusti, Filppula siirrettiin pyörittämään kakkosylivoimaa. Aivan viime aikoina hän on ollut ajoittain sivussa myös kakkosylivoimasta, mutta Flyersin ylivoimakoostumukset eivät ole missään vaiheessa olleet täysin epäsuomalaisia. Jori Lehterä on nimittäin usein kakkosylivoimalla maalin edessä.

Joel Armia

Vaikka Winnipeg Jetsillä on harvinainen ylitarjontatilanne rightin pelaajista, Armia on tällä kaudella onnistunut vakiinnuttamaan paikan kakkosylivoimasta. Rooli ei tosin vielä ole ihan totuttu, sillä Armia on pelannut käytännössä koko ajan maalineduspelaajana. Hyvälle silmä–käsi-koordinaatiolle ja nopeille käsille on toki kysyntää silläkin tontilla.

Esa Lindell/Julius Honka

Lindellistä on kasvanut luottopuolustaja Dallasissa, mikä näkyy myös suhteellisen säännöllisenä ylivoima-aikana. Jos Stars pelaa varman päälle kahdella puolustajalla, Lindell nousee yleensä ykkösylivoimaan. Muuten rooli on ollut kakkosylivoimassa. Ainoa mies, joka Lindellin ylivoimakoostumuksista tällä hetkellä pudottaa, on Julius Honka – silloin, kun sattuu kokoonpanossa olemaan.

Joonas Donskoi

San Jose Sharksissa kakkosylivoima joutuu usein epäkiitolliseen asemaan, koska ykkösylivoima on yksi NHL:n laadukkaimmista. Kakkosylivoima saa yleensä vain jämäsekunnit, mutta niiden sisällä Donskoin merkitys on suuri. Hän toimii usein kiekon ylöstuojana, ja hyökkäysalueella Donskoin paikka löytyy usein liikkuvana palasena maalin läheltä.

Olli Määttä.
Olli Määttä on ottanut vastuuta myös ylivoimalla tällä kaudella. Kuva: NHL

Olli Määttä

Vähän sama homma kuin Donskoilla San Josessa, sillä Pittsburgh Penguinsin ykkösylivoima on ollut NHL:n parasta tällä kaudella. Jos siihen ei kuulu, kakkosylivoimassa minuutit jäävät yleensä pieniksi. Laukauksensa kanssa kovasti töitä tehneen Määtän uralla jo kakkosylivoimaan nouseminen on kuitenkin ollut askel eteenpäin. Ja Kris Letangin sairauslomien aikana tuurausvuoroja on tullut ykkösestäkin.

Markus Granlund

Tällä kaudella rooli on luiskahtanut ylivoimalta enemmän alivoimapainotteiseksi. Bo Horvatin sairausloman aikana Granlund nousi Sedinin veljesten tähdittämään ykkösylivoimaan, mutta pian Horvatin toipumisen jälkeen ylivoima-aika loppui.

Jesse Puljujärvi

On hiljalleen vakiinnuttamassa rooliaan Edmonton Oilersin kakkosylivoimassa. Vielä ei voi puhua roolin vakiintumisesta, mutta Puljujärven painavalle laukaukselle riittänee jatkossa yhä isompaa kysyntää kauden suurimmassa pettymyksessä.

Jussi Jokinen

Saanut ylivoimavastuuta jopa kolmessa seurassa, mutta Edmontonissa ja Los Angelesissa ylivoimavastuu päättyi samoihin aikoihin kuin vastuu ylipäätään. Myös Columbuksessa rooli ollut alempana kokoonpanossa, mutta kakkosylivoimalla on siitä huolimatta tullut vastuuta.

Leo Komarov

Menettänyt monivuotisen roolinsa ykkösylivoiman maskimiehenä. Sekin vain alleviivaa Komarovin roolin muuttumista lähes totaaliseksi shutdown-pelaajaksi.

Markus Nutivaara

Kun Columbuksella oli loukkaantumissumaa, nousi moneksi viikoksi kakkosylivoimaan ja esiintyi myös edukseen. Kun sairastupa tyhjeni, Blue Jackets palasi neljän hyökkääjän käyttöön molemmissa ylivoimaviisikoissaan. Sen takia Nutivaara on jälleen sillä ikävimmällä paikalla – ensimmäisenä pelaajana kärkkymässä joukkoon harvaan.

***

Tällä kaudella NHL-kaukaloissa on siis pelannut vakioroolissa ylivoimaa 16 suomalaispelaajaa. Heidän lisäkseen seitsemän pelaajaa on ollut vähintään pidemmän ajanjakson säännöllisenä ylivoimapelaajana.

Leo Komarov.
Leo Komarov on menettänyt asemiaan ylivoimalla Torontossa. Kuva: NHL

World Cupin 2016 aikaan lukemat olivat 8+2, ja näistäkin pelaajista Leo Komarov ja Jussi Jokinen ovat menettäneet asemiaan. Uusia tulijoita tulosvastuurooleihin on siis ollut jopa yli tuplamäärä.

Ylivoimavastuu ei tietysti itsessään korreloi vielä mitenkään sen kanssa, mikä tulos voisi olla PyeongChangin olympiakisoissa NHL-pelaajilla pelattuna. Vahvaa osviittaa se antaa kuitenkin siitä, että suomalaiset ovat menneet leveänä rintamana eteenpäin taalakaukaloissa.

Kun puhutaan suomalaisista pelaajista, harvoin nimittäin puhutaan ylivoimaspesialisteista. Suurin osa edellä listatuista pelaajista pelaa nimittäin myös alivoimaa – ja vieläpä isossa roolissa.

Pistemäärät – jotka ovat myös olleet kasvussa – ovat yksi asia. Iso ylivoimavastuu on 99-prosenttisesti suoraan korrelaatiossa siihen, että pelaaja on avainasemassa joukkueessaan. Se, jos mikä, on kasvattavaa. Kun oma toiminta on suorassa yhteydessä sen kanssa, voittaako joukkue vai ei, painetilanne on jatkuva.

Kun tämä mankeli kestää maailman parhaassa jääkiekkosarjassa 82 ottelua runkosarjassa ja mahdolliset pudotuspelit päälle, se kehittää pelaajaa väkisinkin. Tuloksentekopaineessa kovimmassa mahdollisessa paikassa oppii pelaamaan vain pelaamalla tuloksentekopaineessa kovimmassa mahdollisessa paikassa.

Suunta on kiistatta oikea. Edellä mainituista 23 pelaajasta nimittäin vain viisi on syntynyt ennen 1990-lukua. Kaikki muut ovat vasta matkalla kohti uransa parhaita vuosia.

Vuoden 2022 olympiakisoissa Suomen menestymismahdollisuudet eivät välttämättä enää ole pienemmät, vaikka NHL-pelaajat olisivatkin mukana. Ja PyeongChangissakin niitä maaleja olisi todennäköisesti syntynyt enemmän kuin yksi, jos maailman ehdoton eliitti olisi ollut paikalla.