Palomäen NHL-kolumni: NHL:n vuosituhannen ihmeelle ei näy loppua – nämä viisi myyttiä Vegas Golden Knights on rikkonut sensaatiomaisella matkallaan

William Karlsson.
William Karlsson pelaa uskomatonta kautta. Kuva: Jeff Speer / All Over Press

Vegas Golden Knights on pelannut jo niin pitkään kaikkien villeimpienkin toiveiden yläpuolella, että sen menestystarinaan on itse asiassa alkanut jo turtua. Ei se enää edes tunnu niin ihmeelliseltä.

Joo, olihan se yllätys, että Golden Knights voitti divisioonansa runkosarjassa. Samoin oli yllätys, että se lähetti Los Angeles Kingsin kesälomille voitoin 4-0. Tuskin kukaan osasi odottaa sitäkään, että San Jose Sharks kaatui toisen kierroksen avausottelussa murskaavin lukemin 7-0.

Mutta silti, eivät nuo suoritukset enää edes jaksa hämmästyttää. Jo jouluna alkoi näyttää siltä, että Golden Knights on ihan oikeasti laadukas joukkue.

Kun pysähtyy ajattelemaan, mikä oli tilanne syksyllä ennen runkosarjan alkua, Vegasin sensaatiomainen matka asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa. Joukkue on rikkonut oikeastaan jokaisen myytin, joka sen päälle ennen kauden alkua langetettiin.

Kiekkoareenan NHL-toimittaja Ilkka Palomäki palasi analyyseihin (myös omiinsa) reilun puolen vuoden takaa. Totuus oli tässä tapauksessa tarua ihmeellisempää.

”Joukkue täynnä kolmosketjun pelaajia”

Huutonaurua. Ennen kauden alkua Vadim Šipatšjovin piti olla James Nealin ohella ainoa hyökkääjä, joka osaa pelata ylivoimalla. Kun oikukas venäläinen laitettiin kolmen NHL-pelin jälkeen maitojunalla Venäjälle, ihmettelijöitä riitti. Ei riitä enää.

On toki oltava omillekin analyyseilleen armollinen. Jos William Karlsson oli kahdella edellisellä kaudella tehnyt yhteensä 15 maalia ja 45 tehopistettä, ei kukaan pystynyt ennustamaan hänelle 43 maalin ja 78 tehopisteen kautta. Samat sanat koskevat myös kakkossentteri Erik Haulan ja aika monen muun kautta.

Viimeistään runkosarjan jälkeen olisi pitänyt jo osata katsoa ohi nimien ja pinttyneiden mielikuvien. Fakta on se, että Jonathan Marchessault’n, William Karlssonin ja Reilly Smithin muodostama ykkösketju oli runkosarjassa NHL:n viiden parhaan ketjun joukossa. Pudotuspeleissä ketju on tehnyt selvää jälkeä jo Los Angeles Kingsin ykköspyssyistä, ja San Jose Sharksin tähdet ovat jo puolitiessä samasta kohtalosta.

Eihän Karlssonin tai Marchessault’n nimi vieläkään herätä samanlaista kiimaa kuin vaikkapa Patrik Laineen, mutta ei se heidän vikansa ole. Jos pystyy pelaamaan aukotonta jääkiekkoa kahteen suuntaan ja ratkomaan pelejä pudotuspeleissäkin reilusti yli pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla, kärkiosaamisen puutteesta menestyshaaveet eivät jää kiinni. Vegasilla on keihäänkärkenään superketju kaikilla mittareilla mitattuna.

Kaiken lisäksi Erik Haulan johtama kakkosketjukin täyttää kaikki vaatimukset laadukkaasta NHL:n kärkitason kakkosketjusta. Kolmosketjun leimaa kannamme lähinnä me, jotka olemme tämän porukan kolmosketjun pelaajiksi leimanneet – ja ennen kaikkea ne meistä, jotka siitä leimasta eivät osaa päästää irti.

”Vegas ei kasannut edes parasta mahdollista joukkuetta laajennusvaraustilaisuudessa”

Tämäkin väite elää edelleen sitkeänä. Yhä löytyy niitä, joiden mielestä Golden Knights olisi voinut valita tietyistä seuroista parempia pelaajia. Yksittäisistä pelaajista voidaan toki hiuksia halkoa vaikka hamaan tappiin asti, mutta GM George McPheelle kuuluu arvosana 10+ joukkueen rakentamisesta.

Jonathan Marchessault.
Jonathan Marchessault oli huikea löytö Vegasilta. Kuva: NHL

Golden Knights käytti härskisti hyväkseen varaustilaisuuden sääntöjä ja ennen kaikkea määrättyjen joukkueiden ylireagoimista niihin. Esimerkiksi Florida Panthersin GM:ltä Dale Tallonilta voisi kysyä, ketä hän piti niin kriittisenä suojaamisen kohteena, että hän oli valmis antamaan vaihdossa McPheelle sekä Jonathan Marchessault’n että Reilly Smithin.

Tai: oliko Minnesota Wildin todella niin tärkeä suojella neljänneksi tärkeimmäksi arvostamaansa puolustajaansa Matt Dumbaa, että kannatti antaa vaihdossa sekä Erik Haula että Alex Tuch? Columbus Blue Jacketsin GM Jarmo Kekäläinenkin oli valmis antamaan pois ykkös- ja kakkoskierroksen varausvuoron päästäkseen eroon David Clarksonin sopimuksen lisäksi William Karlssonista.

Ja mikä tärkeintä, McPhee rakensi joukkueensa tarkkaan harkitun suunnitelman mukaisesti. Halutut asiat pelaajassa olivat luisteluvoima ja luonne. Jos jonnekin jäi joku yleisesti parempana pidetty pelaaja, se johtui vain ja ainoastaan siitä, että hän ei täyttänyt näitä kahta ehtoa McPheen kirjoissa riittävän hyvin.

Se pitää toki paikkansa, että Golden Knights rakensi joukkueensa laajennusvaraustilaisuudessa ensisijaisesti tulevaisuus edellä. Tämä kausi on kuitenkin osoittanut, että sekään linjaus ei maksanut penniäkään tätä kautta ajatellen.

”Joukkue on täysin Marc-André Fleuryn varassa”

Jep jep. Tämä myytti rikottiin itse asiassa jo vuoden 2017 puolella, kun Fleury loukkaantui 13. lokakuuta ja palasi kehiin vasta 12. joulukuuta. Ei paljon hidastanut voittokulkua.

Marc-André Fleury.
Marc-André Fleury on ollut isossa roolissa Vegasin menestystarinassa. Ei kuitenkaan niin isossa kuin syksyllä odotettiin. Kuva: NHL

Ensin korvaajaksi hyppäsi Malcolm Subban. Hänkin loukkaantui. Sitten oli Oscar Danskin vuoro. Hänkin – totta kai – loukkaantui. Pian Golden Knightsin voittohaaveet olivat Maxime Lagacen varassa. Ja voittoja tuli.

Myös sellainen suuruus kuin Dylan Ferguson on nähty tämän kauden aikana Golden Knightsin tolppien välissä. Ihan sama, kuka siellä tolppien välissä on seissyt, Golden Knights on pystynyt voittamaan pelejä. Subban torjui joukkueelle runkosarjassa 13, Lagace kuusi ja Dansk kolme voittoa.

Fleury pelasi vain 46 ottelua runkosarjassa. Jos tämä olisi kerrottu etukäteen syksyllä, kukaan olisi tuskin luvannut Golden Knightsille 20 voittoa enempää. Niitä tuli 51.

Toki Fleury on osoittanut runkosarjassa ja varsinkin pudotuspeleissä, että voittaminen korostuneesti hänen kauttaankin onnistuu. Se on ollut kuitenkin vain yksi tapa, jolla Vegas Golden Knights on voittoja kairannut. Erilaisia tapoja on ollut aika monta muutakin, ja aina tämä joukkue tuppaa jonkin niistä löytämään.

”Mitäänsanomaton pakisto ei riitä”

Syksyllä Golden Knightsin nimekkäin puolustaja oli Jason Garrison. Kahdeksan ottelun jälkeen kovapalkkainen Garrison löysi itsensä farmista, koska hän ei pystynyt pelaamaan vaaditulla tasolla päävalmentaja Gerard Gallantin haluamaa jääkiekkoa. Ja mikä tärkeintä, parempia vaihtoehtoja löytyi vähintään se vaadittu kuusi.

Väite siitä, että Golden Knightsilta puuttuu selkeä ykköspuolustaja, pitää toki edelleen paikkaansa. Puolustuksesta ei ole noussut yhtään williamkarlssonia NHL:n tähtikategoriaan. Siihen välittömään tuntumaan on kuitenkin noussut jo useampi.

Nate Schmidt.
Washingtonista napattu Nate Schmidt on ollut yksi Vegasin pakiston onnistujista. Kuva: NHL

Colin Miller paukutti runkosarjassa tehot 10+31=41/-4, Nate Schmidt 5+31=36/+19, Shea Theodore (61 ottelussa) 6+23=29/+5 ja pakiston henkinen ja defensiivinen johtohahmo Deryk Engelland 5+18=23/+6. Los Angeles Kingsin hylkäämä Brayden McNabb kirjautti runkosarjassa hurjat pluslukemat, +26. Ja niin edelleen. Laatua on löytynyt leveällä rintamalla.

Golden Knights on näyttänyt, että NHL:ssä voi niittää huippumenestystä myös ilman Norris-tason puolustajia. Se vain vaatii tueksi kollektiivisen viisikkopelaamisen ja ennen kaikkea niin tasaisen laadukkaan pakkikuusikon, että sieltä ei löydy yhtään heikkoa lenkkiä.

Puolustajat ovat olleet koko kauden ajan Golden Knightsin nopean kontrollilätkän moottoreita. Hyvin liikkuva ja ennen kaikkea hyvin kiekkoa liikuttava kuusikko on antanut hypernopeille hyökkääjille edellytykset tehdä omaa juttuaan. Eikä oman maalin varjelukaan ole ongelmaksi muodostunut.

”Ainut mahdollisuus on pelata luukut kiinni -lätkää”

Gerard Gallantin ajanjakso Florida Panthersin peräsimessä oli kaksijakoinen. Aluksi hänen joukkueensa pelasi erittäin riskitöntä jääkiekkoa, jossa tärkeintä oli pitää jatkuvasti riittävästi pelaajia pelin alla. Kun joukkueen taitotaso alkoi nousta, pelaaminen monipuolistui – varsinkin hyökkäyssuuntaan.

Kun Golden Knightsin nippua syksyllä katsoi, oli helppo povata Gallantin palaavan protektiivisen minimisuorittamisen linjalle. Toisin kävi. Aivan toisin kävi.

Gerard Gallant.
Gerard Gallant on aivot koko Vegasin menestystarinan takana. Kuva: Dom Gagne / All Over Press

Golden Knightsin menestys on toki perustunut sitoutuneeseen ja tiiviiseen puolustuspelaamiseen, mutta se puolustaminen on lähtenyt jo hyökkäysalueelta. Golden Knights ei ole missään nimessä valunut riskittömästi kohti omaa maalia, vaan pakottanut omalla luisteluvoimallaan pelin niin nopeaksi, että vastustaja toisensa perään – varsinkin kankeassa läntisessä konferenssissa – on pudonnut kyydistä.

Ja kuten aina, puolustuspelaaminen alkaa jo hyökkäyspelaamisesta. Golden Knights ei ole lähtenyt riskittömän roiskimisen tielle kuin äärimmäisessä hädässä. Kun joukkue hyökkää hallittuun pelaavuuteen uskoen tiiviillä viisikolla, kiekonmenetysten jälkeen puolustuspelaaminen käynnistyy ilman minkäänlaisia viiveitä.

Gallant on Vegasin ihmeen suurin yksittäinen osatekijä. Mitään muuta johtopäätöstä ei voi vetää, jos hän saa käsiinsä täynnä kolmosketjun hyökkääjiä ja mitäänsanomattomia puolustajia olevan joukkueen, josta ei edes yritetty rakentaa parasta mahdollista ja joka on täysin maalivahtinsa varassa – ja vie sen joukkueen Stanley Cup -jahtiin. Siellä Golden Knights nimittäin kiistatta on.

Jos käytännössä jokainen pelaaja joukkueessa pelaa uransa parhaan kauden, päävalmentajan ansio on täysin kiistaton. Ei puhuta sattumasta.