Palomäen NHL-kolumni: NHL:n suurin kupla puhkesi – ei ihme, että NHL-supertähti flirttailee jo uusilla maisemilla!

Guy Boucher raivoaa.
Guy Boucheria ei paljon hymyilytä. Kuva: Pascal Muller / All Over Press

Kaikki näytti hyvältä vielä kuukausi sitten. Ottawa Senators oli tehnyt aiemmin viikolla kohauttavan peliliikkeen hankkimalla Matt Duchenen Colorado Avalanchesta. Duchenen kaksi ensimmäistä ottelua pelattiin Tukholmassa, ja niissä molemmissa kaatui hänen entinen seuransa Colorado Avalanche.

Senators ei ollut pelannut mitenkään säkenöivää alkukautta, mutta joukkueen tilanne itäisessä konferenssissa oli vakaalla pohjalla. Tilanne oli identtinen viime kauden ja kevään kanssa: kukaan ei oikein pystynyt millään järkisyillä selittämään Senatorsin menestystä. Se vain menestyi.

Tuon Tukholmassa vietetyn viikonlopun jälkeen on kaikki muuttunut – ja erittäin nopeasti. Tukholman viikonloppua seurasi suora seitsemän ottelun tappioputki, eikä voittoja ole vieläkään liikaa tullut. Itse asiassa niitä on vain yksi 13 viimeisimmästä ottelusta. Viime yönä tuli uusi pohjakosketus, kun jopa umpisurkea Buffalo Sabres oli parempi maalein 3-2.

Kalliilla hinnalla sateentekijäksi hankitun Duchenen tilastot 15 Senators-paidassa pelatusta ottelusta ovat synkät kuin marraskuinen maa ennen lumisateita. 2+2=4/-10 ei näytä hyvältä, kun joukkueen kurssi kääntyi häviäväksi sillä siunatulla sekunnilla, kun Duchene joukkueeseen saapui.

Vielä pahempaa on se, että Senatorsilla on jo joulukuun puolenvälin lähestyessä karmea kiire playoff-junaan. Jos se ei pelaisi heikkotasoisessa Atlantic-divisioonassa, juna olisi jo mennyt. Atlanticissa on sentään ylivoimaisten Tampa Bay Lightningin ja Toronto Maple Leafsin takana yksi paikka alennusmyynnissä, mutta eroa alkaa olla jo Boston Bruinsiin ja Montréal Canadiensiinkin.

Kaikista karmeinta Senatorsin kannalta on kuitenkin se, että peliesityksissä ei ole edes orastavaa valoa pimeydessä. Päinvastoin – nyt tulokset vihdoin vastaavat sitä, miltä Senatorsin peli näytti jo viime kaudella, kun joukkue eteni sensaatiomaisesti itäisen konferenssin finaaleihin ja sielläkin maalin päähän Stanley Cup -finaalista.

Ottawa Senatorsin kohdalla ei siis voi puhua minkäänlaisesta romahduksesta. Jos jotain, päävalmentaja Guy Boucherin kunniaksi pitäisi pystyttää patsas siitä hyvästä, miten hän repi uskomattomat tehot irti tästä koneesta viime keväänä.

Tämän hetken Senators on se oikea Senators. Tätä Senatorsia tässä on huuli pyöreänä odoteltu koko kalenterivuosi. Massiivinen kupla on vihdoin puhjennut.

***

Historia on toistamassa niin vahvasti itseään, että ilmiötä voi melkein kutsua déjà-vuksi. Paitojen värit ovat täysin erilaiset ja joukkueetkin hyökkääjä Nate Thompsonia lukuun ottamatta sataprosenttisesti toisistaan poikkeavia, mutta muuten Tampa Bay Lightning vuosimallia 2011-2012 ja tämän hetken Ottawa Senators ovat kuin identtisiä kaksosia.

Nate Thompson.
Nate Thompson on ainoa Senators-pelaaja, joka pelasi Guy Boucherin alaisuudessa jo Tampa Bayssä. Kuva: NHL

Guy Boucher on nimittäin tehnyt tämän tempun aiemminkin. Hän tuli NHL:ään syksyllä 2010 uudella tavalla ajattelevana nuorena päävalmentajana, joka sai käsiinsä monta vuotta sekavassa tilassa olleen Tampa Bay Lightningin.

Tampa oli kerännyt kolmella edelliskaudella pistemäärät 71, 66 ja 80. Kovin moni ei osannut parempaa odottaa, vaikka surkea menestys oli palkittu Steven Stamkosin ja Victor Hedmanin kaltaisilla laatupalikoilla.

Boucher toi NHL:ää puhuttaneen 1-3-1-trapinsa Tampaan, ja menestystä alkoi tulla. Tampa keräsi runkosarjassa 103 pistettä ja eteni pudotuspeleissä itäisen konferenssin finaaliin saakka. Matkalla kaatuivat Pittsburgh Penguins ja Washington Capitals, ja sensaatiomainen lento tyssäsi vasta seitsemännessä idän finaalissa tulevan Stanley Cup -mestarin Boston Bruinsin käsittelyssä.

Seuraavalla kaudella odotukset nousivat – etenkin sisäisesti – korkeimpiin sfääreihin, mutta toisin kävi. Runkosarjan pistemäärä romahti 84:ään, ja pudotuspelit jäivät haaveeksi. Kesken seuraavan kauden Boucher sai GM Steve Yzermanilta kenkää – ja löysi itsensä hyljeksittynä nuorena valmentajana Euroopasta.

Kuulostaako tutulta? Tarina on tähän päivään saakka Ottawassa ollut lähes identtinen. Matalat odotukset, NHL:ää puhuttanut ohjauspelaaminen, sensaatiomainen kevätmenestys ja romahdus seuraavana syksynä.

Viime kauden menestyksen jälkeen Boucherin asema on betoniin valettu Senatorsissa. Kysymys kuuluu, miten pitkään.

Kuten todettu, Ottawan menestymättömyydelle on selvät pelilliset syyt. Oli jo viime kaudella, vaikka sitä menestystä tulikin.

***

Ottawan pelillisistä ongelmista voisi runoilla kolumnisarjan, mutta yritetään pitää lyhyenä. Perusongelma on tämä: joukkueen hyökkäyspelaamisen rakenne on olematon. Senatorsin hyökkäyspelaaminen perustuu siihen, että otetaan kaikki se vastaan, mitä vastustaja tarjoaa.

Jos vastustaja ei anna almuja, sitä hyökkäyspeliä ei käytännössä ole. Hyökkääminen on harppuunamaista kuljettelua, mikä on täysin toivotonta huonosta rytmistä vaatimattomalla pelaajamateriaalilla. Senatorsilla riittää kyllä nopeita hyökkääjiä, mutta nopeudesta ei ole yksistään hyötyä alivoimaisena puskettaessa.

Erik Karlsson.
Edes Erik Karlsson ei ole enää tänä syksynä pystynyt yksin ihmeisiin. Kuva: NHL

Erik Karlsson on ainoa Senators-pelaaja, joka pystyy loihtimaan säännöllisesti jotain alivoimaisena hyökättäessä. Ja loukkaantumisista kärsinyt Karlsson on kaiken lisäksi kaukana parhaasta tasostaan. Senators ei voi tällä hetkellä laskea sen varaan, että Karlsson loihtii henkilökohtaisella panoksellaan yksi tai kaksi ylimääräistä maalia illassa. Toista se oli viime keväänä.

Viime kaudella Senators sai hämmästyttävän paljon lahjoja vastustajilta ihan sinne konferenssifinaaleihin asti. Kaikki tiesivät, että Guy Boucherin joukkue on hyökkäyssuuntaan yhden tempun poni, mutta silti vastustaja toisensa perään halusi leikkiä kohtalollaan ja antoi kanadalaisjoukkueelle ylivoimahyökkäyksiä.

Tänä syksynä ne ovat loppuneet kuin seinään – tai ainakin vähentyneet dramaattisesti. Syy on erittäin paradoksaalinen, sillä Ottawa teki temppunsa viime kaudella niin sitoutuneesti ja niin materiaalinsa maksimoiden, että todella moni joukkue on alkanut matkia sitä.

Tänä syksynä kasvavin pelillinen suuntaus NHL:ssä on ollut luukkujen lyöminen kiinni. Todella moni joukkue on – Ottawan esimerkin innoittamana – lähestynyt pelaamista voimakkaasti puolustamisen kautta. Jatkuvasti pidetään neljästä viiteen pelaajaa pelin alla ja odotellaan vastustajien virheitä.

Kun Senatorsille on tarjoiltu sen omaa lääkettä, sen hyökkääminen on mennyt täysin solmuun. Ottawalla ei ole ollut minkäänlaisia eväitä ylittää toistuvasti keskialuetta hallitusti. Sen pelaaminen on mennyt vapaaehtoiseksi luopumiseksi kiekosta, mikä on kasannut painetta omaan päätyyn.

***

Jos hyökkää näin huonosti, puolustaa väistämättä huonosti. Kun Ottawa luopuu kiekosta (hallitsemattomasti) jo ennen punaviivaa, se ei edes ehdi virittää kuuluisaa ohjauspeliään kuntoon – syvällä karvaamisesta puhumattakaan. Viisikko ehtii hädin tuskin vaihtoon (jos hyvin käy), kun pyöritys omassa päädyssä pyörii jo.

Ottawan viime kauden menestys pohjautui sitkeään puolustamiseen. Edelleen keskustaa tukitaan säntillisesti, mutta peräpääkin on alkanut vuotaa. Se johtuu siitä, että myllyjä omissa on useammin ja ne ovat pidempiä kuin viime kaudella.

Viime kaudella Ottawa teki tavaramerkin siitä, että puolustusalueen puolustuspelaamisessa iskettiin heti runkoon, riistettiin kiekko ja laitettiin harppuunat liikkeelle hyökkäyssuuntaan harkitulla siirtokiekolla. Nyt vastustajaa ei ole saatu pysäytettyä ajoissa, kun pelin rytmi on koko ajan epäsuosiollinen. Ottawan vähäinenkin hyökkäysterä on tylsynyt omassa päädyssä pyöriessä.

Craig Anderson.
Craig Anderson on palannut tavallisten kuolevaisten kategoriaan. Kuva: NHL

Kun joukkue puolustaa huonommin, myös maalivahtipeli on heikentynyt. Craig Anderson ja Mike Condon ovat pelanneet sinänsä hyvin, mutta viime kaudella varsinkin Anderson oli ilmiömäisellä tasolla. Tason ei edes tarvitse pudota paljon, niin voittamisen yhtälö käykin jo vaikeaksi.

Ja vaikka puolustaisi pääsääntöisesti hyvinkin, ja vaikka maalivahtipeli olisi sinänsä hyvääkin, hyökkäyspelaamisen tehottomuuden takia virhemarginaali puolustussuuntaan on nollatasoa. Ottawa ei kestä käytännössä yhtään virhettä omiin päin.

Kaiken lisäksi Senators on vielä ollut umpisurkea erikoistilanteissa. Kun ylivoima onnistuu vain 16 prosentin tehokkuudella, ja alivoimaprosentit laahaavat 77:ssä, erikoistilanteet eivät tuo yhtään happea viisikkopelaamiseen. Päinvastoin – ne imevät sen vähänkin hapen pois.

Ei siis ihme, että Karlsson on nyt jo väläytellyt poistumista Ottawasta, kun hänen sopimuksensa kesällä 2019 päättyy. Kun tiedossa on Senatorsin NHL-mittakaavalla pihi omistajaporras, yhteisymmärrykseen pääsemistä on vaikea nähdä.

Samaan aikaan myös Duchenesta on tulossa rajoittamaton vapaa agentti. Ilmassa on suuri uhkakuva sille, että Senators maksoi kovan hinnan ilmasta. Jos Duchene lähtee ilmaiseksi pois pelaamatta ainuttakaan pudotuspeliä Senators-paidassa, kaupasta tulee yksi NHL-historian huonoimmista Senatorsin kannalta.

Ei ihan helppo tilanne GM Pierre Dorionille. Puoli vuotta sitten maisema horisontissa kukoisti, mutta nyt on pöytä täynnä ongelmia, joihin ei tahdo löytyä millään ratkaisuja.