Palomäen NHL-kolumni: NHL:n suomalaisjoukkue teki sen taas – uskomaton fakta tekee kunniaa Mikko Koivun johtajuudelle

Mikko Koivu.
Mikko Koivu on tehnyt taas kovan päivätyön Minnesota Wildin playoff-paikan eteen. Kuva: Nick Wosika / All Over Press

Ennen kuin jatkat lukemista pidemmälle, sulje hetkeksi silmäsi ja mieti, millaisia mielikuvia Minnesota Wild sinussa herättää. Vaikkapa niin, että mihin sijoitat arvoasteikossasi Wildin 2010-luvun menestyksen. Kun saat ajatusprosessisi maaliin, jatka lukemista.

Todennäköisesti mielikuviisi yhdistyy keskinkertaisuus. Mieleesi juolahtivat jokavuotiset taistelut pudotuspeliviivaa vastaan sekä jokavuotiset pudotuspelipettymykset – etenkin Chicago Blackhawksia vastaan (perättäisinä keväinä 2013-2015).

Wildista on esitetty viime vuosina monenlaisia näkemyksiä. On jopa argumentoitu, että Minnesota Wild on vain illuusio huippujoukkueesta.

Mielikuvasi ovat täysin ymmärrettäviä. Jos mittatikkuna käytetään vaikkapa 2010-luvun jättiläisiä Chicago Blackhawksia tai Los Angeles Kingsiä, Wildia on todellakin vaikea pitää aikakauden suurjoukkueena. Eikä se sitä missään nimessä olekaan – ainakaan samalla asteikolla.

Samaan aikaan olet kuitenkin myös mielikuviesi vanki. 2010-luvun NHL-todellisuudessa Minnesota Wild on nimittäin mitä suurimmassa määrin kestomenestyjä. Vankempaa suoritustasoa ei nimittäin ole edellisen työsulun jälkeen esittänyt kuin Pittsburgh Penguins ja mahdollisesti St. Louis Blues.

Samalle viivalle nousee vielä – mahdollisesti – Anaheim Ducks. Kaikki muut NHL-joukkueet ovat olleet haavoittuvaisempia kuin Minnesota Wild.

Maistelepa sitä hetki.

***

Kun Minnesota Wild voitti Edmonton Oilersin 3-0, ja Colorado Avalanche taipui Los Angeles Kingsille, Wild varmisti kuudennen perättäisen pudotuspelipaikkansa. Kun puhutaan 2010-luvun NHL-todellisuudesta, jossa huippujoukkueita on yhä vaikeampi pitää kasassa, ja jo 15 joukkuetta jää joka kausi pudotuspelien ulkopuolelle, kyseessä on valtavan kova suoritus.

Mikko Koivu.
Mikko Koivu on kantanut C-kirjainta rinnassaan koko 2010-luvun. Myös Suomen kamaralla. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Kun Detroit Red Wingsin historiallinen playoff-putki päättyi viime kauteen, valtikkaa pitää hallussaan Pittsburgh Penguins. Penguins ei ole jäänyt runkosarjaan sitten Sidney Crosbyn tulokaskauden 2005-2006, joten edessä on 12:s pudotuspelikevät peräjälkeen.

Tähän kauteen lähdettäessä Penguinsin peesissä olivat Chicago Blackhawks yhdeksällä ja New York Rangers seitsemällä perättäisellä playoff-esiintymisellä. Kumpikin näistä joukkueista on saanut tällä kaudella huomata, että mikään ei ole ikuista. Pudotuspelit jäävät molemmilta haaveeksi.

Sama kohtalo uhkaa St. Louis Bluesia, joka tavoittelee seitsemättä perättäistä playoff-paikkaansa, ja Anaheim Ducksia, jolla on kiikarissa kuudes perättäinen paikka. Läntisen konferenssin playoff-taistelu on siinä vaiheessa, että vähintään toinen näistä joukkueista pelaa pudotuspelijääkiekkoa myös tänä keväänä.

Siinä ne sitten olivatkin. Anaheimin kanssa samalla viivalla on jo Minnesota Wild. Niin hämmästyttävältä kuin se artikkelin alussa suorittamasi aivojumpan jälkeen tuntuukin, Minnesota Wild on kestomenestyjä NHL:ssä.

Pudotuspelipaikka ei nimittäin todellakaan irtoa helposti. Yli kahden kauden putki on edellä mainittujen joukkueiden lisäksi menossa vain Nashville Predatorsilla ja Washington Capitalsilla (tänä keväänä molemmille neljäs) sekä San Jose Sharksilla (tänä keväänä kolmas).

Kaikki muut NHL-organisaatiot ovat jääneet vähintään kerran pudotuspelien ulkopuolelle kevään 2015 jälkeen. Siis kaikki muut 23-24 organisaatiota, riippuen, jatkuuko sekä Bluesin että Ducksin putki tänä keväänä (debyyttikauttaan pelaavaa Vegas Golden Knightsia ei luonnollisesti lasketa).

Pudotuspeleihin vaaditaan tavallisesti noin 94-100 pistettä. Se vaatii noin 12 pisteen saalistamista jokaisesta kymmenestä ottelusta, eli noin 60 prosentin voittoprosenttia. Kun tuollaista tahtia pitää – kuten Minnesota Wild on pitänyt – yllä kuusi vuotta putkeen, puhutaan kovasta tempusta.

***

Wildin pudotuspeliputken arvoa nostaa entisestään se, että tällä aikajänteellä joukkuetta on valmentanut peräti kolme eri valmentajaa. Mike Yeo johdatti Wildin pudotuspeleihin kolme kertaa, hänet kesken kauden 2015-2016 korvannut John Torchetti kerran ja Bruce Boudreau nyt kahdesti.

Se, että Wild on menestynyt pudotuspelipaikkaan oikeuttavasti kolmen eri valmentajan alaisuudessa, kertoo ennen kaikkea joukkueen ydinrungon suoritustasosta. He eivät ole olleet riippuvaisia yhden valmentajan metodeista tai pelisysteemistä.

Zach Parise.
Zach Parise liittyi Minnesotaan kesällä 2012. Kuva: NHL

Koko Wildin playoff-putken ajan joukkueen riveissä on luistellut kuusi pelaajaa. Ei ole sattumaa, että putki alkoi juuri keväällä 2013, jolloin kesän 2012 kohuhankinnat Zach Parise ja Ryan Suter pelasivat ensimmäistä kauttaan 13-vuotisista sopimuksistaan.

Parisen ja Suterin lisäksi koko tämän ajan Wildin kalustoon ovat kuuluneet kapteeni Mikko Koivu, hyökkääjä Charlie Coyle sekä puolustajat Jared Spurgeon ja Jonas Brodin. Myös nykyiset avainhyökkääjät Jason Zucker ja Mikael Granlund debytoivat joukkueessa jo keväällä 2013, mutta vakiorooliin he nousivat vasta seuraavalla kaudella.

Matkan varrella Wildin ydin on vahvistunut muun muassa maalivahti Devan Dubnykilla sekä tällä kaudella peräti 40 maalia paukuttaneella Eric Staalilla, mutta tuossa kuusikossa (tai kahdeksikossa) on Wildin playoff-putken siemen. Heidän varaansa kestomenestystä on rakennettu.

***

Wildia on helppo lyödä sillä, että joukkue ei ole menestynyt pudotuspeleissä. Pari kertaa matka on jatkunut toiselle kierrokselle asti, mutta todellisuudessa Stanley Cup, finaalipaikka ja jopa konferenssifinaalit ovat kiertäneet joukkueen kaukaa.

Samaan aikaan voi kysyä, onko Wildilla ihan oikeasti ollut sellaisia palasia, että dynastiansa huipulla ratsastaneiden Chicago Blackhawksin tai Los Angeles Kingsin lyöminen olisi ollut realismia? Kahtena viime keväänä matka on tyssännyt Dallas Starsiin ja St. Louis Bluesiin, jotka olisivat olleet lyötävissä, mutta edelleen – olisiko paljon siitä pidemmälle eteneminen ollut realismia?

Pikemminkin asia on nähtävä niin päin, että Wildin pudotuspelipaikka on vaatinut joka vuosi pinnistelyä. Kausi 2013 oli tynkäkausi, mutta sitä seuranneilla neljällä kaudella Wild on kerännyt keskimäärin 97,75 pistettä. Tämäkin kausi päätyy lähelle samaa keskiarvoa – keskiarvoa, jolla pudotuspelipaikasta joudutaan taistelemaan kaudesta toiseen kalkkiviivoille asti.

Missään vaiheessa Wild ei ole voinut lähteä kauteen henkseleitä paukutellen ja pelailemaan runkosarjaa läpi. Joka vuosi selviytyminen 16 parhaan joukkoon on ollut jo sinänsä kova suoritus.

Ryan Suter.
Ryan Suter pelaa vuodesta toiseen isoimpia minuutteja NHL:ssä. Kuva: NHL

Tämä nostaa entisestään arvostusta ydinrungon – ja aivan erityisesti Koivun, Parisen ja Suterin – tekemää työtä kohtaan. Koivu, Parise ja Suter eivät ehkä ole käänteentekeviä tuloksentekijöitä hyökkäyssuuntaan, mutta he edustavat NHL:n eliittiä laadunvalvonnassa ja joukkueen johtamisessa. Wildin kapteenisto on omalla toiminnallaan pitänyt vuodesta toiseen huolen siitä, että Wild ei luiskahda ulos pudotuspeleistä.

Viime kädessä kaikki palaa Mikko Koivuun. Hän on ollut mukana jo seurahistorian ensimmäisen GM:n Doug Risebrough’n ja päävalmentajan Jacques Lemairen ajoista asti. Risebrough’n ja Leimairen aikana – vuosina 2000-2009 – hakattiin kiveen se arvopohja, jolta Minnesota Wild edelleen ponnistaa. Koivu on ainoa linkki edelliseltä vuosikymmeneltä tähän päivään.

Näiden kuuden vuoden aikana Wild on monta kertaa ollut lähellä pudota pudotuspeleistä. Keneen ovat katseet kääntyneet näinä hetkinä? Kuka on näinä hetkinä kaivanut aina parhaan tasonsa esiin – ja samalla huolehtinut, että muut seuraavat esimerkkiä? Vastaus on: Mikko Koivu.

Koivun uraa varjostavat nopeat putoamiset pudotuspeleistä, mutta ilman häntä niitä pudotuspeliotteluita ei olisi tarvinnut aina edes pelata. Edellä mainittuihin playoff-putkiin viitaten voi kysyä, ketkä ovat joukkueensa johtavina keskushyökkääjinä johdattaneet saman joukkueen vuodesta toiseen pudotuspeleihin.

Kun Jonathan Toewsillakin nousi seinä vastaan Chicagossa, Koivun lisäksi vastaukseksi kelpaa enää Sidney Crosby (ja Jevgeni Malkin) Pittsburgh Penguinsista sekä mahdollisesti Ryan Getzlaf, jos Anaheim Ducks pudotuspeleihin selviää.

Miettikääpä sitä.