Palomäen NHL-kolumni: Neljän vuoden painajainen ohi – suomalaisen NHL-legendan kiusallinen haamu vihdoin haihtumassa

Miikka Kiprusoff.
Miikka Kiprusoffin haamu on leijaillut Calgary Flamesin maalin päällä neljä pitkää vuotta. Kuva: Albert Pena / All Over Press

Karri Rämö, Joey MacDonald, Reto Berra, Joni Ortio, Jonas Hiller, Niklas Bäckström, Brian Elliott ja Chad Johnson. Peräti kahdeksan maalivahtia on saanut mahdollisuutensa sen jälkeen, kun Miikka Kiprusoff lopetti pitkän ja menestyksekkään NHL-uransa Calgary Flamesin ykkösmaalivahtina keväällä 2013.

Eikä tuossa lukemassa ole mukana edes lupaavan Jon Gilliesin tapaisia keikkatuuraajia. Tuohon kahdeksikkoon mahtuvat vain ne, jotka saivat tässä välissä jonkinlaisen mahdollisuuden tehdä itsestään Flamesin ykkösmaalivahti.

Yksi toisensa jälkeen on käynyt albertalaisyleisön edessä epäonnistumassa – toiset enemmän ja toiset vähemmän räikeästi. Varsinkin Bob Hartleyn valmennuskaudella syy löytyi usein myös edessä pelanneesta joukkueesta, mutta useammin silti peilistä.

Elliottin piti olla vuosi sitten vastaus rukouksiin, kun hän saapui vapaana agenttina St. Louis Bluesista, jossa hän oli takonut kovia lukemia vuodesta toiseen. Toisin kävi, kun yksi NHL:n vahvimman puolustuspelin tradition omaavista joukkueista vaihtui… noh, Calgary Flamesiin. Ja ennen kaikkea maisema vaihtui Kanadaan.

Lopulta Elliott joutui taistelemaan peliajasta Johnsonin kanssa. Johnson oli itse asiassa odotuksiin nähden jopa hyvä, mutta ei silti niin hyvä, että Flamesin seurajohto olisi häneen uskonut. Koko paletti laitettiin taas kerran vaihtoon menneenä kesänä.

Kesällä hankittu ruotsalaismaalivahti Eddie Läck ei ole ollut varsinaisesti vastaus kysymyksiin. Neljän pelin torjuntaprosentti (81,3) ja päästettyjen maalien keskiarvo (5,29) ovat karua luettavaa jopa Flamesin standardeilla.

Mutta Flames-kannattajien onneksi Läck olikin vain hankinta varamaalivahdiksi. Se toinen kesähankinta, Arizona Coyotesista tullut Mike Smith on ollut alkukauden aikana sellainen selkänoja, joka Flamesilta on puuttunut kevään 2013 jälkeen.

35-vuotiaassa kanadalaisessa on jotain. Jotain sellaista, että Kiprusoffin kiusallinen haamu on vihdoin haihtumassa Flamesin maalin yltä.

***

Vanhan NHL-totuuden mukaan alkukaudesta voi alkaa vetää johtopäätöksiä Yhdysvaltain kiitospäivänä. Sitä juhlittiin torstaina, joten isoja linjoja voi alkaa hiljalleen hahmotella.

Mike Smith.
Mike Smith on aloittanut vakuuttavasti Flames-paidassa. Kuva: Justin Cooper / All Over Press

Smithin alkukausi on ollut numeraalisesti menestys. Päästettyjen maalien keskiarvo on asettunut noin 2,5 maalin korville 60 minuuttia kohti. Torjuntaprosentti on 92,5, jolla erottuu viime vuosien jatkumolla selkeästi edukseen Flames-historiassa.

Tärkein tilastosarake on luonnollisesti voittosarake. Smith on aloittanut syksyn aikana 19 ottelua, joista Flames on voittanut 11. Tilillä on lisäksi yksi tappio jatkoajalla ja kuusi tappiota varsinaisella peliajalla. Vain kuusi maalivahtia on torjunut enemmän voittoja alkukauden aikana.

Vielä tärkeämpää on tietysti se, että Calgary Flames keikkuu pudotuspeliviivan yläpuolella. Se ei ole nuorelle joukkueelle itsestäänselvyys, vaikka viime kaudella joukkue pudotuspeleihin huiman loppukirinsä ansiosta etenikin. Flamesin keräämistä 25 pisteestä Smith on maalivahtiosaston puitteissa vastuussa kahta vaille kaikista.

Monena iltana Smith on ollut kirjaimellisesti vastuussa Flamesin saavuttamista pisteistä. Suoritusvarmuus on ollut sana, joka kuvaa parhaiten Smithin otteita tänä syksynä.

Hän on pystynyt tuomaan joukkueelle selkänojan, johon kaikki voivat luottaa. Kuvaavaa oli, että Flames romahti viime viikolla rumaan 2–8-tappioon Detroit Red Wingsin vieraana heti, kun Smith oli pikkuvamman takia sivussa.

193-senttinen Smith on moderni veskari; isokokoinen maalivahti, joka peittää ison osan maalista. Smithin irtokiekkokontrolli on ihan hyvällä tasolla, mutta välillä hän tarvitsee apua puolustukseltaan. Välillä sitä tulee, välillä ei.

Sinänsä puolustuskalusto on Flamesin suurin vahvuus, mutta välillä oma työpaikka vähän unohtuu, kun kiire päästä riistoihin on suuri. Tasapainoa on haettu jo vuosia. Suunta on hyvä, mutta vauhti voisi olla kovempikin – epäilemättä ainakin Smithin mielestä.

Kun edessä pelaavan joukkueen suoritusvarmuus sekä kiekollisena että kiekottomana heittelee, maalivahdin täytyy välillä pystyä ottamaan isojakin koppeja. Niitä Smith on ottanut hyvällä prosentilla syksyn aikana, mikä on auttanut joukkuetta kestämään vaikeita hetkiä ja kamppailemaan voitoista.

Bonuksena tulee vielä mailapeli, jossa Smith on NHL:n eliittiä. Se on Flamesin tapauksessa iso bonus, sillä joukkueen hyökkäämisessä nopeat suunnanmuutokset ovat avainasemassa.

Smith pystyy olemaan ikään kuin kolmas puolustaja avauspelaamisessa – aivan samoin kuin esimerkiksi MM-kisoissa 2015, kun Kanada marssi vastustamattomasti kaikkien yli. Tässäkin suhteessa Smithistä on täyttämään Kiprusoffin saappaita.

Smith pystyy olemaan ikään kuin kolmas puolustaja avauspelaamisessa – aivan samoin kuin esimerkiksi MM-kisoissa 2015, kun Kanada marssi vastustamattomasti kaikkien yli. Tässäkin suhteessa Smithistä on täyttämään Kiprusoffin saappaita.

***

Ennen kauden alkua Smithillä oli epäilijänsä. Eikä ihme, sillä edellisessä työpaikassa Arizonassa Smithin lukemat olivat hyvin keskinkertaisia. Lisäksi hänellä on ollut viime vuosina rutkasti loukkaantumisia, eikä ikä ainakaan pienentänyt näitä epäilyksiä.

Tätä taustaa vasten 4,25 miljoonan dollarin cap-hit kahdeksi vuodeksi oli iso riski Flamesille. Kun neljän viimeisimmän kauden maalivahtihistoria oli mitä oli, Smithin ja Flamesin liitosta oli helppo povata katastrofaalista. Toki se voi sitä olla vieläkin, jos Smith loukkaantuu.

Tästä päästään kuitenkin maalivahtien erityislaatuisuuteen jääkiekkomaailmassa. Historia on pullollaan tuhkimotarinoita ja vähintään yhtä yllättäviä romahduksia.

Maalivahdin tontilla ei ole koskaan kyse pelkästään siitä yhdestä yksilöstä. Kaikki on aina riippuvaista kokonaisuudesta. Vaikka maalivahti olisi kuinka hyvä, hän ei yksin pysty jokaista kiekkoa pysäyttämään, kun vastustajalla on viisi pelaajaa. Tarvitaan joukkueen apua.

Ei ole sattumaa, että esimerkiksi Devan Dubnyk alkoi yhtäkkiä saada kumia kiinni Minnesotassa, vaikka edellisten kausien lukemat Edmonton Oilersissa ja Arizona Coyotesissa olivat heikohkot. Kun edessä olikin joukkue, joka puolusti ja pystyi ohjaamaan kohti tulleet vedot hyvällä prosentilla Dubnykin toivomalle sektorille, hän kohosi vakioehdokkaaksi Vezina Trophyyn.

DEvan Dubnyk.
Myös Devan Dubnykin ura lähti lentoon hänen poistuttuaan Arizonasta. Kuva: NHL

Sama koskee Dubnykin kanssa hetken yhtä aikaa Arizonassa pelannutta Mike Smithiä. Vaikka Flamesilla on vielä tekemistä päästä nuorelle joukkueelle tyypillisistä virheistä irti, puhutaan aivan eri tasolla pelaavasta joukkueesta kuin Arizona Coyotes. Smithin onnistuminen on viime vuosina tehty – satunnaisia kurinalaisemman viisikkopelin jaksoja lukuun ottamatta – käytännössä mahdottomaksi Arizonassa.

Välillä on kevyt pakisto murtunut kovassa paineessa. Vielä useammin kiekollisen pelin laatu on ollut niin heikkoa, että maalivahti on joutunut tekemättömään paikkaan vastustajan vastahyökkäysten ketjussa. Smithin viime vuosien asemaan voivat parhaiten samaistua Kari Lehtonen ja Antti Niemi parin edellisen kauden Dallas Starsissa.

Kun Smithillä on ollut 2010-luvulla mahdollisuus pelata huippujääkiekkoa, hän on poikkeuksetta tehnyt niin. Puhutaan sitten Phoenix Coyotesin nimellä pelatusta käsittämättömästä tykkikaudesta ja -keväästä 2012 tai vaikka Prahan MM-kisoista 2015.

Sekin täytyy muistaa, että Smith oli voittamassa olympiakultaa Sotšissa 2014. Vaikka hän ei olympiaturnauksessa päässyt kaukaloon, jo valinta kertoo paljon. Huonoa, keskinkertaista tai edes ihan hyvää maalivahtia ei valita Kanadan olympiajoukkueeseen (ainakaan silloin, kun NHL-pelaajat ovat mukana).

Mike Smithillä ei ole ollut mahdollisuuttakaan pelata peliäkään pudotuspeleissä sitten ihmekevään 2012, jolloin hän oli maailman kuumimpia maalivahteja. Calgary Flamesilla ei ole puolestaan ollut mahdollisuutta pelata tosissaan voittavaa jääkiekkoa keväisin, koska sillä ei ole ollut neljään vuoteen kilpailukykyistä maalivahtia.

Tarpeet ovat kohdanneet. Vihdoin.