Palomäen NHL-kolumni: Nämä tähdet eivät otsikoissa viihdy – Patrik Laineen ja muiden supertähtien varjossa upeita NHL-tarinoita

Patrik Laine.
Patrik Laine on tottunut salamavalojen välkkeeseen. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Patrik Laine sitä, Patrice Bergeron tätä. Pekka Rinne tuota ja Sidney Crosby sitä. Samat nimet pyörivät kirkkaimmassa valokeilassa illasta toiseen.

Kun otteluita pohjustetaan, kaikki lähtee vastustajan ykköstähtien pimentämisestä tai pimentämättä jättämisestä. Eikä siinä mitään – näin sen pitää mennäkin. Sanonta ”Parhaiden pelaajiesi täytyy olla parhaita keväällä” pitää useimmissa tapauksissa paikkansa.

Ykköstähtien taustalle jää kuitenkin paljon sellaisia tarinoita, jotka ovat aivan yhtä kriittisiä voittamisen kannalta. Kiekkoareenan NHL-toimittaja Ilkka Palomäki nostaa jokaisesta yhä jatkossa olevasta joukkueesta yhden tämän kevään pudotuspeleissä vaikutuksen tehneen pelaajan isojen otsikoiden takaa.

Adam Lowry.
Adam Lowry. Kuva: NHL

Winnipeg Jets: Adam Lowry

Kun sanoo Winnipeg Jets, mielleyhtymät ovat välittömästi Patrik Laine, Mark Scheifele, Blake Wheeler ja niin edespäin. Jetsillä on kovan luokan ratkaisijoita kahteen ensimmäiseen ketjuun, minkä takia Minnesota Wild jäi jo jalkoihin ensimmäisellä kierroksella. Myös Nashville Predators joutui nöyrtymään toisen kierroksen avausottelussa.

Nashvillen ja Winnipegin välinen taistelu on kiehtovaa shakkia. Jetsin kannalta yhtälön tekee haastavaksi se, että Predatorsilla on kaksi NHL:n eliittiin lukeutuvaa pakkiparia: Roman Josi ja Ryan Ellis sekä Mattias Ekholm ja P.K. Subban. Predators-luotsi Peter Laviolette pyrkiikin varmistamaan, että jompikumpi pari on aina kaukalossa joko Scheifelen tai Paul Stastnyn ketjua vastaan.

Se tarkoittaa sitä, että Predatorsin kolmospari (Aleksei Jemelin-Matt Irwin) on jäällä useimmiten Jetsin alempia ketjuja vastaan. Predatorsin kolmospari ei ole huono, mutta kauniisti sanottuna se ei ole samalla tasolla kahden ensimmäisen kanssa.

Sen takia Jetsin alemmat ketjut nousevat arvoon arvaamattomaan. Vahvasti kahteen suuntaan pelaavan Lowryn ketju hyödynsi edullista peluutus-matchupia avausottelussa tekemällä tärkeän avausmaalin Jemeliniä ja Irwiniä vastaan. Jos osasto Lowry pystyy vahvan puolustuspelaamisen päälle vielä takomaan tulosta, Predators on ongelmissa.

Colton Sissons.
Colton Sissons. Kuva: NHL

Nashville Predators: Colton Sissons

Kun Predators hankki siirtotakarajalla Ryan Hartmanin, ja kannattajat alkoivat piirrellä fantasiakokoonpanojaan Predatorsin kevään kokoonpanoista, kaikilta listoilta ei edes löytynyt tätä 24-vuotiasta kanadalaista. Se kuvastaa hyvin, miten pienellä profiililla Colton Sissons noteerataan. Edelleen valokeila sojottaa toisaalle, vaikka syytä ei ehkä olisikaan.

Sissons on täydellinen esimerkki Predatorsin pelaajakasvatustyöstä. Toisen kierroksen varaus kesällä 2012, sen jälkeen vielä vuosi WHL:ää Kelownassa. Sieltä Predatorsin organisaatioon, ja ennen kaikkea Milwaukee Admiralsin AHL-joukkueeseen, jossa Sissonsia marinoitiin kaikessa rauhassa kaksi ja puoli vuotta. Viime kausi oli ensimmäinen täysi NHL:ssä.

Sissons on Nashvillen näköinen pelaaja myös siinä mielessä, että hänellä on edellytykset pelata keskushyökkääjänä. Jalat tikkaavat tiuhaan tahtiin, ja ennen kaikkea Sissons osaa pelata vastuullisesti kahteen suuntaan. Kiekollinen suoritusvarmuus on huippuluokkaa. Runkosarjassa syntyi jo tehot 9+18=27, mutta ennen kaikkea kyse on tasapainosta.

Sissons, Nick Bonino ja Austin Watson muodostavat Predatorsin kolmosketjun, joka teki tuhoisaa jälkeä heti pudotuspelien avauskierroksella Colorado Avalanchea vastaan. Työjärjestys on kuitenkin ketjulle päivänselvä; sen takia Boninon ketju näytteli isoa roolia Nathan MacKinnonin ketjun tylsyttämisessä sarjan loppua kohden. Onnistumiset toisessa päädyssä olivat sittenkin vain bonusta.

Marcus Sörensen.
Marcus Sörensen. Kuva: NHL

San Jose Sharks: Marcus Sörensen

Hämmästyttävää kyllä, San Jose Sharksin paras osa-alue tänä keväänä on ollut sen nelosketju. Eric Fehrin johtama ketju pelasi Anaheim Ducksia vastaan timantin tiivistä lätkää, sillä Ducks ei pystynyt luomaan yhden yhtä maalipaikkaa tasakentällisin Fehrin ketjun ollessa jäällä!

Sama meno jatkui toisen kierroksen alkukiihdytyksessä. Vaikka Vegas Golden Knights murskasi Sharksin 7-0, Fehrin ketju pystyi ainoana Sharksin puolelta pelaamaan maalipaikoilla mitattuna plusmerkkistä lätkää. Takaiskujakaan ei omiin tullut. Toiseen otteluun ketjua piti vähän muokata, kun Evander Kanen pelikielto pakotti Sharksin muuttamaan ketjujaan, mutta paluu alkuperäiseen muotoon tapahtunee nopeasti.

Vielä isompi asia Ducks-sarjassa oli se, että ketju pystyi luomaan myös maalin kolmessa viimeisessä ottelussa. Niistä jokaisesta vastasi 26-vuotias Sörensen, joka nousi Sharksin NHL-miehistöön vasta kesken tämän kauden. Nopeajalkainen ja hyvin kiekkoa käsittelevä Sörensen on ajanut kokeneemmat Sharks-pelaajat Jowl Wardista lähtien katsomoon hienoilla otteillaan.

Sharksin ei tarvitse jatkossakaan olla huolissaan tästä osastosta. Sörensen, Fehr ja ketjun kolmantena lenkkinä ollut Melker Karlsson antavat joukkueen ykköstähdille mahdollisuuden ratkoa pelejä. Nyt se on enää Joe Pavelskista, Logan Couturesta ja kumppaneista kiinni, tarttuuko Sharks-kärki tehtävään.

Pierre-Edouard Bellemare.
Pierre-Edouard Bellemare. Kuva: NHL

Vegas Golden Knights: Pierre-Edouard Bellemare

Vegas Golden Knightsin sensaatiomainen menestystarina ei olisi ollut mahdollinen ilman huimaa syvyyttä. Vaikka eturivi William Karlssonin johdolla on pelannut tykkikautta, avain menestykseen löytyy silti neljän kentän luisteluvoimaisesta rotaatiosta, joka on roolitettu likimain täydellisesti ja jossa jokaiseen rooliin on löytynyt paremmat pelaajat, kuin kukaan olisi ikipäivänä uskaltanut edes toivoa.

Golden Knightsin nelosketjua johtaa ranskalainen Pierre-Edouard Bellemare, joka on yksi NHL:n merkittävimmistä alivoimaspesialisteista. Kun nelosketjusta löytyy joukkueen tärkein jäähyntappaja, sillä on merkittäviä heijastusvaikutuksia koko joukkueeseen. Kun Bellemare ottaa Tomáš Nosekin kanssa isoimman alivoimakuorman, eturivi saa keskittyä tekemään tulosta raikkaampana. Ero on tässä mielessä valtava esimerkiksi Los Angeles Kingsiin, jonka Vegas ehti jo pudottaa.

Eikä tässä vielä kaikki. Tulosta Bellemaren ketju (laidoilla Nosek ja Will Carrier) ei ole pystynyt vielä kevään pudotuspeleissä tekemään, mutta keskimäärin ketju on luonut lähes kolme maalipaikkaa ottelua kohti. Mikä merkittävintä, vastustaja on pystynyt luomaan keskimäärin vain hieman reilun yhden maalipaikan ottelua kohti Bellemaren ketjua vastaan. Päävalmentaja Gerard Gallant voikin luottaa täysin nelosketjuunsa.

Kun nelosketju pystyy tarjoamaan hyökkäysuhkaa ja ennen kaikkea pysymään kiekossa ja väsyttämään vastustajaa, estradi on usein valmiina ykköstähdille heti heidän vaihtonsa alussa. Hyvä nelosketju vaikeuttaa myös vastustajan peluutussuunnitelmaa. Nelosketjua voi ajatella kuin lämmittelybändinä illan pääesiintyjälle. Ja siinä hommassa Bellemaren ketju on NHL:n ehdotonta eliittiä.

Kevan Miller.
Kevan Miller. Kuva: NHL

Boston Bruins: Kevan Miller

Zdeno Chára on niin dominoiva hahmo Bruinsin alakerrassa, että usein hänet mielletään lähes synonyymiksi Bruinsin pakistolle. Ja tottahan se on, että Chára on 41-vuotiaanakin NHL:n paras shutdown-puolustaja, joka pelaa jatkuvasti raskaimmat minuutit Bruinsin alakerrassa.

Bruinsin pakistossa on kuitenkin laatua myös ykkösparin takana. Ennen kaikkea Bruinsin puolustajat ovat Torey Krugia lukuun ottamatta vahvoja vääntämään omassa päädyssä. Cháran jälkeen vahvin on 188-senttinen Kevan Miller, jonka jykevä olemus tuo melkein mukanaan epiteetin ”köyhän miehen Chára”. Millerin merkitys korostuu Tampa Bay Lightningin kaltaista neljän kentän rotaation joukkuetta vastaan.

Millerin ominaisuudet puolustuspelaamisessa korostuvat, kun hän pelaa Krugin kanssa. Hyökkäyssuuntaan käänteentekevää yksilötaitoa tuova Krug voi keskittyä vahvuuksiinsa, kun parina on Millerin kaltainen jykevä peruspuolustaja.

30-vuotias amerikkalainen on kuitenkaan ole mikään Derian Hatcherin perillinen, vaan hän osaa pelata myös kiekolla. Millerin kohdalla se tarkoittaa helppoa ja varmaa ykkössyöttöä – tai tarpeen niin vaatiessa idioottivarmaa minimipelaamista. Häneltä löytyy myös kova laukaus, ja pisteitäkin on tänä keväänä syntynyt jo 1+3 kahdeksassa ottelussa.

Yanni Gourde.
Yanni Gourde. Kuva: NHL

Tampa Bay Lightning: Yanni Gourde

Kun pohjoisamerikkalaisessa mediassa luonnehditaan Tampa Bay Lightningin hyökkäyskalustoa, sana ”loaded” esiintyy usein. Se viittaa siihen, että Tampan hyökkäyksen kärki on paitsi terävä myös erittäin leveä. On Nikita Kutšerovia, Steven Stamkosia, J.T. Milleriä, Brayden Pointia, Tyler Johnsonia, Alex Killornia ja kumppaneita.

Tuohon listaan ei yleensä ehditä vielä yhdistää Yanni Gourdea. Syytä olisi. Runkosarjassa syntyi 25 maalia, 64 pistettä ja upea plus/miinus-lukema +34. Puhutaan varaamattomasta pelaajasta, joka ansaitsee vielä ensi kaudestakin vain miljoona dollaria.

Tampan vahvuus on aivan yhtä paljon hyökkäyksen syvyydessä kuin terävyydessä. Nelosketjuunkin riittää Chris Kunitzia ja Ryan Callahania, mutta kolmosketjusta puhutaan verrattain harvoin. Ketjun vasemmalla laidalla pelaava Alex Killornkin nousee yleensä esiin vasta ylivoimalla, jossa hän on mukana maineikkaassa ykkösviisikossa.

Killorn, Anthony Cirelli (taas uusi sentterilöytö Steve Yzermanilta!) ja Gourde edustavat NHL:n parasta kolmosketjuosaamista. Se henkilöityy Gourdeen; hän on nopea ja riittävän taitava pelaamaan kiekollisesti jouhevaa ja suoritusvarmaa jääkiekkoa. Löytyy ratkaisuvoimaa, mutta myös tunnollisuutta pelata kahteen suuntaan. Kun joukkueelta löytyy tällaisia pelaajia kolmosketjusta, vastustajan on vaikea tehdä pelisuunnitelmia orjallisesti yhden tai edes kahden ketjun varalle.

Olli Määttä.
Olli Määttä. Kuva: NHL

Pittsburgh Penguins: Olli Määttä

Määtästä kirjoitin tarkemmin jo ensimmäisen playoff-kierroksen päätyttyä. Penguinsin dynastiassa Sidney Crosby, Jevgeni Malkin ja kumppanit saavat ymmärrettävästi suurimmat palstamillimetrit, mutta Crosby ja Malkin olivat joukkueessa myös vuosina 2010-2015, jolloin Penguins oli suorastaan krooninen pudotuspelien alisuorittaja.

Ero niiden vuosien ja nykyhetken välillä on paitsi valmennuksessa myös tasaisemmassa tukijoukossa sentteritähtien takana. Penguins on löytänyt ja kasvattanut hirmuisen kasan halpoja pelaajia, joilla on taipumusta parantaa panosten mukana.

Määttä kuuluu tähän joukkoon. Suomalainen yleispuolustaja ei paljon otsikoissa viihdy, mutta suoritustaso on rautainen illasta toiseen. Määtän pelaaminen perustuu perusasioiden tekemiseen viimeisen päälle vaihdosta ja ottelusta toiseen.

Mikään NHL-joukkue ei jahtaa kolmatta perättäistä Stanley Cupiaan pelkästään kahden tähden varassa. Tarvitaan työn raskaan raatajia, jotka luovat tähdille edellytykset loistaa. Olli Määttä on juuri tällainen puurtaja parhaasta päästä.

Jay Beagle.
Jay Beagle. Kuva: NHL

Washington Capitals: Jay Beagle

Kun seuraa TV-kuvan välityksellä tarkasti joukkueiden peluutusta NHL:n pudotuspelisarjoissa, yleensä kentällä olevan ketjun näkee heti aloituksesta. Jos sentterinä on nelossentteri, jäällä on 95-prosenttisesti nelosketju. Paitsi, jos seuraa Washington Capitalsin peluutusta.

Kun Capitalsilla on aloitus omassa päädyssä, useimmiten aloittajana on numero 83. Se ei kuitenkaan tarkoita läheskään aina sitä, että kaukalossa on Jay Beaglen johtama nelosketju. Beagle on niin hyvä aloittaja, että Barry Trotz heittää häntä härskisti aloitusympyrään riippumatta siitä, mikä ketju jäällä muuten on.

Erittäin tyypillistä on se, että Beagle hyppää jäälle, kun Jevgeni Kuznetsovin ketju aloittaa syystä tai toisesta vaihtonsa omasta päädystä. Yleensä Beagle nappaa aloitusvoiton, jonka jälkeen hän luistelee täyttä häkää vaihtoaitioon, ja Aleksandr Ovetškin hyppää hänen tilalleen.

Beagle on erityisosaaja myös alivoimapelissä. Hän tekee täsmäiskun omaisesti likaisia töitä, jotta Washingtonin ykköstykit pääsisivät loistamaan. Ei sillä huomiota juuri saa, mutta on satavarmaa, että Beagle on kopin sisällä erittäin arvostettu hahmo. Syystäkin.