Palomäen NHL-kolumni: Mies, joka muutti kulttuuria – NHL:n mestaruustaistelussa näkyy suomalaisen NHL-konkarin perintö

Cedric Paquette.
Valtteri Filppulan perintö elää vahvasti Cedric Paquettessa. Kuva: Roy K. Miller / All Over Press

NHL:n itäisen konferenssin finaalisarja Tampa Bay Lightningin ja Washington Capitalsin välillä on ollut kiehtova sarja. Capitals aloitti erittäin vahvasti ryöstäen kaksi ensimmäistä voittoa Tampasta, mutta hukkasi etsikkoaikansa kotiotteluissaan.

Pelillisesti Lightning pääsi vasta viidennessä ottelussa tasolleen, mutta siitä huolimatta kolmatta kertaa neljän viimeisimmän vuoden sisällä neljän joukkoon selviytynyt Lightning on ollut tuloksellisesti vahva. Kevään karkeloissa vain tuloksella on väliä, ja sitkeys voittaa heikommat hetket on arvona tärkeä.

Lightningia ei aina ole tunnettu joukkueena, joka loistaa sitkeydellään ja nöyryydellään puolustaa. Tämänkin kauden runkosarjassa Tampa hurmasi enimmäkseen raikkaalla ja tehokkaalla hyökkäyspelaamisellaan.

Kevään tullen kurinalaisuus on kuitenkin pakko kaivaa naftaliinista esiin. Millään NHL-joukkueella ei ole niin kovaa tulivoimaa, että voisi luottaa päättömien maalintekokilpailuiden viemiseen.

Tampaltakin löytyy rutkasti kahden suunnan osaamista. Etenkin nuoret keskushyökkääjät Brayden Point ja Cedric Paquette ovat osoittaneet hämmästyttävää kypsyyttä jopa shutdown-roolissa tänä keväänä.

Pointia ja Paquettea yhdistää monikin asia, mutta yksi on suomalaisittain merkittävä: Valtteri Filppula. 34-vuotiaan vantaalaisen perintö näkyy Lightningin pelaamisessa vielä tänä päivänäkin, vaikka hänet kaupattiin jo reilusti yli vuosi sitten Philadelphia Flyersiin.

***

Kun Valtteri Filppula kesällä 2013 solmi viiden vuoden ja 25 miljoonan dollarin sopimuksen Tampan kanssa, moni ihmetteli sopimuksen suuruutta. Tampan GM Steve Yzerman kuitenkin tunsi entuudestaan Filppulan, joten hän tiesi tasan tarkkaan, mitä saa suomalaisen palkatessaan.

Valtteri Filppula.
Valtteri Filppula edustaa nykyään Philadelphia Flyersia. Kuva: NHL

Kesällä 2013 Tampa oli tilanteessa, jossa se oli jäänyt kahdesti peräjälkeen pudotuspelien ulkopuolelle. Joukkue oli erittäin potentiaalinen, mutta myös kuriton. Hyökkäyspelaaminen kiinnosti joukkueen eturivistöä turhan paljon, eikä kahden suunnan vastuullisia esimerkkejä ollut liikaa.

Nykyinen päävalmentaja Jon Cooper oli korvannut Guy Boucherin kesken edellisen kauden. AHL:ssä huippumenestystä saavuttanut Cooper alkoi ajaa sisään rohkeaa kiekollisen pelaamisen sapluunaansa, mutta jalkauttaakseen sapluunansa joukkueeseen hän tarvitsi vahvan pelitavallisen esimerkin.

Kysyntä ja tarjonta kohtasivat herra Filppulan saapuessa kustannuspaikalle. Ensimmäisellä kaudellaan Filppula hyppäsi suoraan ykkösketjun keskelle, vaikka se aiheuttikin närää Steven Stamkosissa. 75 ottelussa syntyi komeat tehot 25+33=58, ja Yzerman näytti nerolta.

Tehopisteitä tärkeämpää oli se pelillinen johtajuus, jonka Filppula Tampassa otti. Hän näytti ilta toisensa jälkeen uusiutuneelle joukkueelle, mitä tarkoittaa vastuullinen kahden suunnan pelaaminen. Tehoja tuli huippuroolissa hyvin, mutta ei koskaan puolustuspelaamisen kustannuksella.

Filppulan suuruus pelaajana perustuu siihen, että hänen kiekollisista teoistaan noin 90 prosenttia on jatkuvasti peliä edistäviä. Hän on mestarillinen tunnistamaan oikeat pelitilanneratkaisut, säätelemään riskikertoimia ja rytmittämään peliä keskikaistalta.

Filppula ei koskaan ole ollut mikään pistelinko. Laukaus on hänen suurin heikkoutensa, minkä takia kaikki vastustajat osaavat jatkuvasti odottaa syöttöä. Kun Filppulan pelilliseen identiteettiin ei kuulu minkäänlainen voitolla leikkiminen, monta tehopistettä jää kaudessa tekemättä jo pelkästään matalien riskikertoimien takia. 50 ja 60 tehopisteen kaudet ovat olleet poikkeuksellisia Filppulan uralla.

Kiekollisen suoritusvarmuuden, vastuullisen hyökkäämisen ja kenttätasapainon jatkuvan vaalimisen esimerkki oli kuitenkin täsmälleen sitä, mitä Tampa Bay kesällä 2013 tarvitsi. Hienon avauskauden jälkeen Filppulan rooli alkoi pudota alemmas ketjuhierarkiassa – mutta merkitys ei. Pikemminkin päinvastoin.

***

Steven Stamkos palasi nopeasti Filppulan laidalta keskushyökkääjäksi. Keväällä 2012 tyrmäävää ylivoimaa AHL:ssä esittäneestä Norfolk Admiralsista nostettiin NHL:n puolelle useita nykyisiä avainpelaajia, joista Tyler Johnson otti vastuun kakkosketjun keskikaistasta. Laidoille istutettiin Ondřej Palát ja Nikita Kutšerov, ja syntyi keväällä 2015 NHL:n pudotuspelejä dominoinut The Triplets -superketju.

Filppula valui itselleen luontevammalle paikalle kolmossentteriksi. Hän edusti nuoressa joukkueessa kokemusta ja voittamisen kulttuuria, jota koko ympäristö arvosti. Vaikka Filppulan tehopisteet laskivat roolin muuttuessa puolustavammaksi, merkitys voittamiselle ei laskenut yhtään.

Tyler Johnson.
Tyler Johnson pääsi tekemään läpimurtonsa Valtteri Filppulan varjosta. Kuva: NHL

Ensinnäkin Filppula alkoi pelata shutdown-roolissa vastustajan parhaita pelaajia vastaan. Kun Steven Stamkosin ketju otti seuraavaksi pahimmat matchupit, Triplets-porukka pääsi takomaan hurjaa tulosta taustalta. Edelleen Filppula toimi pelitavallisena esimerkkinä, jonka pystyi heittämään ketjuun kuin ketjuun siinä vaiheessa, kun vuotoja alkoi näkyä.

Jo finaalikaudella 2014-2015 alkoi Filppulan isällinen rooli korostua. Hän oli se turvaverkko, joka takasi AHL:stä ylöspäin ponnistaville Tampa-lupauksille turvallisen sisäänajoympäristön.

Cedric Paquettesta tuli Filppulan ensimmäinen opetuslapsi. Paquettea seurasivat seuraavalla kaudella Jonathan Drouin ja Vladislav Namestnikov, sitä seuraavalla Brayden Point. Tuli standarditoimintatavaksi, että nuori hyökkääjä ajettiin sisään NHL:ään nimenomaan Filppulan laidalla.

Media vaati Filppulalta lisää tehopisteitä, mutta Lightning-organisaation sisällä tiedettiin totuus. Kun joka ilta vähintään toisella laidalla oli tulokashyökkääjä imemässä oppia, jo nollatuloksen saavuttaminen oli Filppulalta saavutus. Potentiaaliset nuoret kuitenkin oppivat nopeasti.

Tampa rakensi samaan aikaan tulevaisuutta ja jahtasi Stanley Cupia. Kevään 2015 finaalipaikkaa seurasi konferenssifinaalitappio Pittsburgh Penguinsille keväällä 2016. Yzermanin varaamia helmiä putkahteli NHL:ään sellaista tahtia, että heikompaa hirvitti. Tuotantolinjaa valvoi nimenomaan Filppula.

Sitten koitti kevät 2017. Avainpelaajiensa loukkaantumisista kärsinyt Tampa sukelsi pahasti, ja pudotuspelit näyttivät karkaavan. Yzerman oli ajautunut suuriin palkkakatto-ongelmiin, joten alkoi massiivinen siivousoperaatio.

Tämän pesuveden mukana lähti myös Filppula, joka olisi ollut pakko suojata Vegasin laajennusvaraustilaisuudessa. Filppulan kauppaaminen Philadelphiaan satutti varmasti Yzermania, mutta se kauppa – ja moni muu kova peliliike – oli pakko tehdä.

Ennen kaikkea Yzerman tiesi, että hänellä on tähän kauppaan varaa. Filppula oli merkittävimmän osan työstään Tampassa jo tehnyt.

***

Suuret pelaajat eivät ole niitä, ketkä hyödyttävät joukkuettaan sen pienen hetken, jonka he saavat joukkueessa pelata. Suurimpia hahmoja ovat ne, jotka jättävät jälkeensä perinnön – he, jotka muuttavat kulttuuria pysyvästi.

Kun Tampa Bay Lightningia on tämän kevään pudotuspeleissä seurannut, mielleyhtymältä Valtteri Filppulaan ei voi välttyä. Kun Tampa pelaa parhaalla tasollaan, sen pelaamisesta huokuvat filppulamaiset arvot – kiekollinen suoritusvarmuus, vastuullinen hyökkääminen ja kenttätasapainon jatkuva vaaliminen. Välillä vanhat tavat puskevat vielä läpi, mutta kulttuurin voi sanoa muuttuneen pysyvästi.

Brayden Point.
Brayden Point on ottanut hurjia askeleita eteenpäin tällä ja viime kaudella. Kuva: NHL

Vuonna 1996 syntynyt Brayden Point pelaa jo Selke-tasolla. Jopa pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle annettava Conn Smythe on mahdollinen, jos Lightning menee päätyyn asti. Hän on ketjunsa kanssa hyydyttänyt tänä keväänä jo Taylor Hallin ja Patrice Bergeronin ketjuineen. Myös Capitals-sarjassa Pointin ketju on ollut merkittävä voimavara.

Paquettesta on kasvanut yksi NHL:n parhaista nelossenttereistä, joka viidennessä ottelussa nöyryytti Capitalsin kärkiketjuja kokeneiden laitureidensa Chris Kunitzin ja Ryan Callahanin kanssa. Paquetten pelaamisessa on todella paljon samaa kuin Filppulassa.

Nyt Point ja Paquette siirtävät Filppulasta imemäänsä kulttuuria eteenpäin. Tampalle on syntynyt tuotantolinja, joka puskee vahvaa kahden suunnan sentteriosaamista hurjalla tahdilla. Paquette ajettiin sisään kaudella 2014-2015, Vladislav Namestnikov 2015-2016, Brayden Point 2016-2017, ja tällä kaudella Anthony Cirelli on liittynyt joukkoon.

Namestnikov ja Jonathan Drouin on kaupattu jo muille maille, mutta silti kilpailu pelipaikoista on kovaa. Drouin on kasvanut Filppulan rinnalla niin jämäkästi, että häntä ollaan istutettu Montréalissa sentterin saappaisiin, vaikka hän on ensisijaisesti puhdas laituri.

Itäisen konferenssin finaalisarjassa ei ehkä ole pelannut yhtään suomalaispelaajaa. Mutta yhden suomalaispelaajan vaikutus näkyy erittäin selvästi.