Palomäen NHL-kolumni: Leo Komarov, uskomattoman NHL-mullistuksen ensimmäinen opetuslapsi

Leo Komarov kiekossa.
Leo Komarov oli elementissään yön ottelussa Edmonton Oilersia vastaan. Kuva: Nick Turchiaro / Icon Sportswire

Ottaen huomioon ajankohdan, viikonlopun aikana tuli nähtyä poikkeuksellisen paljon laadukkaita NHL-otteluita. Yksi niistä pelattiin viime yönä Toronto Maple Leafsin ja Edmonton Oilersin välillä.

Ottelu osoitti, miksi jaksan yhä sokeasti uskoa Oilersin nousuun. Pelillisesti Oilers pelasi todella vakuuttavan ottelun pakottaen Maple Leafsin käytännössä kolmeksi eräksi puolustuskannalle.

Lopputulos kuitenkin osoitti, miksi pessimistit taitavat sittenkin olla oikeassa Oilersin suhteen. Taas tuli kuokkaan, nyt maalein 0-1. Oilersin nallipyssyosasto teki Toronton maalivahdista Curtis McElhinneystä (joka muuten Calgaryn vuosinaan Miikka Kiprusoffin varjossa tunnettiin paremmin nimellä McBackup) sankarin.

Ei ottelusta tällä erää sen enempää. Ottelun sisällä oli kuitenkin suomalaisittain mielenkiintoinen pienoisottelu. Matchup-peluuttamisestaan tunnettu Maple Leafs -luotsi Mike Babcock piti nimittäin huolen, että aina kun Oilersin Jesse Puljujärvi oli jäällä, siellä oli myös Leo Komarov.

No joo, ei kannata vielä Puljujärven tuosta ylpistyä. Oikeastihan syy oli se, että Puljujärven sentterinä sattuu pelaamaan sellainen kaveri kuin Connor McDavid. Kun Oilersin numero 97 oli jäällä, Babcock heitti aina samaan aikaan Leo Komarovin, Nazem Kadrin ja Patrick Marleau’n muodostaman shutdown-ketjunsa laatikkoon.

Kun katsoin tätä pienoisottelua ottelun sisällä, tunsin piston sydämessäni. Se ei johtunut (toivottavasti) viikonlopun ruokavaliostani, eikä edes sunnuntai-illan NFL-kierroksen seuraamisesta johtuvasta univajeesta.

Pisto sydämessäni johtui siitä, että olen näissä Kiekkoareenan ylipitkissä kolumneissanikin kirjoittanut jo useasti tämän kauden aikana Puljujärvestä ja Oilersista. Komarovista ja Maple Leafsista on tullut kirjoitettua huomattavasti vähemmän.

Jos arvioitaisiin peliesityksiä ihan puhtaasti suhteessa voittamiseen, suhteen pitäisi olla ihan toisin päin. Se on kylmä fakta.

Emme toki ole ihan ainut media tässä maassa, joka reagoi herkemmin NHL:ään murtautumassa olevan suomalaisnuorison otteisiin. Kysyinkin itseltäni kysymyksen, miksi emme osaa osoittaa arvostusta samalla tavalla Komarovin suuntaan.

Syytä nimittäin olisi.

***

Kun Leo Komarovin nimi esiintyy mediassa, syynä on useimmiten monipuolinen kielitaito ja usein siihen liitettävät agitointikyvyt. Tai sitten puhutaan jostain hassuttelusta mediassa – tai viime aikoina visiiristä, jota Komarov ei tahdo saada millään tiukentuneiden NHL-sääntöjen mukaiseksi.

Peliesitykset nousevat esille lähinnä silloin, kun Komarov sattuu räppäämään jonkun likaisen maalin. Sitä tapahtuu yhä harvemmin nykyään, koska Komarov ei enää mahdu Maple Leafsin ylivoimaviisikoihin muuta kuin satunnaisesti (Oilers-ottelussa tällainen harvinaisuus nähtiin, kun Auston Matthewsin ollessa sivussa Komarov palasi ”tontilleen” maalin eteen).

Kun Leo Komarovin nimi esiintyy mediassa, syynä on useimmiten monipuolinen kielitaito ja usein siihen liitettävät agitointikyvyt.

Tekeekö se Komarovista jotenkin huonomman pelaajan, jos hän ei enää pääse pelaamaan ylivoimaa tai jos hänen nimensä ei osittain sen seurauksena vilahtele maali- ja pistetilastoissa? Ei missään nimessä. Komarov saisi vetää koko kauden kiikaritehoilla, ja silti hän olisi kriittisen tärkeä palanen tosissaan Stanley Cupia jahtaavassa joukkueessa.

Media molemmin puolin Atlanttia elää niin ylikoostuneesti tehopisteistä, että Komarovin kaltaiset pelaajat jäävät rumasti paitsioon. Jos seuraisi NHL:ää vain suomalaismedian kautta, voisi erehtyä luulemaan, että joku häntäpään NHL-joukkueessa ihan ok-tason tehoja latova nuorisotähti on arvokkaampi pelaaja kuin Komarov, jonka toiminnalla on joka ikinen ilta suora korrelaatio siihen, että hänen joukkueensa voittaa.

Komarov pelaa vain täysin toisenlaisessa roolissa. Hänen tehtävänsä on joka ilta pelata vastustajan parhaan pelaajan ja ketjun vahvuudet pois. Jos Komarov ketjuineen tekee työnsä täydellisesti, vastustajan ykköstähti ei tee tehopisteitä.

Jos vastustajan ykköstähti ei tee tehopisteitä (kuten McDavid yöllä), todennäköisyys Maple Leafsin voitolle kasvaa eksponentiaalisesti (kuten yöllä nähtiin). Maple Leafsilla on niin laaja hyökkäysmateriaali, että Babcock voi luottaa muiden ketjujen voittavan oman taistelunsa vähintään yhdellä maalilla – varsinkin, kun se sama shutdown-ketju hoitaa vielä alivoimatkin kunnialla.

Nazem Kadri.
Nazem Kadri on kasvanut Mike Babcockin koulussa ailahtelevasta tuittuilijasta täysiveriseksi ammattilaiseksi. Kuva: NHL

Jos Komarov, Kadri ja Marleau onnistuvat työssään, se vastaa käytännössä ainakin yhtä tehtyä maalia voittamisen yhtälössä. Sitä ei vain kukaan osaa noteerata, kun teksti-TV:n sivulla 235 ei näy vihreää.

Kadrin ketjua voi hyvin sanoa NHL:n parhaaksi puhtaaksi shutdown-ketjuksi tällä hetkellä. Kolmikossa on niin paljon puolustuspelaamisen taitoa, että maalinteko heitä vastaan on erittäin vaikeaa. On nopeutta, on kykyä riistää kiekkoja, on vääntövoimaa, on kestävyyttä, on nöyryyttä ja taitoa lukea peliä niin hyvin, että sijoittuminen on virheetöntä.

Vähintään yhtä merkittävää on kuitenkin se, että kolmikko hyökkää vastuullisesti. Kun vastustajan viisikko on organisoituneena, maalinteko on NHL:ssä vaikeaa ihan mitä tahansa ketjua vastaan. Ongelmat alkavat yleensä siinä vaiheessa, kun viisikko ei ole organisoituneena. Yleensä tällainen tilanne koittaa, kun kiekko menetetään väärässä paikassa.

Tämä on Kadrin ketjun ja aivan erityisesti Komarovin suurin vahvuus jääkiekkoilijana. Hänen kiekollinen suoritusvarmuutensa on vaihdosta toiseen aukotonta. Komarov on yksi maailman parhaista pelaajista tunnistamaan tilanteen niin, että peli ei koskaan missään tilanteessa käänny hallitsemattomasti kohti omaa päätyä.

Usein ajatellaan, että shutdown-ketju vain puolustaa. Se on väärä tulkinta. Parasta puolustamista on nimittäin vastustajan pitäminen irti kiekosta. Se tarkoittaa kiekon saamista toiseen päätyyn ja pitkiä, vastustajan ykköstähdiltä hyökkäysterän kuluttavia päätypelejä. Näissäkin Komarov on kiekollisen suoritusvarmuutensa kautta korvaamaton pelaaja.

Eivät ne päätypelit useinkaan johda maaliin, mutta ei niiden tarvitsekaan johtaa maaliin. Riittää, kun se vastustajan connormcdavid saadaan väsyneenä ja turhautuneena vaihtoon. Jos oikein hyvin menee, vastustaja roiskaisee vihdoin kiekkoon päästyään pitkän kiekon, minkä jälkeen esimerkiksi Auston Matthews pääsee leipomaan maalin sitä Kadrin ketjun väsyttämää ketjua vastaan.

***

Kun arvioidaan Komarovin arvoa tämän hetken Toronto Maple Leafsille, täytyy osata katsoa myös riittävän pitkälle menneisyyteen. Kesällä 2015 Torontossa koitti uusi aika, kun vuosikausien välitilan jälkeen uutta nousua lähdettiin tekemään systemaattisesti Brendan Shanahanin, Lou Lamoriellon, Kyle Dubasin ja Mike Babcockin johdolla.

Auston Matthews.
Auston Matthews oli kirsikka kakun päälle kesällä 2016. Kuva: NHL

Suunnitelmaan kuului se, että ensimmäisenä vuonna piti kerätä mahdollisimman vähän pisteitä, jotta kesän 2016 varaustilaisuudessa olisi mahdollisuus jättipottiin nimeltä Auston Matthews. Siihen jättipottiin tarvittiin myös arpaonnea, mutta joka tapauksessa suunnitelma onnistui.

Yhtälö oli haastava, koska samaan aikaan, kun joukkueen piti kerätä mahdollisimman vähän pisteitä, joukkueen runko piti opettaa Babcockin tavoille. Babcockin tavat ovat perinteisesti tarkoittaneet voittamista, joten ristiriita oli ilmeinen.

Maple Leafs ratkaisi tilanteen niin, että se laittoi pihalle mahdollisimman paljon kärkipään pelaajiaan. Niihin kuului pelaajia, jotka olisivat auttaneet voittamaan pelejä jonkin verran enemmän tässä ja nyt, mutta joiden Maple Leafs -johto ei laskenut olevan oikeasti voittavia pelaajia – siis sellaisia, ketä voisi nähdä juhlimassa Stanley Cupia roolissaan.

Komarovia ei laitettu ulos, koska hänessä nähtiin se arvo, jolla pelataan Stanley Cupista. Kaudella 2015-2016 se tarkoitti Komarovin kohdalla sitä, että hän sai kohtuuttoman ison roolin myös hyökkäyspelaamisessa. Maalitahti olikin jossain vaiheessa jopa yli 30:een tähtäävää. Lopputulos oli 19+17=36.

Komarov oli kaikilla tavoin joukkueen johtava pelaaja – täysiverinen ammattilainen vaihdosta ja päivästä toiseen. Hän oli täydellinen esimerkki sekä kaukalossa että sen ulkopuolella, kun Babcock alkoi juurruttaa uudenlaista toimintakulttuuria Torontoon. Kaikki ne asiat, jotka tekevät Komarovista maailmanluokan NHL-pelaajan, tekevät hänestä myös Babcockin ihannepelaajan. Tämän Babcock on myös epäsuorasti sanonut ääneen julkisesti.

Suunnitelma oli selvä. Ensimmäisen kauden aikana Babcock ajoi sisään toiminta- ja pelitapaansa ne kokeneet pelaajat, jotka joukkueeseen jäivät. Tässä murroksessa Komarovilla oli täysin kriittinen merkitys, koska hän oli paitsi työmoraaliltaan myös pelitapaesimerkkinä täydellinen Babcockin jatke joukkueen suuntaan. Komarov oli ensimmäinen opetuslapsi siinä muutoksessa, joka nyt näkyy läpi kokoonpanon.

Ensimmäisellä kaudella William Nylander ja muut nuorisotähdet pidettiin mahdollisimman kaukana Maple Leafs -paidasta, jotta syvälle pinttyneet vanhat tavat eivät missään nimessä tarttuisi heihin. Toisella kaudella heitä rysäytettiin kertaheitolla melkein kaksi kentällistä sisään – ja taas Komarovin esimerkki oli avainasemassa.

Toki tässä vaiheessa samaa kulttuuria olivat imeneet vuoden verran jo muutkin Toronton kokeneet pelaajat. Komarovin lisäksi Nylander, Matthews ja muut nuoret saivat seurata ison ryhtiliikkeen tehneitä Nazem Kadria, Tyler Bozakia, James van Riemsdykia ja kumppaneita. Toimintakulttuuri levisi nopeasti, ja jo keväällä Maple Leafs pelasi kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti pudotuspeleissä.

Kun seuraa esimerkiksi Arizona Coyotesin tai Buffalo Sabresin epätoivoisia uudelleenrakennusprojekteja, ero on aivan valtava. Arizonalla tai Buffalolla ei ehkä ole ihan saman tason talenttikasautumaa kuin Torontolla, mutta ennen kaikkea sieltä puuttuvat nämä komarovit, kadrit ja nykyään myös marleau’t, jotka näyttävät suuntaa.

Kun seuraa esimerkiksi Arizona Coyotesin tai Buffalo Sabresin epätoivoisia uudelleenrakennusprojekteja, ero on aivan valtava. Arizonalla tai Buffalolla ei ehkä ole ihan saman tason talenttikasautumaa kuin Torontolla, mutta ennen kaikkea sieltä puuttuvat nämä komarovit, kadrit ja nykyään myös marleau’t, jotka näyttävät suuntaa.

Senkin takia Maple Leafsin toimistolla tehdään varmasti tällä hetkellä kiivaita laskutoimituksia. 30 ikävuoden rajapyykin saavuttaneen Komarovin nelivuotinen sopimus on nimittäin katkeamassa 1. heinäkuuta 2018.

On auringonvarmaa, että Babcock haluaa suomalaistimanttinsa pitää. On kuitenkin hyvin mahdollista, että Maple Leafs joutuu lähitulevaisuuden palkkakattopaineita ennakoidessaan päätymään toisenlaiseen ratkaisuun.

Vaikka Komarov on tässäkin hetkessä kriittisen tärkeä palanen Toronto Maple Leafsia, hänen suurin työnsä tälle pumpulle on sittenkin jo tehty. Nyt voi jo nauttia sen työn tuloksista.

Se tulos nimittäin näkyy enemmän tai vähemmän jokaisessa Maple Leafsin pelaajassa.