Palomäen NHL-kolumni: Leijonien MM-tähden NHL-unelma vaarassa – ja uusi 18-vuotias uhka kasvaa jo SM-liigassa!

Julius Honka.
Julius Honka. Kuva: NHL

Joskus sen vain tietää. Kun katseli Colorado Avalanchen ja Dallas Starsin välistä NHL-ottelua reilu viikko sitten, tuleva tapahtumaketju alkoi hahmottua hyvin nopeasti.

Julius Hongalla epäonnistui ottelussa käytännössä kaikki. Diskoksen kasvatti oli vähintään osasyyllinen Coloradon kolmeen ensimmäiseen maaliin, kun Dallas taipui vieraskaukalossa maalein 3-5. Lyhyt kertaus Hongan illasta:

Kun Matt Nieto tasoitti pelin 1-1:een, Coloradon Gabriel Landeskog ajoi luvattoman helposti Hongan läpi maalille. Huti numero yksi.

Kun sama mies teki maalin 2-1:een, Honka päästi syötön päädystä läpi ja jätti vielä hoitamatta taustat irtokiekkotilanteessa. Huti numero kaksi.

Kuilu syveni pari minuuttia myöhemmin, kun Dallas oli juuri tasoittanut pelin. Karmea harhasyöttö omalla alueella ja taas sitä seurannut löperö puolustus johtivat illan kolmanteen takaiskumaaliin. Huti numero kolme.

Tämän videosirkuksen jälkeen ei ollut yllätys, että Honka ei ollut kokoonpanossa Edmontonia vastaan. Eikä Calgaryä vastaan. Eikä Vancouveria vastaan. Länsi-Kanadan kierros meni popcorn-osastolla.

Kun kaksi jälkimmäistä ottelua tuottivat vielä joukkueelle voitot ehjien puolustuspeliesitysten jälkeen, seuraava askelkaan ei yllättänyt enää ketään. Honka löysi itsensä Texas Starsin AHL-joukkueesta.

GM Jim Nill lausui julkisesti kannustavia sanoja ja lupasi, että Honka palaa takaisin ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti Nill jopa tarkoitti sanojaan, mutta optimismiin ei silti ole Hongan leirissä nyt juurikaan aihetta.

***

Dallas Starsille oli katastrofaalisen viime kauden jälkeen mahtava uutinen, että puolustuspelin organisoinnin maestrona nimensä tehnyt Ken Hitchcock palasi päävalmentajaksi. Alkukaudella on ollut vähän kasvukipuja, mutta puolustuspelaaminen on jo nyt tiiviimpää kuin kertaakaan Lindy Ruffin aikana. Dallas on noususuhdanteessa.

Julius Hongalle uutinen Hitchcockin paluusta ei ollut aivan niin hyvä – pikemminkin päinvastoin. Huonompaa vaihtoehtoa ei olisi voinut kuvitellakaan.

Hitchcockin puolustusorientoituneessa pelitavassa puolustajalta vaaditaan nimittäin juuri niitä vahvuuksia, jotka ovat Hongan heikkouksia. Hitchcock odottaa puolustajiltaan täysin aukotonta kykyä puolustaa omaa maalia. Kun irtokiekoista aletaan maalilla taistella, Hitchcock näkee heti punaista, jos puolustaja häviää yhdenkin kamppailun.

Hitchcockin ihannekin on toki vähän muovautunut NHL-evoluution mukaisesti. Enää hänellekään ei riitä Starsin kevään 1999 Stanley Cupin ankkuripuolustaja Derian Hatcher, joka hakkaa vastustajalta vaikka käden irti maalia suojellakseen, mutta joka ei osaa pitää mailaa edes oikeinpäin kädessään.

Alex Pietrangelo.
Alex Pietrangelo oli Ken Hitchcockin luottomies St. Louis Bluesissa. Kuva: NHL

Nykyisin Hitchcockin pakki-ihanne on Alex Pietrangelon näköinen – hyvin liikkuva ja hyvin kiekkoa liikuttava isokokoinen puolustaja, joka silti edelleen voittaa ne kamppailut maalilla kerran kerrasta. Edelleen Hitchcockin ihanne on lähempänä Hatcheria kuin Honkaa. Jos pitää tehdä valinta Greg Paterynin ja Julius Hongan välillä, vaakakuppi kääntyy lähtökohtaisesti Paterynin puolelle.

Honka ei edes ole niin valtavan pienikokoinen, sillä hänellä on mittaa sentään 180 senttiä. Lihaa luiden ympärillä on kuitenkin vähänlaisesti, ja kamppailupelaamisessa hän on kiistatta kevyttä tekoa. Kuten Colorado-ottelussa nähtiin, se ei ole aivan kerran kerrasta, kun Honka ne kamppailut voittaa.

Sen takia Honka on alusta asti ollut Hitchcockin suurennuslasin alla. Ovi olisi pitänyt repäistä kertaheitolla harjoitusleirin aikana auki ja ilmoittaa herra Hitchcockille, että huoli pois, tämä on minun saluunani.

Viisi ottelua 21-vuotias suomalaispuolustaja sätki mukana, mutta kuudennessa pato romahti. Ottelun Honka sai sentään pelata loppuun, mutta sen jälkeen ei ole asiaa kaukaloon ollut.

***

Hongan vahvuudet ovat kiekollisessa pelaamisessa – kuten viimeksi kevään MM-kisoissa nähtiin. Hänen taitonsa riittävät jouhevaan ja suhteellisen suoritusvarmaan syöttötyöskentelyyn, ja myös murtavia syöttöjä napsuu joukkuekaverien lapoihin.

Erityistaitoa Hongalta löytyy myös hyökkäyssiniviivalla operoimisesta. Hongalla on kykyä murtavaan toimintaan hyökkäysalueella, ja hyvän pelikäsityksensä ansiosta hän pystyy tekemään myös oikea-aikaisia kurkkauksia maalille. Näistä taidoista on höytyä myös ja ennen kaikkea ylivoimalla.

Hitchcock on perinteisesti tullut sen verran vastaan, että hänen puolustajakuusikkoonsa mahtuu yksi Hongan kaltainen puolustaja, jonka vahvuudet ovat hyökkäyspelaamisessa. Sillä saa vähän jopa anteeksi puolustuspelaamisessa, kuten esimerkiksi Kevin Shattenkirk Hitchcockin edellisessä työpaikassa St. Louis Bluesissa.

Ongelma Hongan kannalta on se, että tässä ”Shattenkirkin roolissa” täytyy sitten myös tuottaa pisteitä. Menneenä kesänä New York Rangersiin siirtynyt amerikkalainen on nakuttanut säännöllisesti 40-50 tehopistettä kaudessa.

Honka on tehnyt ihan hyvin pisteitä Kanadan junioriliigoissa ja AHL:ssä, mutta siitä on vielä pitkä matka NHL:n pakkien pistepörssin kärkipäähän. Hänen AHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä, 44 tehopistettä, pitäisi olla peruskauraa NHL:ssä.

Honka on tehnyt ihan hyvin pisteitä Kanadan junioriliigoissa ja AHL:ssä, mutta siitä on vielä pitkä matka NHL:n pakkien pistepörssin kärkipäähän. Hänen AHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä, 44 tehopistettä, pitäisi olla peruskauraa NHL:ssä.

Esimerkiksi viime kevään MM-kisoissa Honka nousi Leijonien ykköspakiksi, joka sai paljon laadukasta jääaikaa isosta ylivoimavastuusta lähtien. Suomi olisi tarvinnut Hongalta paljon isomman panoksen, kuin 1+2 kymmeneen peliin.

Eli: vielä on selvittämättä, onko Honka kiekollisessa pelaamisessa sellainen talentti, että hänelle edes voisi miettiä antavansa siimaa puolustuspelaamisessa. Tähän asti hän ei ole pystynyt tekemään NHL-kaukalossa mitään sellaista, joka tukisi tätä ajatusta. Sen takia hän on tällä hetkellä vain ja ainoastaan riskialtis puolustaja, jollaisia Hitchcock katsoo kieroon.

Hongan tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että Dallasilla on jo oma ”Shattenkirkinsä”, nimittäin ruotsalaispuolustaja John Klingberg. Honkaa kolme vuotta vanhempi ruotsalainen on pelannut NHL:ssä jo 40, 58 ja 49 tehopisteen kaudet. Tänä syksynä Klingbergin tahti on ollut lähes piste per peli, minkä myötä hän saa anteeksi haasteita omassa päädyssä. Ja ne haasteetkin ovat pienenemään päin.

Miro Heiskanen.
Miro Heiskasesta ollaan enemmän kuin innoissaan Dallasissa. Kuva: Jukka Rautio / Europhoto

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraava ”Shattenkirk” puskee jo tuubista läpi. Hänen nimensä on Miro Heiskanen, ja hänet valittiin juuri menneellä viikolla Suomen A-maajoukkueeseen 18-vuotiaana.

Viime kesän kolmosvaraus edustaa samaa kiekollisten puolustajien linjaa, mutta hänellä on potentiaalia paljon kokonaisvaltaisemmaksi paketiksi. On vaatimattomasti sanottu, jos kuvailee, että hänestä ollaan aika innoissaan Dallasissa.

Joten. Voi hyvin olla, että Honka saa piankin kutsun takaisin Dallasiin. Sekään ei kuitenkaan tekisi hänen tilanteestaan Ken Hitchcockin orkesterista mitenkään valoisaa.