Palomäen NHL-kolumni: Kahden vuoden painajainen ohi – suomalaisilta NHL-sylkykupeilta upea vastaisku

Kari Lehtonen.
Kari Lehtonen on pelannut vahvaa kautta Dallasissa. Kuva: Fred Kfoury III / All Over Press

Ikinä ei voi tietää, kumpi maalivahti aloittaa ottelun, mutta aina tietää, kumpi sen päättää. Tämä klassikkovitsi tuli tutuksi viime kauden aikana Dallas Starsissa.

Kun Stars hankki Antti Niemen kesällä 2015, se lähti tekemään historiallista koetta. Dallasissa päätettiin kokeilla, voiko NHL-joukkue menestyä ilman selkeää ykkösmaalivahtia. Niemi ja Kari Lehtonen tienasivat yhteensä toistakymmentä miljoonaa dollaria kaudessa.

Aivan alkukiihdytys näytti hyvältä. Stars säntäsi kauteen 2015-2016 kuin tykinsuusta, ja GM Jim Nillin neronleimausta hehkutettiin. Otsikot huusivat, kuinka Dallas Stars näyttää suuntaa koko NHL-evoluutiossa.

Arki tuli kuitenkin nopeasti vastaan. Starsin meno hyytyi kevättä kohti. Marssi kesti toiselle pudotuspelikierrokselle, mutta kun suomalaistandem ei onnistunut aivan optimaalisesti varsinkaan ottelusarjassa St. Louis Bluesia vastaan, tässä vaiheessa Nillin kokeilu oli ehditty jo lynkata yleisesti.

Seuraava kausi oli aivan karmea koettelemus. Edellisellä kaudella raikkaalla hyökkäyspelaamisellaan hurmannut Stars ei enää ollut tehokas, mutta jo edellisellä kaudella tutuksi tulleet riskit omaan päätyyn säilyivät yhtälössä ja ainoastaan voimistuivat.

Lehtoselle ja Niemelle merkittiin kauden aikana yhteensä 96 pelattua ottelua, mikä alleviivaa sitä, kuinka usein heidät molemmat kutsuttiin hätiin kesken ottelun. Kun alla oli jo epäonnistunut kevät 2016, Lehtosesta ja Niemestä tuli halveksittuja sylkykuppeja. Suomalaiskaksikolla ei ollut enää mitään arvoa – hyvä, jos edes ihmisarvoa.

Ei ollutkaan minkäänlainen yllätys, kun Stars hankki kesällä riveihinsä Ben Bishopin kuuden vuoden sopimuksella, jossa keskimääräiset vuosiansiot ovat karvan alle viisi miljoonaa dollaria. Niemen sopimus ulosostettiin, ja Lehtonen jätettiin vielä vuodeksi pyörimään Bishopin varjoon.

Kumpikin vuonna 1983 syntynyt suomalaismaalivahti oli kuitenkin jo käytännössä kirjoitettu ulos NHL:stä. Niemi sai vielä sopimuksen Pittsburgh Penguinsiin, mutta sekin laulu loppui parin ottelun jälkeen.

***

Fakta on, että Dallasin maalivahtitilanne on stabiloitunut tällä kaudella. Ulospäin se näyttää juuri siltä, että yli 70 prosenttia Starsin otteluista aloittanut Ben Bishop on ratsastanut paikalle valkoisella hevosellaan ja pelastanut tilanteen.

Ben Bishop.
Ben Bishop. Kuva: NHL

Jos uskoo satuihin, voi pitää tästä mielikuvasta kiinni. Tai sitten voi miettiä asiaa vähän pidemmälle.

Fakta on, että Bishopilla ei ole hajuakaan niistä olosuhteista, jossa Lehtonen ja Niemi ovat operoineet kahden viime kauden aikana. Jos nykyhetkessä Bishop saa tolppien välissä ratkaista haastavaa matemaattista yhtälöä äänieristetyssä huoneessa, Lehtonen ja Niemi yrittivät samaa lastenkutsuilla sokerihumalaisten pentujen keskellä rätti jatkuvasti toisessa kädessään.

Ero tulee siitä, että tandemin Lehtonen-Niemi aikana Starsia valmensi Lindy Ruff, joka ei saanut joukkueeseensa iskostettua minkäänlaista pelikuria. Se toimi vielä syksyllä 2015, kun Stars pääsi nuorekkaalla ja tulivoimaisella tykistöllään yllättämään vastustajat housut kintuissa.

Kun yllätysmomentti Starsin pelistä poistui, alkoi jyrkkä pulkkamäki. Jo menestyskaudella Stars vahingoitti menestymismahdollisuuksiaan vakavasti ylihyökkäämällä ja pelaamalla löperösti omalla kenttäpuoliskollaan sekä kiekollisena että kiekottomana.

Lehtonen ja Niemi joutuivat torjumaan puolitusinaa ylivoimahyökkäystä joka ilta – toisinaan enemmänkin. Jos he venyivät kiekon tielle, voitto oli Starsin tulivoiman ansiota. Jos he eivät pystyneet NHL:n parhaita yksilöitä läpiajoissaan pysäyttämään, vika oli yksin ja vain heidän.

Viime kaudella yhtälö meni vielä vaikeammaksi, kun Starsin hyökkääminen alkoi olla jo niin löperöä, että se ei tuottanut tarvittavaa määrää osumia edes toiseen päätyyn. Lehtonen ja Niemi olivat mahdottoman tehtävän edessä, kun heidän olisi pitänyt pystyä pitämään päästetyt maalit yhdessä tai kahdessa, vaikka jatkuvasti vastustajat pääsivät lyömään kiekkoa takatolpalta tyhjiin.

***

Viime kauden jälkeen Ruff sai vihdoin kenkää. Tilalle tuotiin NHL:n ykköseksperttinä puolustuspelaamisen organisoimisessa pidettävä Ken Hitchcock. Se oli hetki, joka muutti Dallas Starsin maalivahtipelaamisen kurssin – ei niinkään Bishopin hankkiminen.

Starsin kausi ei ole ollut aivan odotetun kaltainen menestystarina, mutta 98 pisteen tahti on viemässä tähtipaitoja pudotuspeleihin. Päästettyjen maalin keskiarvo on pudonnut viime kauden 3,20:sta 2,63:een. Samalla tehtyjen maalien määräkin on kääntynyt nousuun (2,72:sta 2,91:een).

Kari Lehtonen.
Kari Lehtonen ei ole enää ollut mahdottomassa tilanteessa Starsin tolppien välissä. Kuva: NHL

Yksi sana kuvaa Starsin tämän kauden pelaamista verrattuna kahteen edelliseen kauteen: tasapaino. Stars ei enää ylihyökkää, eikä tee ylioptimistisia ratkaisuja kiekon kanssa omalla kenttäpuoliskollaan. Hyökkäyspelaamista ei enää yritetä tehdä puolustuspelaamisen kustannuksella.

Hitchcock-efektin seurauksena Stars ei anna juuri enää ylivoimahyökkäyksiä omiin. Keskusta tukitaan tehokkaasti sekä keskialueella että varsinkin oman alueen puolustuspelaamisessa. Enää vastustajat eivät pääse lyömään takatolpalta kiekkoa tyhjään maaliin.

Ei se Starsin puolustuspelaaminen edelleenkään aukotonta ole. Etenkään pakistossa laatua ei ole vielä riittävästi toteuttamaan Hitchcockin haluamaa karheaa puolustuspelaamista riittävällä jämäkkyydellä. Oikealla tiellä kuitenkin ollaan.

Bishop on toki ottanut ykkösmaalivahdin tontin ja aloittanut 49 ottelua. Lehtonen on saanut vain 18 starttia, mutta hänen suoritustasonsa niissä on kestänyt vertailun Bishopiin. Monin paikoin Lehtonen on ollut jopa Bishopia parempi, vaikka kahden näin erilaisella kuormalla pelaavan maalivahdin pelaamista onkin vaikea verrata keskenään.

Lehtonen on torjunut 11 voittoa (61,1 prosenttia suhteessa aloittamiinsa otteluihin). Bishopin 26 voittoa antavat prosentin 53,1. Lehtosella on myös parempi torjuntaprosentti (91,9, Bishopilla 91,7) ja päästettyjen maalien keskiarvo (2,30, Bishopilla 2,49).

Sekin on huomattavaa, että Lehtonen on vaihdettu tolppien välistä pois vain kahdessa ottelussaan. Bishopilla on jäänyt ottelu kesken kuusi kertaa – olkoonkin, että tuorein niistä tuli loukkaantumisen takia alkuviikolla ottelussa Ottawa Senatorsia vastaan.

Joka tapauksessa Lehtonen on tehnyt varmoilla otteillaan selväksi, että Stars-johdon ei tarvitse olla kauhuissaan, jos Bishop on vähän pidempäänkin sivussa.

Ja samalla Lehtonen on osoittanut seuralleen, että hänen tämän kauden lopussa päättyvää sopimustaan olisi syytä jatkaa. Ei ehkä enää ihan 5,9 miljoonan dollarin vuosipalkalla, mutta joka tapauksessa.

***

Vielä kovempi juttu on Niemen renessanssi Montréalissa. Omiin tapoihini ei kuulu katsoa pudotuspelimahdollisuutensa jo menettäneiden joukkueiden otteluita kuin satunnaisesti, mutta Niemen viime aikojen hyvä vire ei ole jäänyt noteeraamatta. Sekin vain alleviivaa, miten surkeissa olosuhteissa suomalaiskaksikko joutui operoimaan Dallasissa.

Antti Niemi.
Aurinko paistaa vihdoin risukasaan nimeltä Antti Niemi. Kuva: NHL

Niemeä on viimeisen vuoden aikana heitelty kuin märkää rättiä. Ensin tivoli Dallasissa, ja sitä seurannut ulososto.

Sitten Pittsburghiin, jossa hän sai kokonaiset kaksi ottelua aikaa näyttää osaamisensa pahasti mestaruuskrapulaisen joukkueen takana. Molemmat ottelut olivat vielä jälkimmäisiä matseja perättäisten päivien tuplaottelusta, mutta sekään ei pelastanut Niemeä julkiselta nöyryytykseltä.

Kun syksyllä pahasti suuntaansa hakeneessa Florida Panthersissakaan homma ei lähtenyt rullaamaan, Niemi näytti olevan jo toivottomassa paikassa. Vielä yksi pelastusrengas tuli kuitenkin Montréalin suunnalta, ja siihen Niemi on toden totta tarrannut.

Habsin paidassa 12 ottelussa esiintynyt ja niissä kiekkoja yli 93 prosentin varmuudella napsinut Niemi loukkasi harmillisesti itseään tällä viikolla, mutta viime aikojen näytöt eivät ole tehneet jatkosopimuksesta hänellekään täysin utopistista haavetta tulevalle kesälle.

Ei Niemikään ihmeitä ole tarvinnut loistaakseen. Kunhan edessä on joukkue, joka pelaa sitoutuneesti omiin päin selkeän pelisysteemin mukaisesti, kiekko alkaa tarttua. Nämä reunaehdot eivät täyttyneet Floridassa, Pittsburghissa tai varsinkaan Dallasissa.

Yhdenkään muun pelaajan toiminnalla ei lähtökohtaisesti ole niin suoraa korrelaatiota joukkueen tuloksiin kuin maalivahdilla. Ei maalivahti kuitenkaan yksinään ihmeisiin pysty.