Palomäen NHL-kolumni: Hurja kilpavarustelu kääntymässä eduksi – NHL-legendan sädekehä sen kuin voimistuu

Ryan McDonagh.
Ryan McDonagh on tehnyt vakuuttavaa jälkeä pudotuspeleissä. Kuva: Roy K. Miller / All Over Press

NHL:n siirtotakaraja on kiehtovaa aikaa. Karkeasti jaettuna puolet joukkueista uskoo menestymismahdollisuuksiinsa kevään pudotuspeleissä. Toinen puolikas tietää tämän, jolloin aika on hedelmällistä maaperää pyrkiä vahvistamaan joukkuetta pitkässä juoksussa.

Kun tiedossa on, että NHL:n kärkijoukkueet kokevat heidän aikansa olevan tässä ja nyt, ne ovat valmiita uhraamaan isojakin palasia tulevaisuudestaan vahvistaakseen joukkuettaan lyhyellä tähtäimellä. Mahdollisuus ylireagoinnille on täten suuri.

Klassisia esimerkkejä löytyy paljon. Esimerkiksi keväällä 2013 Nashville Predators sai Filip Forsbergin Washington Capitalsista, kun Capitals menestyshimoissaan halusi kokeneen Martin Eratin (ja Michael Lattan) riveihinsä. Erat viihtyi Washingtonissa vajaan vuoden heikolla menestyksellä. Forsbergistä on puolestaan kasvanut Nashville Predatorsin menestyskoneen kulmapalanen.

Tänäkin keväänä monet NHL-joukkueet olivat valmiita myymään ”irtaimistoaan” helmikuun lopun siirtotakarajalla. Hanakin myyjä oli jopa julkisesti tyhjennysmyynnistään etukäteen ilmoittanut New York Rangers.

Manhattanilla kävivät ostoksilla monet joukkueet. Mielenkiintoista kyllä, merkittävimmät ostajat Rangersista olivat Tampa Bay Lightning ja Boston Bruins, jotka ovat kamppailleet vastakkain NHL:n pudotuspelien toisella kierroksella.

Lightning ja Bruins tarjoavatkin mielenkiintoisen tarkastelumahdollisuuden koko siirtotakarajakaupantekoon. Tähän mennessä Lightning on ollut vahvempi tälläkin saralla, sillä se johtaa ottelusarjaa voitoin 3-1 ennen sunnuntai-illan viidettä otteluaan Tampassa.

***

Lightning vahvisti rivejään myös maalivahti Louis Dominguella siirtotakarajalla. Bruins puolestaan houkutteli riveihinsä Tommy Wingelsin Chicagosta. Mutta merkittävimmät kauppansa molemmat joukkueet tekivät Rangersin kanssa.

Vladislav Namestnikov.
Vladislav Namestnikov oli hinta, joka Tampan kannatti maksaa. Kuva: NHL

Lightning teki ”blockbusteriksi” luokitellun kaupan, jossa se luopui Vladislav Namestnikovista, nuorista lupauksistaan Libor Hajekista ja Brett Howdenista sekä tulevan kesän ensimmäisen kierroksen varausvuorostaan ja ehdollisesta toisen kierroksen varausvuorosta, joka tiettävästi saattaa muuttua vielä ykköskierroksen varausvuoroksi, jos Lightning voittaa Stanley Cupin.

Tulijapuolella olivat puolustaja Ryan McDonagh ja hyökkääjä J.T. Miller. ”Blockbusteriksi” kaupan teki ennen kaikkea se, että McDonaghin sopimus ulottuu kesään 2019 asti. Eli ei puhuta pelkästään tämän kevään lainapelaajasta.

Bruinsin iso kala Manhattanilta oli hyökkääjä Rick Nash, josta hinta oli seuraava: hyökkääjä Ryan Spooner, hyökkääjä Matt Beleskey, puolustaja Ryan Lindgren sekä ensimmäisen (2018) ja seitsemännen (2019) kierroksen varausvuorot. Lisäksi Bruins teki erillisen kaupan, jossa se hankki syvyyspuolustaja Nick Holdenin vaihdossa Rob O’Garaan ja kolmannen kierroksen varausvuoroon.

Nashin sopimus päättyy tähän kauteen, joten kyseessä on lähtökohtaisesti niin sanottu vuokrapelaaja. Bruinsin kohdalla kaupan onnistuminen mitataan siis puhtaasti sen kautta, menestyykö joukkue tällä kaudella vai ei. Myös Tampa haluaa Stanley Cupin tässä ja nyt, mutta jos se tulee vasta vuoden päästä, McDonagh-kauppa on ilman muuta onnistunut.

Semantiikasta viis, molemmat tekivät kaupat voittaakseen Stanley Cupin kesäkuussa 2018. Voimme vetää vähän mutkia suoriksi ja katsastaa, miltä kaupat suhteessa toisiinsa tässä vaiheessa näyttävät.

***

Bruins hankki Nashin sillä ajatuksella, että hän on maalintekoon pystyvänä voimahyökkääjänä viimeinen silaus vahvaan runkoon. Nashin hankinnan piti tehdä David Krejčín johtamasta kakkosketjusta niin vahva, että se tuo tarvittavaa taustatukea vastustajan parhaita shutdown-pelaajia vastaan usein pelaavan Patrice Bergeronin ketjun taakse.

Rick Nash.
Rick Nash. Kuva: NHL

Kelkka voi toki kääntyä vielä, mutta tähän mennessä tavoite ei ole täyttynyt. Nashin kaksi maalia olivat isossa roolissa toisen kierroksen avausottelun voittamisessa, mutta sittemmin tahti on hyytynyt. Krejčín ketju on itse asiassa ottanut yhden kriittisen takaiskumaalin kontolleen sekä otteluissa kolme että neljä.

Kun koko kevättä katsoo, Nash on tehnyt 11 otteluun tehot 3+2=5/-5. Jo Maple Leafs -sarjassa plus/miinus-tilasto näytti miinus neljää. Vaikka asetelmaa kääntelee miten päin, Nashilla vahvistettu Krejčín ketju ei ole pystynyt auttamaan Bruinsia voittamisen yhtälössä – pikemminkin päinvastoin.

Nashin hankkiminen maksoi toisaalta myös Ryan Spoonerin. Kun Riley Nash, Sean Kuraly ja Noel Acciari eivät ole pystyneet säännöllisesti voittavaa jääkiekkoa alempien ketjujen keskushyökkääjinä pelaamaan, voi kysyä, olisiko tasapainoisen alkukauden pelanneella ja Rangersissa tehokkaasti siirtonsa jälkeen esiintyneellä Spoonerilla ollut annettavaa Bruinsin playoff-tiellä.

Niin tai näin, fakta on ollut se, että Bruins on ollut ylikorostuneesti Bergeronin ketjun varassa pudotuspeleissä. Jos Bergeronin ketju tuo tehoja pöytään, joukkue voittaa. Aina sekään ei riitä, kuten neljännessä Lightning-ottelussa nähtiin.

Nash-kauppa ei ole kääntymässä Bruinsille edulliseksi. Vaikka se paperilla hyvältä näyttikin.

***

Samaa ei voi sanoa Lightningin megakaupasta. Ensinnäkin sen takia, että jo pelkästään J.T. Miller on korvannut täydellisesti sen ainoan palasen, jonka Lightning nykyhetkestään uhrasi, eli Vladislav Namestnikovin. Käytännössä Lightning ei siis luopunut mistään.

J.T. Miller.
J.T. Miller. Kuva: NHL

Ei Miller tokikaan ole tehnyt kuin tehot 1+5=6 yhdeksässä ottelussa, ja Bruins-ottelusarjassa tehotilasto näyttää jopa kahta miinusta (-1 otteluissa yksi ja kaksi), mutta Steven Stamkosin ketjulle jo plus/miinus nolla on ollut hyvä tulos Bruins-sarjassa. He ovat nimittäin joutuneet pelaamaan jatkuvasti Zdeno Cháraa ja välillä myös Bergeronin ketjua vastaan.

Miller on osa sitä porukkaa, joka toimii ikään houkuttimena vastustajan suuntaan. Kun Stamkosin ketjuun joudutaan kiinnittämään erityishuomiota, huimaa kevättä pelaava Brayden Pointin ketju ja myös Anthony Cirellin ketju pääsevät iskemään taustalta. Kriittisessä nelosottelun voitossa kaikki kolme kärkiketjua iski yhden maalin (Stamkosin ketju vastasi tasoituksesta 3-3:een).

Lightningin vaarallisuus perustuu nimenomaan kokoonpanon laajuuteen. Kun ratkaisuvoimaa löytyy kolmesta – jopa neljästä – ketjusta, vastustajan on erittäin vaikea pimentää kaikkia. Parhaiden pelaajien ei kliseen mukaisesti välttämättä tarvitse olla edes parhaita pelaajia, jos he ovat vain riittävän hyviä. Millerillä vahvistettu Stamkosin ketju on nimenomaan ollut näissä olosuhteissa riittävän hyvä.

Koko Rangersin kanssa tehdyn kaupan nerokkuus tiivistyy nimenomaan Milleriin. Namestnikov vaikutti pahalta menetykseltä, mutta se johtui pitkälti siitä, että hänen markkina-arvonsa oli hilattu pilviin alkukauden aikana. Kun saa pelata Nikita Kutšerovin ja Steven Stamkosin kanssa runkosarjassa (myös ylivoimalla), näyttää vielä vähän paremmalta kuin onkaan. Miller on ollut täysi korvike venäläiselle.

***

Tampan GM Steve Yzerman näyttääkin taas kerran nerolta. Kun Miller nollasi Namestnikovin menetyksen, käytännössä hän sai McDonaghin puoleksitoista vuodeksi vaihdossa pariin varausvuoroon ja pariin Lightningin mittapuulla keskinkertaiseen lupaukseen. Tuollainen hinta on toki aina kova, mutta Lightning on varannut niin pitkään niin hyvin, että tuotantolinja ei edes vaarantunut millään tavalla.

Ryan McDonagh.
Ryan McDonagh on ottanut paikkansa Tampan avainpelaajien joukosta. Kuva: NHL

McDonagh onkin sitten ollut painonsa verran kultaa. Vielä runkosarjan lopulla, loukkaantumisesta toipuessaan McDonaghilla näytti olevan vaikeuksia päästä rytmiin ja tottua Lightningin vaativaan pelitapaan. Pudotuspeleissä hän on ollut täyttä timanttia.

McDonagh muodostaa Victor Hedmanin ja Anton Strålmanin kanssa sellaisen kolmikon, että heidän kaukalossa ollessaan tila ja aika on vastustajalta ydinalueilla vähissä. Kolmeen viimeisimpään otteluun McDonagh on kirjauttanut plus/miinus-lukeman +5, kun Lightning on kääntänyt sarjan tilanteesta 0-1 tilanteeseen 3-1 ja hankkinut kolme ottelupalloa.

28-vuotias amerikkalainen on puolustaja, jonka voi heittää kaukaloon 25 minuutiksi ottelussa. Kun näin tekee, voi luottaa, että pahoja asioita ei tapahdu.

Kun Strålman on samanlainen puolustaja, ja juuri tällä hetkellä maailman parhaan puolustajan tittelin omistava Hedman voi pelata tarvittaessa vielä enemmän, jokainen voi laskea, paljonko puolustajille lohkeavasta 120 minuutin jääajasta jää muille kolmelle pakille. Ei paljon.

McDonaghin tasoisten puolustajien kohdalla puhutaankin aina kerrannaisvaikutuksesta. Kun McDonagh on jäällä, se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi epävarmempi Braydon Coburn ei ole jäällä. Vastustajan on merkittävästi vaikeampi löytää iskunpaikkoja Tampan alakerrasta.

Tullaan myös pelipaikkojen merkitykseen. Se nyt vain on fakta, että McDonagh pystyy puolustajana vaikuttamaan pelin virtaukseen merkittävästi laitahyökkääjä Nashia enemmän. Nashia ei ole sinänsä reilua leimata miinusmerkkiseksi pelaajaksi yksi yhteen, koska laitahyökkääjällä ei ole niin suuri merkitys kokonaisuuteen.

Vanha totuus kuuluu, että sitä varmemmin pelaat Stanley Cupista mitä parempi keskushyökkääjä- ja puolustajatilanteesi on.

Sitä voi sen sijaan miettiä, olisiko Bruinsillakin ollut käyttöä McDonaghin kaltaiselle pelaajalle ennemmin kuin Nashin kaltaiselle laatulaiturille. Cháralle on pudonnut aika iso kakku vastustajan ykköstähtien pimentämisessä.

Kyse ei ole siitä, etteikö Kevan Miller ole hyvä pelaaja. Mutta kaksikko Hedman-McDonagh on silti kovempi kuin kaksikko Chára-Miller, kun laitetaan vasemmat pakit puntariin. Sillä on väistämättä suoria heijastusvaikutuksia pelin virtaukseen.

Vanha totuus kuuluu, että sitä varmemmin pelaat Stanley Cupista mitä parempi keskushyökkääjä- ja puolustajatilanteesi on. Laitahyökkääjien onnistuminen nyt vain sattuu olemaan alisteisempi tuolle porukalle kuin toisin päin.