Palomäen NHL-kolumni: Henrik Haapala ryminällä sisään NHL:ään – suomalaisen NHL-konkarin saappaat tarjolla

Henrik Haapala.
Henrik Haapala esiintyi vahvasti NHL-debyytissään. Kuva: Springfield Thunderbirds

Peliaikaa 13.58. Yksi syöttöpiste, yksi tilastoitu taklaus ja yksi blokki. Plus/miinus täplän verran plussalla. Siinä Henrik Haapalan NHL-debyytti suurpiirteisesti esitettynä numeraalisesti.

Haapala sai hyvän paikan Vincent Trocheckin ja Nick Bjugstadin rinnalla Florida Panthersin kakkosketjussa, kun joukkue kaatoi Toronto Maple Leafsin kotonaan rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 2-1. Vastuuta tuli 58 sekunnin edestä myös Floridan kakkosylivoimaviisikossa.

Vuonna 1994 syntynyt hyökkääjä asetti nuotin NHL-debyytilleen heti avausvaihdossa pakotettuaan Maple Leafsin kiekonmenetykseen omalla alueellaan peräti kahdesti. Se oli leimallista läpi illan: Haapala meni tilanteisiin rohkeasti ja lennokkaasti. Hän ei arkaillut.

Kiekollisessa pelaamisessa Haapalan ratkaisuista paistoi ymmärrettävästi riskittömyys ja ennen kaikkea fiksuus. Kun pelaa nollan NHL-ottelun kokemuksella, ei kannata yrittää räjäyttää heti pankkia, vaan ennemmin tuuppailla päätykiekkoa selustaan.

Haapala ehti osoittaa myös kypsyyttään pelaajana kahteen suuntaan. Kun tilanne sitä vaati, Haapala oli se, joka valui varmistavammaksi hyökkääjäksi. Tällä tavalla hän oli vaikuttamassa myös ketjunsa tekemään maaliin, sillä pudottamalla alaspäin hän antoi lisenssin ketjukavereilleen jauhaa päätypeliä, joka päättyi Bjugstadin maaliin.

Vaikka Haapala ei vielä esittänyt mitään ihmeitä, hän osoitti olevansa selkeästi NHL-tason pelaaja. Luisteluvoima riittää, pelikäsitys riittää ja niin edespäin. Ei tee edes tiukkaa.

Se on hyvä uutinen Florida Panthersin päävalmentajalle Bob Boughnerille. Panthers nimittäin tarvitsee nimenomaan Haapalan kaltaisen pelaajan nimenomaan juuri sille paikalle, jossa Haapala Torontoa vastaan esiintyi.

***

Haapala kutsuttiin ylös AHL:stä tilanteessa, jossa playoff-viiva on jo Yhdysvaltain kiitospäivänä karkaamassa Panthersilta. Toronto-voiton jälkeen matkaa playoff-viivalle on viisi pistettä, mutta välissä on valtava kasa joukkueita. Tuollaisen eron kurominen umpeen vaatii jo yhtä todella pitkää voittoputkea.

Koko alkukauden ajan Floridan ongelma on ollut se, että se on täysin riippuvainen Aleksander Barkovin johtamasta ykkösketjusta. Kun Barkovin ketju (laidoilla Jonathan Huberdeau ja Jevgeni Dadonov) onnistuu, Floridalla on mahdollisuus voittaa. Kaikkina iltoina sekään ei ole riittänyt.

Kesällä joukkueen päävalmentajaksi saapunut Bob Boughner on ajanut joukkueeseen sisään pittsburghmaista vauhtikiekkoa, jossa pelin tempo pyritään pakottamaan nopeaksi. Panthers hyökkää jatkuvasti pystysuuntaan, ja kiekottomana ensisijainen vaihtoehto on – välillä tyhmästikin – lyödä kovaa painetta kohti kiekkoa.

Ongelma on ollut siinä, että ainoastaan Barkovin ketjulla on riittänyt taitotaso pelata Boughnerin haluamaa formulalätkää. Muut ketjut – varsinkaan kolmos- ja nelosketjut – eivät ole pysyneet itse siinä vauhdissa mukana, johon he yrittävät pelin pakottaa.

Kakkossentteri Vincent Trocheck johtaa toki Panthersin sisäistä pistepörssiä, mutta hänkin on tehnyt liki kolmasosan tehopisteistään ylivoimalla, jossa hän pelaa Barkovin ketjun kanssa. Trocheckin alkukautta on leimannut epätasaisuus, kun vakiokoostumusta ei ole tahtonut löytyä ympärille.

Siksi Henrik Haapala sai heti mahdollisuuden nimenomaan Trocheckin ketjussa. Ja mikä tärkeintä, hän osoitti heti debyytissään pystyvänsä täyttämään paikan.

***

Trocheck pelasi tähänastisen uransa parasta jääkiekkoa kaudella 2015-2016, kun Panthers voitti sensaatiomaisesti Atlantic-divisioonan runkosarjassa. 24-vuotias amerikkalainen pani tuolloin taululle komeat tilastot, 25+28=53/+15.

Panthersin menestyskaudella Trocheckin ympärillä oli jatkuvasti toimiva ketju. Laitahyökkääjinä olivat koko kauden Reilly Smith ja Jussi Jokinen. Kolmikko löysi vahvan yhteyden ja pystyi tuomaan toisen offensiivisen sylinterin Barkovin ketjun taakse (Barkovin laidoilla tuolloin Huberdeau ja Jaromír Jágr).

Ketju tuhottiin, kun Tom Rowe tuli kesken katastrofaalisen viime kauden sotkemaan asiat seuran omistajaportaan lisenssillä. Sittemmin Smith on siirtynyt Vegasiin ja Jokinen Edmontonin kautta Los Angelesiin.

Trocheck ja Bjugstad ovat molemmat suoraviivaisia pelaajia. Trocheckin vahvuudet ovat luisteluvoima ja laukaus, Bjugstadin taas tankkimainen röyhkeys ja sitä kautta tilan tekeminen ydinalueilla.

Tällainen kaksikko tarvitsee tuekseen pelaajan, joka pystyy pysymään kiekossa ja tekemään peliä – toisin sanoen nopeaan syöttöpeliin pystyvän ”apusentterin” Trocheckille. Jussi Jokinen oli sellainen pelaaja. Henrik Haapalalla on kaikki ominaisuudet olla sellainen pelaaja – vieläpä Boughnerin peräänkuuluttamassa kovemmassa tempossa.

Vielä Torontoa vastaan Haapala ei juuri päässyt läträämään kiekon kanssa, mutta kaikki aikanaan. Heti ensimmäisellä ylivoimakosketuksellaan Haapala loi A-luokan maalipaikan Aaron Ekbladille alivoimaneliön lävistäneellä poikittaissyötöllään. Potentiaalia on, kuten Suomessa Haapalaa seuranneet hyvin tietävät.

Henrik Haapala valokuvattavana.
Henrik Haapala jätti Suomen kentät SM-liigan parhaana pelaajana. Kuva: JP MIkola

Vielä enemmän kuin hienoja välähdyksiä, ketjun kolmannelta lenkiltä vaaditaan kiekollista suoritusvarmuutta. Kun suunta vaihtuu vauhdilla, peliä on pystyttävä pelaamaan niin, että hyökkäys ei käänny omiin tai tyrehdy ainakaan siniviivojen välissä. Haapalan vahvuuksiin kuuluu myös se, että hän osaa pelata vastuullisesti riskikertoimilla.

Kun lisää pakettiin vielä kyvyn riistää kiekkoja tai vähintään pakottaa vastustaja hätäiseen siirtokiekkoon, kevytjalkaisen Haapalan vahvuudet on kuin tehty tämän tyyppiseen jääkiekkoon tämän tyyppisten ketjukaverien kanssa. Nyt kyse on enää pelin kalibroimisesta NHL-tasolle ja siihen tottumisesta.

Kun tietää Barkovin ja Haapalan yhteisen historian, Haapala pystyy tuomaan myös vaihtoehtoja ykkösketjuun. Alkusyksyn hurjasteluvaiheen jälkeen tälläkin ketjulla on alkanut tulla tehottomia iltoja.

Henrik Haapala on ehtinyt piirtää vasta ensipiirtonsa NHL-kaukaloihin, ja sopeutumiseen pitää antaa aikaa. Jo nyt on kuitenkin selvää, että Florida Panthers tarvitsee Henrik Haapalaa.

Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.