Palomäen NHL-kolumni: Halveksitusta sylkykupista kuoriutui NHL-kauden yllättäjä – ”Kosto on suloinen”

Mike Yeo.
Mike Yeo on piiskannut St. Louis Bluesin vahvaan lentoon. Kuva: All Over Press / Rich Graessle

NHL-joukkueet viettävät työehtosopimukseen kirjatun pykälän mukaisesti tammikuussa vuorollaan viiden päivän lomaa. St. Louis Blues jäi omalle lomaviikolleen synkissä tunnelmissa alkuviikolla, kun se taipui kotonaan Florida Panthersille 4-7.

Ottelu Panthersia vastaan saattoi hyvin olla Bluesin alkukauden huonoin ottelu varsinkin puolustuspelillisesti. Siihen on nyt kuitenkin turha takertua sen enempää. Muuta synkkää Bluesin kauden ensimmäisessä 46 ottelun rypistyksessä ei nimittäin ole ollutkaan.

Tai no, onhan se tietysti aika synkkää, että Blues on kärsinyt koko alkukauden loukkaantumisista. Tuloksentekijäksi kaavaillun Robby Fabbrin kausi päättyi jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Fabbri on saanut sairastuvalle seuraa milloin Jay Bouwmeesteristä, milloin Patrik Berglundista ja milloin kenestäkin.

Tälläkin hetkellä Bluesilta on Fabbrin lisäksi sivussa sensaatiomaisen alkukauden pelannut hyökkääjä Jaden Schwartz. Samalla meni rikki NHL:n alkusyksyn paras ketju, jonka Schwartz muodosti Philadelphia Flyersista hankitun Brayden Schennin ja Vladimir Tarasenkon kanssa.

Merkittävästä loukkaantumiskierteestä huolimatta Blues on keikkunut koko alkukauden NHL:n kärkikahinoissa. Temppua voidaan pitää kovana.

Bluesin kokoonpanosta löytyy paljon onnistujia. Menestystarina on kuitenkin sidottava tiukasti ennen kaikkea yhteen mieheen. Hänen nimensä on Mike Yeo.

***

Vaikka St. Louis Blues on pelannut pudotuspeleissä jo kuusi kertaa peräjälkeen, ennen kauden alkua monella ei riittänyt uskoa. Allekirjoittanutkin meni kausiennakoissa illuusioiden harhaan (ja aivan metsään koko vaikeasti ennakoitavan Central-divisioonan kanssa).

Matalat odotukset perustuivat siihen, että Blues näytti olevan matkalla alaspäin. Viime kauden kevätpuoli oli vahva, mutta oli vaikea arvioida, kuinka suuri oli valmentajanvaihdoksen tilapäinen vaikutus.

Ken Hitchcockin ajan käyrä oli loppua kohti laskeva, eikä apuvalmentajasta päävalmentajaksi noussut Mike Yeo suurilla pelitavallisilla muutoksilla kevään ryhtiliikettä saanut aikaan. Kevään menestyspiikki oli helppo laittaa osin sattuman piikkiin.

Myös Yeo oli syksyllä suuri kysymysmerkki. Vajaa viisivuotinen valmennuskausi Minnesota Wildissa oli tarjonnut hetkellisiä ilonpilkahduksia, mutta standardiksi oli muodostunut jokavuotinen tuskien taival pudotuspeleihin. Lopulta tuska päättyi 14. helmikuuta 2016, kun Wild korvasi Yeon John Torchettilla.

Kun Wild-johto eli Stanley Cup -fantasioissaan, oli liian helppo unohtaa, että todellisuudessa Wildin luotsaaminen pudotuspeleihin oli itsessään jo kova saavutus. Yeo luotsasi Wildin pudotuspeleihin kolme kertaa peräjälkeen, ja kaksi viimeistä kertaa päättyivät vasta toisella kierroksella aikansa superjoukkuetta Chicago Blackhawksia vastaan.

Kun vielä Central-divisioonan piti olla tällä(kin) kaudella erityisen kovatasoinen, Blues oli jo kauden alla alkaneessa loukkaantumissumassaan helppo sysätä ynnä muiden joukkoon. Voi, kuinka väärässä olimmekaan.

***

Jälkikäteen ei voi kuin hämmästellä, kuinka helposti Yeosta tehtiin sylkykuppi Wildin ”epäonnistumisia” ruotiessa. Jälkiviisaana voi todeta, että Yeolle olisi pitänyt antaa ainoastaan arvostusta siitä, että hän onnistui vuodesta toiseen valmentamaan joukkueensa pudotuspeleihin – olkoonkin, että usein vaikeuksien kautta.

Kun ottaa pään pois ahteristaan ja pysähtyy vertaamaan Yeon ajan Wildin ja nykyisen Bluesin pelaajamateriaaleja, tosiasiat alkavat valjeta. Hyökkäyskalustot vielä vertautuvat jokseenkin tasaisesti, mutta silläkin saralla eroa on.

Brayden Schenn.
Brayden Schenn oli loistava löytö Philadelphia Flyersista. Kuva: NHL

Mikko Koivu puolustaa vielä Wildin sentteriosastoa ryhdikkäästi, vaikka Brayden Schenn onkin pisteitä mättänyt tällä kaudella kaameaa tahtia. Sentteriosaston syvyydessä Blues on vahvempi. Suurin ero tulee kuitenkin siitä, että Vladimir Tarasenkon tasoista käänteentekevää artistia Yeolla ei Wildissa ollut missään vaiheessa käytössään. Siis pelaajaa, jonka henkilökohtainen panos ratkaisee usein maalin pelejä.

Suurin ero tulee kuitenkin pakkikalustoissa. Ryan Suter oli koko Yeon ajan ykköshevonen, joka kesti vertailun keneen tahansa – puolustussuuntaan pelattaessa. Sen jälkeen tuli – ja tulee edelleen – kuitenkin karmea pudotus varsinkin puolustusalueen puolustuspelaamisesta puhuttaessa.

Suterin vahvuus oli tasaisuus. Wildilta puuttuu kuitenkin yhä tänä päivänäkin uskottava laukausuhka takalinjoiltaan. Sen takia vastustaja toisensa jälkeen pystyy sumputtamaan keskustaa Wildia vastaan, minkä seurauksena Wild joutuu tekemään karmean työmäärän yhtä maalia kohden. Siniviivalta ei löydy uhkaa, joka repisi vastustajan puolustuspelaamista auki.

Bluesilta löytyy, vaikka Kevin Shattenkirk on muille maille päästettykin. Mehevää läpimurtokautta maailman ylimmälle huipulle pelaava Alex Pietrangelo on paitsi jykevä isäntä omassa päädyssä myös hyökkäysvaistoiltaan maailmanluokan pelaaja. Kivitalon kokoinen Colton Parayko on kuin köyhän miehen versio Pietrangelosta. Kummallakin on valtava laukausvoima.

Yeolla on Pietrangelon ja Paraykon muodossa käytettävissä sellaisia aseita, joista hän pystyi vain unelmoimaan Wildissa. Ja nämä aseet hän on osannut laittaa paremmin myös käyttöön kuin edeltäjänsä Ken Hitchcock.

***

Reilut viisi vuotta Bluesia valmentanut Hitchcock teki St. Louisissa valtavan hyvää työtä. Hänen ohjauksessaan Bluesista kuoriutui kestomenestyjä. Viimeisen askeleen esti kuitenkin Hitchcockin varovaisuus ja liiallinen puolustusvalmiuden korostaminen verrattuna Stanley Cup -juhlia viime vuosina järjestäneisiin joukkueisiin.

Alex Pietrangelo.
Alex Pietrangelo taistelee tosissaan Norris-pystistä. Kuva: NHL

Bluesin pakisto käy erinomaisena esimerkkinä. Heiltä ei ollut Hitchcockin aikana kielletty nousemista hyökkäysten tueksi, mutta sitä oli hillitty pelitavallisin painotuksin. Blues päästi jatkuvasti vähän maaleja, mutta koko potentiaalia ei saatu missään vaiheessa valjastettua hyökkäyssuuntaan.

Yeo on höllännyt suitsia. Puolustajilla on aiempaa vapaampi lisenssi tukea hyökkäyksiä, ja ylipäätään Blues on joukkueena hyökännyt aiempaa rohkeammin. Kun tila on vähissä, riskittömyys on yhä hallitseva arvo. Kun tilaa on, ensimmäinen ajatus ei enää tarvitse koko aikaa olla puolustusvalmius.

Jos aiemmin Blues oli voimakkaasti päätypelistään elävä joukkue, Yeon Blues on vaarallinen myös suorissa hyökkäyksissä. Kärki irtoaa herkästi ylöspäin, mutta viisikot pysyvät tiiviinä, koska pohja pumppaa kovalla jalkatyöllä viisikon tiiviiksi.

Kun aiemmin kiekkoa lyötiin orjallisesti päätyyn punaviivan jälkeen, Yeon Bluesissa on sallittua antaa poikittaissyöttöjä tai jopa jättöjä keskialueella. Kaukalon leveyttä ja myös syvyyttä hyödynnetään, ja peliä pyritään kiihdyttämään keskialueen yli monipuolisesti. Päätykiekko on yhä hyvä vaihtoehto, mutta se ei ole enää ainoa vaihtoehto.

Puolustajien aktivointi hyökkäyssuuntaan on ollut avainasia kehityksessä. Se on näkynyt uudenlaisena peli-ilona ennen kaikkea Pietrangelon ja Paraykon, mutta myös muun muassa Joel Edmundsonin pelaamisessa. Myös nuori Vince Dunn on ottanut lupaavia askeleita.

Puolustajien potentiaali hyökkäyssuuntaan on laitettu hyötykäyttöön. Puolustajilta on saatu iso määrä kuteja kohti maaleja. Se on tuottanut myös tulosta, sillä Bluesin puolustajat ovat tehneet peräti 27 maalia.

Sen seurauksena kohti ennätyslukemiaan matkalla oleva Pietrangelo taistelee tosissaan Norris-pystistä. Parayko on myös 20 joukossa puolustajien pistepörssissä.

***

Tärkeää Bluesin menestyksen kannalta on se, että Yeon tuomat uudet tuulet eivät ole korvanneet aiempia menestystekijöitä. Yhä edelleen Bluesin menestyksen kivijalka on hyvässä oman alueen puolustuspelaamisessa, vahvan kenttätasapainon vaalimisessa ja väkivahvassa päätypelissä.

Colton Parayko.
Colton Parayko – jykevä kuin kerrostalo, mutta myös taitoa löytyy. Kuva: NHL

Edelleen jykevän pakiston suurin vahvuus on oman maalin suojelemisessa ja työrauhan ostamisessa maalivahdille puolustusalueen puolustuspelaamisessa. Ei puolustuspelaamista ole unohdettu, vaikka tehoja on revitty irti myös toiseen suuntaan.

Hitchcockin luoman menestysreseptin päälle Yeo on kuitenkin pystynyt tuomaan ylimääräistä. Hän on tehnyt, kuten hyvä valmentaja tekee – kehittänyt jo valmiiksi vahvaa perussapluunaa.

Yeon tilanteessa on hyvin paljon samankaltaisuuksia John Stevensin tilanteeseen Los Angeles Kingsissä. Stevens ei ole liioin luopunut Darryl Sutterin ajan menestysreseptistä, mutta hän on pystynyt muovaamaan joukkueensa pelaamista jääkiekon evoluution mukaisesti. Kuten Yeolla St. Louisissa, tulos on ollut komeaa.

Alkukauden menestys on ollut varmasti tärkeää 44-vuotiaalle Yeolle henkilökohtaisestikin. Hän on saanut pestyä epäoikeudenmukaisesti otsaansa tarttunutta epäonnistujan leimaa.

Vaikka Yeon kohtelu Minnesotassa saattoi olla epäoikeudenmukaista, yksi asia on satavarmaa: se mankeli teki hänestä paremman valmentajan. Hedelmiä tästä korjaa tällä hetkellä Wildin päävastustajiin lukeutuva St. Louis Blues.

Kosto on suloinen. Edelleen samassa playoff-limbossa pyörivä Wild sai esimakua siitä jo viime keväänä, kun Yeon valmennukseen siirtynyt Blues vei ensimmäisen playoff-kierroksen ottelusarjan nimiinsä kirkkaasti voitoin 4-1…