Palomäen NHL-kolumni: Elämiä kuin kissalla – tekeekö suomalainen NHL-konkari sen taas?

Jussi Jokinen.
Jussi Jokisen ura Edmontonissa jäi 14 pelin mittaiseksi. Kuva: Rich Graessle / All Over Press

Alla yksi uran huonoimmista kausista, jota seurasi ulososto Florida Panthersista. Kesällä uusi seura Edmontonista – ja kauppahuhuihin heti muutaman ottelun jälkeen. Kun ikääkin on jo 34 vuotta, ei voi välttyä ajatukselta, että Jussi Jokisen NHL-ura vetelee viimeisiään.

Toki niitä pelivuosia on takuuvarmasti vähemmän edessä kuin takana, mutta Jussi Jokinen ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa NHL-maailmassa. Itse asiassa kauppa Los Angeles Kingsiin saattoi antaa uralle vielä montakin lisävuotta.

Jussi Jokinen on nimittäin aina ollut urallaan parhaimmillaan silloin, kun liekki hänen NHL-urastaan on näyttänyt hiipuvan. Ja tästä on rutkasti todistusaineistoa.

***

Jokinen laitettiin NHL:n siirtolistalle ensimmäisen kerran jo kaudella 2008-2009. Ura oli lähtenyt lennokkaasti liikkeelle Dallas Starsissa, kunnes helmikuussa 2008 oli tullut siirto Tampa Bay Lightningiin osana massiivista Brad Richards -kauppaa.

Jokinen laitettiin NHL:n siirtolistalle ensimmäisen kerran jo kaudella 2008-2009.

Tampa Bay oli siihen aikaan – pitkälti huonon johtamisen takia – NHL:n sekavin organisaatio, jonka toiminnassa ei ollut järjen hiventäkään. Kun Jokisella oli samaan aikaan polviensa kanssa ongelmia, hän ajautui pieneen rooliin ja lopulta waiver-listalle.

Poimijoita ei siirtolistalta löytynyt, mutta pattitilanne ratkesi helmikuussa 2009. Pudotuspelipaikkaa janonnut Carolina Hurricanes näki Jokisessa vaikeasta Tampa-vuodesta huolimatta paljon hyvää ja hankki hänet riveihinsä vaihdossa Wade Brookbankiin, Josef Melichariin ja neljännen kierroksen varausvuoroon.

Jokinen pääsi uuteen ympäristöön, joka sopi hänelle kuin nenä päähän – ei vähiten sen takia, että seurakavereina olivat suomalaiset ikätoverit, Tuomo Ruutu ja Joni Pitkänen. Myös Paul Mauricen pelaavuutta korostanut pelitapa sopi maajoukkueratsulle.

Carolina eteni pudotuspeleihin (edelleen Carolinan viimeisin playoff-paikka) ja oli sen kevään tarina. Jokinen teki todella isoja maaleja joukkueelle, joka pudotti sensaatiomaisesti sekä New Jersey Devilsin että Boston Bruinsin voitoin 4-3 matkalla itäisen konferenssin finaaliin. Mestaruuteen marssinut Pittsburgh Penguins oli jo liikaa, mutta Jokinen teki playoffeissa tehot 7+4=11 ja sai NHL-uransa taas lentoon.

Seuraavalla kaudella Jokinen oli Suomen puhutuin jääkiekkoilija. Siihen oli ensisijaisena syynä se, että hän ei mahtunut Jukka Jalosen valmentamaan olympiajoukkueeseen. Toinen syy oli uran tehokkain kausi ja 30 maalin rajapyykin rikkominen. Jokisesta tuli nopeasti Carolinan luottopelaaja.

***

Kaksi seuraavaakin kautta oli vahvoja, mutta Carolina ei menestynyt. Tästä syystä se alkoi nuorentaa joukkuettaan, ja jälleen kerran Jokinen alkoi pudota paitsioon. Työsulku syksyllä 2012 sotki muutenkin kautta, eikä Jokinen tahtonut löytää rytmiä tai luottamusta uudelta päävalmentajalta Kirk Mullerilta.

Taas Jokinen löysi itsensä waiver-listalta. Ja taas hän läpäisi sen. Ja taas NHL-ura näytti tulevan päätökseensä – kunnes pelastus koitti siirtotakarajalla, 3. huhtikuuta. Hinta oli jämävarausvuoro, ja suunta Pittsburgh.

Keväällä 2013 Jokinen takoi jo runkosarjan lopun piste per peli -tahtia, mutta pudotuspeleissä vastuu oli pientä. Pittsburghin kausi päättyi jo aikaisin, mutta Jokisen sopimusta oli jäljellä vielä vuosi.

Jussi Jokinen.
Jussi Jokinen Sotšin olympiakisoissa. Kuva: JUkka Rautio / Europhoto

Jälkimmäisellä kaudella räjähti. Kalajokinen pääsi pelaamaan Jevgeni Malkinin rinnalla, ja 81 otteluun syntyi komeat 57 (21+36) tehopistettä. Pudotuspeleissä vauhti kiihtyi. Taas Jokinen teki isoja maaleja joukkueelleen ja nousi kevään tarinoiden joukkoon. Matka tyssäsi toiselle kierrokselle, mutta Jokisen seitsemän playoff-maalia oli kovaa tavaraa kesän vapailla markkinoilla.

Florida Panthers löi kouraan neljän vuoden ja 16 miljoonan dollarin lapun. Aika hyvin mieheltä, jonka ura oli ollut loppumassa jo kahteen eri otteeseen!

Floridassa Jokinen oli isossa roolissa paitsi kaukalossa myös nuoren joukkueen mentorina. Toisella kaudella (2015-2016) hän pelasi Vincent Trocheckin ja Reilly Smithin rinnalla uransa parasta jääkiekkoa, ja 81 ottelun tehot 18+42=60/+25 olivat avittamassa Floridaa sensaatiomaiseen divisioonavoittoon runkosarjassa. Pudotuspelit päättyivät lyhyeen, mutta potentiaali suorastaan pursusi Floridasta.

Kunnes kävi samoin kuin Jokisen edellisellä visiitillä Floridan lämmössä – seurajohdossa alkoi sekoilu. Moneyball-ajattelu sai vallan, ja Floridassa alettiin matkia keväällä 2016 mestaruuden vauhtikiekollaan voittanutta Pittsburgh Penguinsia.

Menestysvalmentaja Gerard Gallant syötiin. GM Tom Rowe hyppäsi päävalmentajaksi ilman pienintäkään ajatusta siitä, mitä Pittsburgh-lätkä vaatii. Floridan pelaaminen meni päättömäksi säntäilyksi – ja aavistuksen verkkainen Jokinen putosi rattailta.

Gallantin potkuista käynnistyi tapahtumasarja, joka johti Jokisen ulosostoon. Kesällä tuli uusi mahdollisuus Edmontonista, mutta alkukausi on ollut koko joukkueelle tuskainen. Palaset eivät loksahtaneet missään vaiheessa kohdilleen.

Taas ihmeteltiin, mitä tapahtuu Jokiselle. Tällä kertaa ottaja löytyi Los Angelesista. Kings otti Jokisen palkkalistoilleen vaihdossa Mike Cammalleriin, joka oli ajautunut saman tapaisesta lähtötilanteesta saman tapaiseen pattitilanteeseen KIngsissä kuin Jokinen Oilersissa.

***

Vasta lähiviikot osoittavat lopullisen totuuden, mutta ennakkoon ajatellen Kings on täydellinen paikka Jokiselle juuri nyt. Ensinnäkin joukkueen alkukausi on ollut lennokas, joten Jokinen pääsee ahdistuneesta ympäristöstä vapautuneeseen.

Mike Cammalleri.
Mike Cammalleri siirtyy vaihdossa Kingsistä Oilersiin. Kuva: NHL

Toiseksi NHL:stä ei tällä hetkellä löydy pelitavallisesti sopivampaa joukkuetta Jokiselle kuin Kings. Kuten Oilers, Kings on raskasjalkainen joukkue. Ero tulee kuitenkin siinä, että Kings tiedostaa sen täydellisesti. He eivät edes yritä pitää kovaa tempoa yllä. Päinvastoin, Kings tekee kaikkensa hidastaakseen peliä.

Kings pelaa John Stevensin valmennuksessa erittäin eurooppalaishenkistä jääkiekkoa. Ohjauspeli on kaksivaiheista, ja useina iltoina jopa verkkaisempaa keskialueen trapia suosivaa. Kiekon kanssa Kings pyrkii jouhevaan pelaavuuteen, ja hyökkäyspelistä löytyy rytmejä.

Jokisen vahvuudet pelaajana pääsevät parhaiten esiin juuri tämänkaltaisessa jääkiekossa. Hän on kiekollisesti suoritusvarma pelaaja, kunhan ei jatkuvasti ole kiire. Hän on poikkeuksellisen hyvä tunnistamaan tilanteita ja säätelemään riskikertoimia – ennen kaikkea pelitavassa, jossa pelaavuus on keskiössä. Jokisella on kyky sijoittua oikein osana viisikkoa, kunhan vauhtia ei ole liikaa.

Jokinen ei ole koskaan ollut pelaaja, joka pystyy repimään tehoja tyhjästä. Hän on pikemminkin liimaava palanen, joka saattaa esimerkiksi huippupelintekijän ja -maalintekijän yhteen. Hän on pelaaja, joka pitää tilanteita elossa sekä kiekollisena että kiekottomana. Vastuullisuus on avainsana; mitään ei tehdä puolustuspelin kustannuksella.

Jokisen tehopistemäärät ovat aina riippuneet pitkälti siitä, kenen kanssa hän pelaa ja miten paljon tulee ylivoima-aikaa. Kingsissä on paljon huippupelaajia, kenen viereen Jokinen voisi sopia.

Voittavassa joukkueessa parasta on kuitenkin se, että tulosvastuu jakautuu. Toisin kuin maalinteko-ongelmista ennen viime yön Vegas-ottelua kärsineessä Oilersissa, KIngsissä Jokisen maalisarakkeeseen ei kiinnitetä koko ajan huomiota. Ei, vaikka se näyttäisi nollaa vielä parin viikonkin päästä. Se takaa työrauhan tulla rauhassa sisään joukkueeseen.

Taattua Jokisen onnistuminen Kings-paidassa ei tietenkään ole viimeisen reilun vuoden historialla. Pidempiaikainen historia on kuitenkin osoittanut, että tämä on juuri sellainen tilanne, jossa ei kannata lyödä vetoa Jussi Jokista vastaan.

Tällä kävelevällä jääkiekkotietokoneella on nimittäin elämiä kuin kissalla. Ensimmäisen waiver-listauksen jälkeen Jokinen on pelannut yli 600 ottelua NHL:n runkosarjassa.

Miettikääpä sitä.