Palomäen NHL-kolumni: Aleksander Barkov tekemässä uskomatonta NHL-temppua – taistelee tosissaan jo NHL:n parhaan pelaajan tittelistä!

Patrik Laine jahtaa Aleksander Barkovia.
Patrik Laineella menee lujaa, mutta Aleksander Barkov painii vielä kovemmassa sarjassa. Kuva: Terrence Lee / All Over Press

Aina välillä käy niin, että jotkin asiat pitää sanoa ääneen ennen kuin niitä ymmärtää edes miettiä. Koin tällaisen hetken myöhään sunnuntai-iltana, kun Florida Panthers ja Philadelphia Flyers iskivät yhteen NHL-kaukalossa.

Kello 22.51 havahduin, kun eräs ystäväni laittoi viestin WhatsApp-ryhmäämme. Lainaan tässä nyt suoraan tätä jääkiekkoa aktiivisesti seuraavaa ja laaja-alaisesti ymmärtävää ystävääni.

”Nyt se on tapahtunut. Aleksander Barkov on tällä hetkellä NHL:n paras pelaaja. Dominoi pelin joka osa-alueella!”

Vaikka olen itsekin monesti – myös tämän kauden aikana – kirjoittanut Barkovin suuruudesta pelaajana, ensimmäinen reaktio oli se, että ei kai nyt sentään. Kärkipäässä, kyllä. Paras? Hetkinen.

Totta kai isossa kuvassa NHL:n ja sitä kautta maailman paras pelaaja on Sidney Crosby. Jos on viimeisen kahden vuoden aikana johdattanut joukkueensa kahteen Stanley Cupiin ja World Cupin voittoon, yksi kausikaan ei vielä riitä sysäämään Crosbya valtaistuimeltaan.

Kun puhutaan tämän hetken parhaasta pelaajasta, täytyy kuitenkin miettiä NHL:n runkosarjan arvokkaimmalle pelaajalle jaettavaa Hart Trophya. Mitä enemmän asiaa miettii, päivä päivältä käy vaikeammaksi nostaa tässä keskustelussa ketään Barkovin yläpuolelle.

Kyllä. Barkov on tällä hetkellä juuri niin hyvä.

***

MVP-kisa on harvinaisen auki, kun sarjaa on pelaamatta alle 20 kierrosta. Aivan alkukaudella Los Angeles Kingsin Anže Kopitar erottautui edukseen, mutta Kopitarin ja etenkin Kingsin käyrä on ollut kevättä kohti laskeva.

Patrice Bergeron.
Patrice Bergeron kärsii jalkavammasta. Kuva: NHL

Vielä pari viikkoa sitten selkeä ykkösehdokas oli Patrice Bergeron. Boston Bruinsin ykkössentterille on povailtu jopa Sergei Fedorovin jalanjäljissä historiallista kautta, jonka päätteeksi hän voittaisi sekä Hart Trophyn että parhaan kahden suunnan hyökkääjän palkinnon, Selke Trophyn. Bergeron kuitenkin loukkaantui, ja jalkamurtuma laskee hänen osakkeitaan, jos hän ei pikaisesti palaa askiin.

Jos haetaan koko kauden ajan loistanutta yksilöä, pistepörssiä johtava Nikita Kutšerov on vahvoilla. Tampa Bay Lightningin laitahyökkääjän kohdalla herää kuitenkin jatkuvasti se kysymys, kuinka paljon hänen loistostaan selittyy NHL:n parhaalla joukkueella ja sillä, että samasta ketjusta löytyy Steven Stamkos.

Muita nimiä, joita keskusteluun on nostettu, ovat Colorado Avalanchen Nathan MacKinnon ja hurjassa pisteputkessa koko alkuvuoden liihottanut New Jersey Devilsin Taylor Hall. Ainakin Pittsburgh Penguinsin Jevgeni Malkinin, Philadelphia Flyersin Claude Giroux’n ja jopa Minnesota Wildin Eric Staalin (!) nimiä on myös väläytelty.

Kaikki hyviä vaihtoehtoja. Todellisuudessa vääryys ei toteutuisi Staalia lukuun ottamatta kenenkään kohdalla, jos valinta heihin osuisi. Herkulliseksi spekulaatio menee, kun aletaan verrata kutakin edellä mainituista pelaajista Barkoviin.

Pelkästään pistepörssiä tuijottamalla Barkov ei tietenkään pärjää kenellekään heistä, vaikka 62 ottelussa onkin syntynyt huimat 64 tehopistettä. Valtaosa edellä mainituista pelaajista on ylittänyt 70 pisteen rajapyykin, osa jopa 80 pisteen.

Barkovin kohdalla on kuitenkin pakko ottaa huomioon tiettyjä aspekteja, joiden takia hänen osakkeensa nousevat räjähdysmäisesti.

***

Avainlukema koko keskusteluun on 40,17. Tuo lukema Barkoville saadaan, kun jaetaan hyökkäysalueella aloitetut vaihdot summalla, joka saadaan, kun lasketaan yhteen hyökkäysalueella ja puolustusalueella aloitetut vaihdot. Puhutaan siis niin sanotusta Zone Start Ratio -lukemasta, joka kertoo, millaisesta asemasta pelaaja vaihtonsa aloittaa.

Yli 400 minuuttia tällä kaudella pelanneista NHL-hyökkääjistä Barkovin lukema on 45:nneksi alhaisin. Huomionarvoista on se, että Barkovin alapuolella listalla on ainoastaan pelaajia, joiden tehtävä on käytännössä pelkästään pelata shutdown-roolissa vastustajan ykkösketjuja vastaan. Barkov on mättänyt lähemmäs 20 tehopistettä enemmän kuin lähimmät haastajat näillä ZSR-lukemilla.

Mikko Koivu.
Mikko Koivun rooli Minnesotassa vertautuu Aleksander Barkoviin. Kuva: NHL

Kuvaavin vertailukohta Barkoville on tällä hetkellä maanmies Mikko Koivu, jonka ZSR-lukema on lähes identtinen Barkovin kanssa – 40,45. Koivulla on kasassa 36 tehopistettä, eli Barkov on samankaltaisessa roolissa tehnyt lähes kaksinkertaisen määrän tehopisteitä, vaikka Panthersin ylivoima on ollut aavistuksen heikompaa kuin Wildin. Eikä Koivukaan huonoa kautta ole pelannut.

Lähin vertailukohta Barkoville löytyy, kun jatketaan listaa eteenpäin. Philadelphia Flyersin Sean Couturier on kirjauttanut 63 tehopistettä, eli yhden Barkovia vähemmän, ZSR-lukemalla 42,9. Couturierin pisteistä vain 11 on syntynyt ylivoimalla, mikä myös korreloi Barkovin 13 ylivoimatehopisteen kanssa.

Muut edellä mainitut Hart-ehdokkaat eivät ole lähelläkään Barkovin lukemia. Vahvaksi Hart-ehdokkaaksi nostetun Nathan MacKinnonin ZSR-lukema on peräti 56,85, joka on Avalanchen hyökkääjistä kaikista suurin. Se siis tarkoittaa, että MacKinnon pelaa joukkueestaan suhteessa eniten hyökkäyspäädyn aloituksia suhteessa oman päädyn aloituksiin.

Miksi tämä kaikki nostaa Barkovin osakkeita? Koska tilasto osoittaa, että hän pystyy vaihdosta toiseen kääntämään pelin virtauksen joukkueelleen suosiolliseksi. Jos pystyy tuollaisella ZSR-lukemalla pelaamaan Corsilla ja Fenwickillä mitaten plusmerkkistä jääkiekkoa, puhutaan sensaatiomaisesta suoritustasosta.

Puhumattakaan siitä, että pystyy päälle vielä tuottamaan positiivisen maaliodottaman – ja ennen kaikkea tekemään tulosta yli piste per peli -tahdilla! Käytännössä tämä kaikki siis tarkoittaa sitä, että Barkov pystyy paitsi pimentämään vastustajan ykköstähdet myös ratkomaan pelejä joukkueelleen hyökkäystehoillaan.

Miten Barkov tämän kaiken tekee? Siihen on pureuduttu jo niin tarkasti, että ei tarvitse oikeastaan mainita kuin jatkuvasti peliä edistävät suoritukset kiekollisena sekä maaginen kyky riistää peliväline omalle joukkueelle. Kolmella sanalla kuvattuna Barkov tekee jäällä keskimääräisesti voittavia ratkaisuja.

Sen lisäksi Barkoville on löytynyt sopivat ketjukaverit. Vaikka viime aikoina Panthers on jakanut ykköstykistöään kahteen ketjuun erottamalla Barkovin ja Jonathan Huberdeau’n, yhteistyö Jevgeni Dadonovin kanssa on toimivaa.

Dadonovin 3–0-maali Flyersia vastaan oli suorastaan tyyppiesimerkki heidän yhteistyöstään. Nopealla Dadonovilla on lisenssi jopa varastaa hyökkäyssuuntaan heti, kun alkaa näyttää siltä, että Barkov tekee taikojaan. Jälki on herkästi tämän näköistä.

***

Avain siihen, että Barkov on syytä nostaa Hart-keskusteluun, on kuitenkin vielä laajemmassa tarkastelussa. Florida Panthers on nimittäin kuuden ottelun voittoputkensa myötä noussut kiinni pudotuspelipaikoille. Fyysisesti Panthers on vielä playoff-viivan alapuolella, mutta pistekeskiarvolla mitattuna se on jo kahdeksan joukossa itäisessä konferenssissa.

Nathan MacKinnon.
Nathan MacKinnon, mies, johon Aleksander Barkovin uraa väistämättä vertaillaan. Kuva: NHL

Kun MacKinnonin renkaita on pumpattu Hart-keskustelussa, ehdoksi on nostettu jatkuvasti se, että hän nostaa Avalanchen pudotuspelipaikoille. Sama koskee Barkovia Floridassa.

Sekä Avalanchea että Panthersia yhdistää se, että kukaan ei odottanut niiltä syksyllä pudotuspelipaikkaa. Jos MacKinnon ja Barkov onnistuvat joukkueensa pudotuspeleihin hinaamaan, puhutaan sensaatiomaisesta tempusta, jossa näiden vuoden 2013 varaustilaisuuden kärkinimien merkitystä ei voi aliarvioida.

Puhutaan niin todennäköisyyksiä uhmaavasta tempusta, että melkein voidaan puhua yksilösuorituksesta. MacKinnon tai Barkov eivät tietenkään voisi menestyä ilman joukkuetta ympärillään, mutta he ovat omalla henkilökohtaisella panoksellaan pystyneet nostamaan joukkueensa tasoa täysin käänteentekevästi. Ilman MacKinnonia Colorado tai ilman Barkovia Florida eivät olisi lähelläkään pudotuspelitaistelua.

Hart Trophyn määritelmä kuuluu niin, että sen voittaa pelaaja, jonka katsotaan olevan arvokkain omalle joukkueelleen. Määritelmään ei kuulu sivulausetta menestyvästä joukkueesta, mutta käytännössä palkinnon voittaminen vaatii odotuksiin nähden yllättävän hyvää menestystä myös joukkueelta. Kaikki alle pudotuspelipaikan käytännössä torpedoi pelaajan mahdollisuudet.

Kun ottaa huomioon, että Barkov on pelannut ottelua kohden enemmän kuin yksikään muu hyökkääjä koko NHL:ssä (ottelukeskiarvo 22.22), häntä ei vain voi unohtaa keskustelusta. Jos MacKinnonia on pidetty kärkiehdokkaana, Barkovia ei todellakaan voi sivuuttaa.

Jos esimerkiksi MacKinnonille (ottelukeskiarvo 19.33) lisättäisiin kolme minuuttia peliaikaa joka ilta, pisteiden tekeminen vaikeutuisi. Puhumattakaan siitä, että se peliaika lisäytyisi alivoimalla, ja useita hyökkäyspäädyn aloituksia korvattaisiin oman päädyn aloituksilla vastustajan ykkösketjuja vastaan.

Tasakentällisin MacKinnon ei edes ole tehnyt Barkovia enemmän tehopisteitä. 14 pisteen ero pistepörssissä selittyy sillä, että MacKinnon on tehnyt 26 tehopistettä ylivoimalla Barkovin 13:a vastaan.

Kun puhutaan Aleksander Barkovista, enää ei tarvitse rajoittaa keskustelua pelkästään Selke Trophyyn. Panthersin hinaaminen pitkältä takamatkalta pudotuspeleihin olisi niin järkyttävän kova temppu, että se nostaisi väistämättä Barkovin myös Hart-ehdokkaaksi.

Tai ainakin pitäisi nostaa.