Onko vika CHL:ssä vai yleisössä?

Helppo kysymys kuuluisi: mikä vika CHL:ssä on, kun se ei kiinnosta yleisöä? Mutta oikea taitaa olla: mikä vika on yleisössä, kun se ei ole kiinnostunut CHL:stä?

Kahtena viime tiistaina pelattiin CHL:n eli Champions Hockey Leaguen ensimmäinen pudotuspelikierros. Viime viikolla oli 16 peliä ja tällä viikolla samoin joukkueiden vain vaihdettua pelipaikkaa. Yhteensä otteluita oli siis 32 kahdeksassa eri maassa.

Bernissä taisi olla todellinen jääkiekkojuhla, kun ilmoitettu yleisömäärä oli 13 669. PostFinance Arenan kapasiteetti on 17 131, joten aika lähellä täyttä hallia oltiin, vaikka SC:n jatkoon meno olikin varma edellisen viikon vierasvoiton jälkeen.

Mutta tuo oli vain poikkeus. Edellisellä viikolla yleisömäärä oli Jönköpingissä vain 672, kun HV-71 voitti Lukon. Kinnarps Arenan kapasiteetti on 7000, joten yleisömäärää voi pitää vain kourallisena. Eikä paljon paremmin vetänyt DIF, joka sai vain 756 katsojaa peliinsä KalPaa vastaan. Kyse on kuitenkin Tukholmasta, jonka metropolialueella asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä.

Ruotsi onkin CHL:n todellinen yleisömurheenkryyni, mutta Suomessakin katsojaluvut ovat usein vain puolet liigapeleistä. Keski-Euroopassa ollaan sentään välillä jopa lähellä kotimaisia katsojamääriä, mutta vaihtelu on paikkakunnittain aika suurta. Yleinen tilanne on se, etteivät CHL:n yleisömäärät ole kovin suuria.

Syitä on varmasti monta. Yksi on tradition sekavuus. Euroopan parhaiden seurajoukkueiden paremmuutta on ratkottu vuodesta 1965 lähtien. Nyt on menossa jo kuudes eri malli, joten kovin suuresta jatkuvuudesta ei voi puhua.

Tämäkin malli muuttuu ensi kaudeksi, jolloin mukaan pääsee taas vain kilpailullisin perustein eli edellisen kauden omassa liigassa saadun menestyksen pohjalta. Tämä on erittäin hyvä uudistus. Silloin ei ainakaan voida puhua vastuksen heikkoudesta.

Tosin nämä puheet ovat useimmiten vailla pohjaa nytkin. Ruotsista oli nytkin mukana viime kauden kahdeksan parasta joukkuetta. Liigan yleisökeskiarvo oli 5846, joka oli moninkertainen CHL:n suosioon verrattuna.

Yhtenä syynä voi pitää Venäjän poissaoloa, mutta KHL pelaa niin isolla alueella, että matkat pelipaikoille olisivat kohtuuttoman pitkiä ja kalliita. Moskova vielä menisi, mutta suuri osa liigasta on kaukana Aasian puolella. Kun KHL vielä haluaisi sanella osallistumisensa ehtoja, niin on aika luonnollista, ettei se ole mukana.

Voidaan tietysti aina syyttää järjestäjiä, mutta CHL:n organisaatio tekee hyvin töitä. Sillä on palkkalistoillaan peräti kuusi täyspäiväistä henkilöä, joka on paljon ottelumäärään nähden. Syyttävä sormi voidaan kohdistaa myös järjestäviin seuroihin, mutta nämäkin tekevät paljon aina pääsylippujen ostoon sidottuihin aterioihin asti.

Oikea arvostelun kohde onkin yleisö itse. Jalkapallon seuraturnauksista kohutaan paljon ja Mestarien liigaa pidetään jopa yhtenä urheilukalenterin huipputapahtumista. Myös muissa palloiluissa on suosittuja kansainvälisiä seuraturnauksia. Jääkiekko on tästä iso poikkeus.

Vaikka yleisö on varmasti eri, niin jääkiekkoväen joukosta löytyy paljon niitä, jotka televisioiden ääressä jännittävät jalkapallon Mestarien liigaa. Mutta kun oma laji pyrkii samaan, niin siitä ei olla kiinnostuneita. Tietenkin jääkiekon seuraaminen ei suurten pelimäärien takia ole helppoa, mutta pääsylippujen kalliista hinnoista valittavat eivät useinkaan tiedä lippujen hintoja vaikka jalkapallon huipputasolla tai amerikkalaisissa suurliigoissa.

CHL:stä on sopimus vuoteen 2023 asti, joten aikaa suosion kasvattamiseen vielä on. Mutta jääkiekon on valittava linjansa. Joko myös seuratoiminnan kohdalla kansainvälisyys nousee yhä merkittävämpään rooliin tai sitten jäädään jopa liiallisen maajoukkuekorostuksen ja omaan kuoreensa käpertyvän kotimaisen toiminnan varaan.

Vaikka kansainvälinen liitto IIHF, CHL liigana, mukana olevat seurat ja lajia seuraava media voivatkin tehdä oman osuuteensa kehitystoimissa, niin ratkaisevaksi tulee kuitenkin yleisön tuki. Joko halutaan myös omaan lajiin menestyvää kansainvälistä seuratoimintaa tai sitten vain tyydytään katsomaan televisiosta jalkapallon menestystä ja ihmetellään, miksei jääkiekossa ole vastaavaa.