Oliko nöyryytys niin tyly, että kannattaa kiskaista kaukosäädin pihalle?

Ranska-ottelu – varsinkin sen lopputulos – oli katastrofi. Silti kotikatsomoissa on vielä turha kiskaista kaukosäädintä lasin läpi pihalle.

Nöyryytys – kyllä.
Painajainen – kyllä.
Fiasko – kyllä.
Altavastaajan täysosumailta – kyllä.

Pettymyksen hetkelläkin kannattaa muistaa, mikä on sarjajärjestelmä. Se on Suomen kaltaisille maille sangen salliva, ikään kuin tehty tappamaan yllättäjien ilonpurkaukset.

Tylyistä 5–1-numeroista huolimatta Leijonat ei menettänyt kuin kolme pistettä.

Sarjajärjestelmä antaa anteeksi lähes yhtä paljon kuin päävalmentaja Marjamäki vanhalle suojatilleen Juhamatti Aaltoselle. Yksi tai edes kaksi umpisurkeaa ottelua ei vie mahdollisuutta pelata isoista asioista.

Ranskan rohkea pelitapa

Suomen ylisuuressa valmennusryhmässä mietitään varmasti tämä ilta ja uneton ensi yö sitä, miksi Suomi ei saanut pysäytettyä Ranskan vyöryä.

Isännät lähti altavastaajan aseilla: Luistelu oli vahvaa, paineistaminen kovaa ja karvaus jopa ylirohkeaa. Hyökkääjät vyöryivät pakkien niskaan, eivätkä Ranskan puolustajat peruutelleet, vaan ajoivat syvälle sisään ja saivat Suomen pelinrakentelun ontumaan.

Oliko se yllätys? Pitikö siitä saada noin karu käytännön oppitunti?

Ei ja ei.

Ranskan tähtihyökkääjät Antoine Roussel ja Pierre-Edouard Bellemare ovat jo ulkonäöltään sen verran karkean näköisiä jätkiä, ettei heitä pitäisi luulla samettikätisiksi neppailijoiksi. Kumpikaan ei pelasi NHL:ssä, ellei tummien hiusten ja partakarvojen taakse olisi pakattu rutosti luonnetta.

Eilen ranskalainen luonne näkyi siinä, miten Suomen päätyyn lyötiin painetta. Suomalainen luonne puolestaan näkyi... niin, näkyikö se? 

Kun kiekkoa jouduttiin vyöryttämään pitkin laitoja, myöhässä olivat vuorollaan pakit ja laiturit. Puolipelokas tökkiminen näytti karmeimmillaan D-junioritason altavastaajakiekolta. Ja siltä se ylemmillä tasoillakin joskus näyttää – mutta ei yleensä Ranskan kaltaisia joukkueita vastaan.

Eilen ranskalainen luonne näkyi siinä, miten Suomen päätyyn lyötiin painetta. Suomalainen luonne puolestaan näkyi siinä, miten leijonapelurit paineen alla pärjäsivät. Juhamatti Aaltonen sai tehdä tilaa 13 vuotta nuoremmalle Jesse Puljujärvelle. Kuva: HSP



Oma kettu puraisi

On todennäköistä, että akselilla Rauma–Keuruu–Tampere–Lempäälä joku jopa vähän tuuletti – tai nyökkäsi hyväksyvän tietävästi – kun Valentin Claireaux löi lapansa väliin ja ohjasi joukkueensa 3–1-johtoon.

Luultavasti ainakin Lukon, LeKin ja KeuPan johtoportaissa hykerreltiin tyytyväisinä, kun "oma poika" onnistui.

Ranskan NHL-tähdet ovat yksi osoitus siitä, että pienistä kiekkomaista on kasvanut vähintäänkin keskisuuria.

Ranskan, Tanskan ja monen muun pienenä pidetyn kiekkomaan taso on noussut rutkasti viime vuosina – ja vieläpä niin, ettei iskukyky rakennu tuontityöläisten eli kahden passin miesten varaan niin kuin entisessä itäblokissa.

Vielä avauserässä mietin itsekin, milloin se Aurinkokuningas valmensikaan Ranskan maajoukkuetta. Otteet näyttivät niin vankoilta, että ainakin avauserän yllätyksen saattoi perustella turkulaistietäjän rakentamilla pohjilla.

No, ei kuultu Aurinkokuninkaan itsetehostusta. Nähtiin värikäs pikkutakki.

Vakavasti puhuen kiekkoilun evoluutio etenee niin, että tuonnin jälkeen tulee ajanjakso, jolloin lupaukset lähtevät hakemaan oppia muualta. Claireaux on oma tarinansa, Yohann Auvityn tausta tiedetään muuallakin kuin JYPin ja HIFK:n leireissä.

Bellemare kiekkoili kahdeksan kautta Ruotsissa ennen kuin sai NHL-sopimuksen Philadelphiaan. Dallasin Antoine Roussel puolestaan lähti jo vuosikymmen sitten teinipoikana Quebecin junioriliigaan.

Noin se menee. Vaikka sunnuntain nöyryytyksen voikin vielä panna satunnaisuuden tiliin, jatkossa kelkan pitää kääntyä . Sama murros on nähty myös Itävallan, Tanskan ja Valko-Venäjän kaltaisten ei-niin-isoja kiekkomaita vastaan.

Realismi

Palataan vielä suhteellisuudentajuun. Tylyistä 5–1-numeroista huolimatta Leijonat ei menettänyt kuin kolme pistettä.

Minskissä 2014 Leijonat hävisi alkulohkossa Latvialle, väänsi niukat voitot Valko-Venäjästä, Kazakstanista sekä Sveitsistä ja pääsi 10 pisteellä viimeisenä joukkueena puolivälieriin.

Viime vuonna Kari Jalosen Leijonat ahmi täyden 21 pisteen potin, mutta Venäjälläkin lohkonelosiksi selvisi 10 ja 11 pisteellä. Siihen ei ole enää Marjamäen miehistölläkään pitkä matka...

Ranskan tarjoama jytky oli kuitenkin sitä luokkaa, että ihan vielä tänään ei kannata alkaa kuvitella, että keväiden 2014 tai 2016 kaltainen Leijonien finaaliuusinta nähtäisiin kahden viikon päästä Kölnissä.

PS.

Avauserän videotarkistus kesti niin kauan, että joku toimitsijoista taisi joutua käymään välissä ostamaan vhs-nauhurin paikallisesta Gigantista. TV:n ja AccorHotels Arenan hidastuksista näkyi jo vartti ennen "No Goal" -kuulutusta, ettei kiekko käynyt verkossa.

Suomen onneksi voi sanoa, ettei ottelu ainakaan siihen hylkäykseen ratkennut.
 

Lisää aiheesta