Näkymättömät sankarit

Vuodenvaihde on aikaa, jolloin tehdään erilaisia koosteita urheiluvuoden varrelta. Highlight-välähdyksissä urheiluyleisö näkee huipulla olevia yksilöitä ja heidän nykyisiä vaikuttajiaan. Itse työ virtuoosimaisten suoritusten onnistumiseksi on kuitenkin tehty paljon aikaisemmin: omissa seuroissa, pihapeleissä ja omatoimisissa

Kun Aleksi Saarela punnertaa kiekon verkkoon tai Jesse Puljujärvi nousee kiekkoa suojaten Venäjän veräjälle ja iskee jälleen yhden osuman, kunnia noista onnistumisista kuuluu tietenkin Saarelan tai Puljujärven tekemälle työlle.

Ja kun supertehokas Susanna Tapani kieputtaa kanadalaisia kiekko- tai ringettemaila käsissään, isoin ansio menee tietysti sille työmäärälle, jonka monilahjakkuus on itse intohimonsa parissa käyttänyt.

Mutta olisivatko Saarela, Puljujärvi tai Tapani koskaan päässeet nousemaan nykyiselle tasolleen, jos useat juniorivalmentajat, huoltajat, omat vanhemmat, kioskin talkoolaiset, tai muut vapaaehtoiset eivät olisi jaksaneet puurtaa junioripelaajien hyväksi vapaa-ajallaan?

Tai entä jos hallimiehet eivät olisi päästäneet intohimoisia ja innokkaita junnuja takavuosina kaukaloon, vaikka jäävuorolistaan ei olisi merkitty yleisö- tai mailavuoroa?

Pelaajat tekevät kovimman työn – eivätkä todellakaan laske tekemiään tunteja työksi ja vuodattamiaan hikipisaroita uhrauksiksi, mutta sama asenne on tuhansilla taustatekijöillä. He antavat lajille arvokkainta omaisuuttaan – aikaansa.

Näitä asioita tehdään Laitilan ja Tornion lisäksi ympäri Suomea ympäri vuoden. Teidän intohimonne, vilpittömyytenne, auttamisen halunne ja lajirakkautenne tekevät supertähtien loistamisen mahdolliseksi. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, te teette mahdolliseksi sen, että jostakin voi vielä videopelien vuosituhannellakin tulla supertähti omaa kroppaa kuormittamalla.

Yhtä tärkeitä ovat ne harrastajat, jotka haluavat harrastaa, urheilla ja kehittyä – ei välttämättä huipulle, mutta omien kykyjen ylärajoille. Te vapaaehtoiset olette arvokkaita siinäkin työssä. Teidän kykynne ja halunne heittäytyä antavat syyn hikoilla, harjoitella ja hymyillä.

Vilkkaan urheiluvuoden päätteeksi on paikallaan muistaa hyväntekijöiden arvo. Tuskin on kenenkään uudenvuodenvietosta pois, jos mahdollisimman moni meistä muistaa myös kiittää heitä.

Hyvät vapaaehtoiset, te olette näkymättömiä sankareita. Te olette suomalaisen urheilun peruskallio. Teidän ansiostanne urheiluareenoiden hiki ja hymy olisivat vähissä – ja niin olisivat myös mitalitoiveet.

Hyvää uutta vuotta, urheiluväki!