Näkökulma: Unohtakaa pronssi - tehkää perjantaista arvokas lopetus neljälle legendalle

Jos pronssiottelu osoittautuu Tomi Kallion (vas.) ja Eric Perrinin jäähyväisotteluksi, siitä on tehtävä sen arvoinen, kirjoittaa Juhavaltteri Salminen.

Pronssiottelun tarpeellisuudesta puhutaan joka ikinen kevät. Tiedättehän, kahden pettyneen joukkueen kohtaaminen raskaan välieräsarjan jälkeen, löysää läpsyttelyä kesäloman toivossa, rahastusta…Toki yhtä hyvin voi väittää, että pronssiottelun ansiosta kaikki ei lopu seinään, vaan pitkän kauden jälkeen joukkueet pääsevät joka tapauksessa vielä kerran kannattajiensa eteen ja saavat mahdollisuuden päättää kautensa mitali kaulassa, mikä on kuitenkin tahallaan ihan kivaa.

Yhtä kaikki, keskustelu osoittaa sen, että ihan ongelmaton instituutio pronssiottelu ei ole, kun sille joudutaan etsimään merkityksiä varsinaisen asian, eli jaossa olevan SM-mitalin vierestä.

Ollaanpa nyt rehellisiä: tänä vuonna SM-pronssi vasta uhkaakin jäädä sivurooliin. Tällä kaudella pronssimitalista ei oikein tahdo riittää edes lohdutuspalkinnoksi. Välierissä kun ei ollut mukana yhtään KalPan tai SaiPan kaltaista sympaattista yllättäjää, joille pronssimitali olisi täysin kelvollinen huipennus hienolle kaudelle.

Tämän kauden välierissä pelasi vain ja ainoastaan suurseuroja, Liigan raskassarjalaisia. Kärpät, TPS, Tappara ja HIFK olivat vain kannun perässä, ja niin niiden kuului ollakin. En halua varsinkaan etukäteen kyseenalaistaa TPS:n ja HIFK:n huippuammattilaisten motivaatiota ja ammattimaisuutta, mutta tänä vuonna olisi poikkeuksellisen ymmärrettävää, jos himmeimmistä mitaleista pelaaminen ei kovien pettymysten jälkeen sytytä.

Perjantaina voimme kuitenkin harvinaisen hyvällä syyllä sivuuttaa itse pronssimitalin, jos siltä tuntuu. Kolmannella sijalla on arvo sinänsä, mutta perjantaina voi tapahtua jotain, josta voisi ja pitäisi jäädä paljon yhtä pronssimitalia (edelleen, kaikella kunnioituksella) vahvempi muistijälki.

Nyt saatan toki mennä metsäänkin (ei olisi ensimmäinen kerta), mutta perjantai voi olla Turun Palloseuralle yhden aikakauden päätepiste. Ei pitäisi olla kenellekään epäselvää, kuinka suuren työn Henrik Tallinder, Eric Perrin ja etenkin Tomi Kallio ovat tehneet raahatakseen TPS:n takaisin lähelle Suomen huippua. Yhdelläkään heistä ei ole julkistettua TPS-sopimusta ensi kaudesta.

Tämä kausi on toki osoittanut, että pelitaitojen puolesta kenenkään heistä ei vielä tarvitse jättää liigakenttiä. Kannattajien on kuitenkin myös korkea aika varautua tulevaisuuteen ilman neljänkympin molemmin puolin olevia veteraanejaan.

Jos pronssi ei siis niin sytytä, niin illasta voi ainakin tehdä kauniin loppunäytöksen neljälle suomalaisen jääkiekon profiilinimelle.

Tallinderin ja Kallion kohdalla ei olla edes päättämässä vain yhtä kolmen vuoden projektia, vaan jotain paljon suurempaa TPS-aikakautta. Tallinder ja Kallio ovat kentällä TPS:n viimeiset kultasankarit vuosien 1999–2001 triplamestaruuksista. Sellaisiksi he myös jäävät, ellei Ville Vahalahti jollain sensaatiomaisella tavalla palaa kotiinsa tai Mikko Koivu (pienessä roolissa 2000–01) tule aikanaan pelaamaan viimeisiä kausiaan Turkuun.

TPS:n organisaatio on toki puolillaan Seuran menestysvuosien tähtipelaajia Antero Niittymäestä Kimmo Rintaseen ja Saku Koivusta Jani Kiviharjuun, mutta kentällä Tallinder ja Kallio ovat mustavalkoisten viimeinen linkki aikaan, jolloin TPS oli vielä suuri. Jos saaga nyt päättyy tähän kevääseen, niin ensi kauden TPS-vuosikerta on ensimmäinen, joka joutuu itse löytämään eväänsä suuressa maailmassa. Tilanne on vähän kuin ensimmäistä kertaa kotoaan muuttavalla teinillä: kyllä vanhemmilta jatkossakin apua saa kun sitä tarvitaan, mutta ruoka ei ilmesty tyhjästä pöytään joka päivä, ja viime kädessä oma tie on raivattava itse. Jatkossakin löytynee joku, joka nostaa TPS:n ylös ojasta, mutta kuka estää Seuraa kaatumasta sinne alun perinkään?

Tallinderia ei perjantaina loukkaantumisen takia kentällä nähdä, mutta Kallio kantaa vielä menestysvuosien soihtua ylpeänä kentällä. On mahdollista, että perjantain jälkeen TPS:n suurimmat menestyksen päivät lokeroidaan lopullisesti historiaosastolle. Pronssiottelu saattaa olla viimeinen mahdollisuus nähdä yksi seuraikoni ja artisti työssään viimeistä kertaa.

Eric Perrin on myös pronssiottelusta sivussa, mutta ei anneta sen häiritä. Hänen TPS-historiansa ei ole yhtä suurieleinen, mutta lyhyessä ajassa hän on voittanut Turussakin yleisön puolelleen. Ura Suomessa ansaitsee joka tapauksessa ison kiitoksen minkä tahansa seuran kannattajilta. Kanadalaisen persoona ja poikamainen into ovat iloisia valopilkkuja varsin ryppyotsaisessa ammattilaisurheilumaailmassa. Perrinin ura Suomessa on varsinkin ulkomaalaispelaajalle täysin poikkeuksellinen. Aika rohkea pitää olla, jos uskoo, että toista vastaavaa ulkomaalaista vielä nähdään näillä leveysasteilla.

Kaikkien aikojen suomalaisvahteihin lukeutuva Nicklas Bäckström ansaitsisi peliminuutteja pronssiottelussa. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

Entä HIFK? Kauden aikana pahasti sivuraiteelle jäänyt/ajettu veteraanimaalivahti Niklas Bäckström on Turussa mukana luukkuvahtina. Episodi, jossa Bäckström juuttui kolmosvahdiksi, ei välttämättä ollut kaikin puolin kaunis, mutta mikä voisi olla tyylikkäämpää ja enemmän IFK:n näköistä kuin Bäckströmin vaihtaminen maalille jossakin vaiheessa pronssiottelua? Oman foliohattuni olen painanut niin syvälle päähäni, että uskon tismalleen näin tapahtuvan. Jos Bäckströmin IFK-ura tai ura ylipäätään päättyy perjantaina, yksi kaikkien aikojen suomalaisvahdeista on ansainnut tilaisuuden kirjoittaa sille loppusanat itse, tolppien välissä.

Tuloksesta viis, suhtautukaa perjantain peliin vähintäänkin neljän hienon veteraanin mahdollisesti viimeisenä kunniakierroksena. Toivottavasti Turkuhallin yleisö antaa vähintään tälle nelikolle maksimaalisen arvostuksen omista seurasympatioistaan riippumatta. Sen nämä pelaajat ovat moninkertaisesti ansainneet.

Ja perjantaina osoitettava arvostus ei todellakaan mene hukkaan, vaikka koko tämä teksti osoittautuisi turhaksi spekulaatioksi ja kesällä kuultaisiin iloisia sopimusuutisia. Jos arvostat suomalaista jääkiekkoa, otat illalla vähintään varmuuden vuoksi hatun päästä Bäckströmin, Tallinderin, Perrinin ja Kallion kunniaksi.