Näkökulma: Tähän on tultu – kaikki MM-maat pystyvät haastamaan Suomen

Mietteliääksi vetää. Leijonienvastustajat vaihtuvat, ahdistunut peli-ilme ei. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Siltä se nyt lahjomattomasti näyttää. Näissä MM-kisoissa ei ole mukana sellaista maata, joka ei pystyisi haastamaan Suomea.

Dramaattisen Norja-ottelun jälkeen on turha kuvitella, että lohkokolmosena keikkuva Sveitsi tai alkulohkon viimeinen vastustaja Kanada olisivat äitienpäivänä ja tiistaina jotenkin helpompia kuin tähänastiset viisi vastustajaa. 

Lajin helppous ei tässä turnauksessa ole todellakaan viehättänyt.

Entä sitten? Vaikeudet kasvattavat.

Suomi-kiekon lähihistoria tuntee monia turnauksia, joissa vaikeudet ovat hitsanneet joukkueen yhtenäiseksi. Pariisissa vaikeuksia on ollut niin runsaasti, että hitsaussauma kestäisi sekä syvänmeren sukellukset että avaruuslennot. 

Ongelma on siinä, että tällä menolla nämä veljet eivät välttämättä pääse mittauttamaan yhtenäisyyttään puolivälierissä. B-lohko on niin tasainen, että paikka neljän joukossa on Norjalle hukatun pisteen jälkeen tiukassa.

Tasavallassa on tänään laskettu liput puolitankoon pois nukkuneen presidentti Mauno Koiviston muiston kunnioittamiseksi. Koivisto tunnettiin suomalaisessa politiikassa osin vaikeaselkoisena fundeeraajana, mutta eräs hänen viisauksistaan sopii myös Marjamäen mietittäväksi. Koivisto varoitti aikalaisiaan siitä, että ei pidä pettää lupauksia, mieluummin voi pettää odotukset.

Vaikka konteksti on täysin eri, valtiomies Koiviston vanha viisaus pätee myös jääkiekkovalmentamiseen.

Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki avasi ennen kisoja pelikirjansa sivuja. MTV:n avomielisessä pelitapa-jutussa, miten Leijonat pelaa. Hän myös valotti monissa lehtihaastatteluissa, millaisilla teemoilla johdattaa joukkonsa MM-turnaukseen.

Alavireisen alkuturnauksen aikana on ollut löydettävissä jokin lausunto, jonka perusteella kritiikkiin on ollut aihetta. 

”Jäällä nähdään nälkäinen, hyvää ja aktiivista viisikkopeliä pelaava leijonalauma. Pelirohkeus ja pelinopeus ovat avainteemojamme", Marjamäki linjasi Urheilusanomissa.

Ja kas, juuri tuossa lienee syy ylitse vyöryneelle kritiikille. Marjamäki ei luvannut mestaruutta, hän lupasi muuta. 

Nälkää. Aktiivista viisikkopeliä. Pelirohkeutta. Pelinopeutta. Noita elementtejä ei alkukisoissa ollut nähty, ei ennen Norja-ottelua.
 

Jännitystä riittää. Leijonien tämän kevään kisavire tekee kaikista otteluista jännitysnäytelmiä. Kuva: HSP

Suomen pelaaminen oli neljässä ensimmäisessä ottelussa pelokasta, passiivista ja riskejä välttelevää. Se on näkynyt siinä, että pelin alle on aina haluttu saada mahdollisimman monta miestä turvaamaan sitä, ettei vastustaja pääse ylivoimahyökkäyksiin. Pelifilosofisena valintana se voi olla voittoisa ratkaisu kerrasta poikki -otteluissa, mutta altavastaajia kohdatessa se tekee Norja-ottelujen kaltaisista kamppailuistakin spektaakkeleja – siis maalin pelejä.

On edetty uhkien, ei mahdollisuuksien kautta.

Tästä syystä pohjoismaisesta kalottimaaottelustakin tuli thrilleri, vaikka ote oli 59 minuuttia ottelusta aktiivinen ja rohkea. Leijonaturkin alle alkukisoissa istutettu vanha pelko puski ratkaisuhetkillä pintaan.

On täysin oikein vaatia Leijonilta röyhkettä, viisikoiden tiiviyttä, puolustuspelinopetta ja räväkkää lähtemistä hyökkäyksiin. Ja on täysin perusteltua tuntea pettymystä, jos niiden sijaan nähdään pehmeitä purkuja, maalineduspelaamisen kainoutta ja tilannekovuuden puuttumista.

Norjan viime sekuntien tasoitus saattaa vaikuttaa huonolta onnelta. ​​​Siitä ei ollut kyse. ​​​

​Aloitusta on turha sysätä Valtteri Filppulan viaksi, vaan monien sattumien summaksi. Mutta kuinka paljon voi sysätä sattuman varaan, kun epäonnisuuksia niitä on osunut tähän turnaukseen enemmän kuin mihinkään muihin arvokisaturnauksiin koko 2000-luvulla?

Siksi nyt nähtyä loppusulamista ei pidä kutsua sattumaksi, vaan osaamattomuudeksi.

Viiteen kisaotteluun on mahtunut lukuisia peluutus- ja roolitusratkaisuja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua kisojen jälkeisissä paineettomissa jälkipurku-palavereissakaan. Entä mitä ne tuottavat painetilanteissa? Takaiskuja omiin.

Oman pään aloitus 28 sekuntia ennen loppua ei vaadi aloitusvoittoa, vaan tasapelin, jonka jäljiltä kiekko pitäisi pystyä potkimaan omille ja pitämään se jossakin ihan muualla kuin oman maalin edustalla. Niissä tilanteissa ei ole tapana peluuttaa 22-vuotiasta keltanokkapakkia.

Eilen peluutettiin. Siksi turhan moni sormi osoittaa nyt Mikko Lehtosta.

Positiivisuus on yleensä hyväksi, mutta joskus vaaditaan rehellisyyttä, äijämäisyyttä ja vaikeiden sekuntien selvittämistä. Pariisissa sitä ei Leijonilta nyt nähty. Siksi on epävarmaa, nähdäänkö Leijonia ensi viikon lopulla Kölnissä.