Näkökulma: Kuinka monta erätaukopalaveria TPS tarvitsee?

TPS on viettänyt turhan monta erää katsellen ja odotellen, kirjoittaa Juhavaltteri Salminen.

–Ainakin se kertoo, että ensimmäiset erät ovat niin huonoja, että niiden jälkeen täytyy aina parantaa.

Näin vastasi Ilari Filppula, kun kysyin, mistä kertoo se, että TPS onnistuu toistuvasti parantamaan otteitaan toisesta erästä eteenpäin, vaikka aloittaa ottelut heikosti.

Haastattelua ei tehty keskiviikkona, kun TPS oli hävinnyt kotihallissaan viidennen puolivälierän SaiPalle 0–2. Se tehtiin jo viime vuoden puolella. Nyt mennään maaliskuun loppua ja pudotuspelejä, mutta TPS painii edelleen saman ongelman kanssa.

Kauden varrella julkisuuteen on aika monta kertaa viestitty Tomi Kallion ja muun TPS:n kokeneen osaston erätauolla pitämistä palopuheista. Ne ovat ilmeisen tehokkaita saarnoja, sillä monta kertaa kurssi on kääntynyt kesken illan.

Silti Filppulan kaamoskuukausina antama kommentti on edelleen ajankohtainen, itse asiassa ajankohtaisempi kuin kertaakaan aiemmin.

TPS on materiaaliltaan kiistatta yksi Liigan taitavimmista ja leveimmistä joukkueista. Toisinaan se näyttää olevan oman hyvinvointinsa kannalta liiankin taitava. Seuralla on nimittäin taipumus jäädä usein pyörimään mukavuusalueelle kolmosvaihde päällä.

Vinoon lähteneen ottelun kääntäminen kesken illan on vaikea projekti, ja erätauon mittainen keskinäinen tuijotteluriitti ei sentään ihan joka kerta toimi.

Tämän viikon molemmat ottelut SaiPaa vastaan TPS on lopulta hävinnyt alkutekijöihinsä. Vaikka päävalmentaja Kalle Kaskinen kertoikin TPS:n löytäneen keskiviikkona otteensa toisessa erässä, katsomoon peli näytti pään seinään hakkaamiselta koko illan. Turhautuminen tarttui aikaisessa vaiheessa alle 5 000 -päiseen kotiyleisöönkin, ja apatian taso oli nopeasti lukittu koko illaksi.

Sarjan ensimmäiset ottelut olivat sekavia puolin ja toisin. SaiPa ampui kahdessa ensimmäisessä ottelussa itseään sarjatulella jalkaan ja näytti jo päästäneen TPS:n huolella karkuun, kun kolmas ottelu päättyi TPS:n 7–0-murskavoittoon.

Sarjan jälkimmäinen viikko on kuitenkin osoittanut, että SaiPa on pystynyt sarjan aikana kehittymään vastustajaansa enemmän ja vielä tukalimmassa mahdollisessa tilanteessa. TPS on kyennyt vasta yhteen aidosti ehjään 60-minuuttiseen, SaiPa jo kahteen peräkkäin.

TPS on edelleen suosikki etenemään sarjasta jatkoon, mutta ilmiöstä on jo aihetta olla terveellä tavalla huolissaan. Turussa voidaan toki lohduttautua toteamalla, etteivät puolivälierien muutkaan suosikit ole ongelmitta tietään raivaamassa, ja mahdollinen puolivälieräsarja on muutenkin luonteeltaan luultavasti erilainen, kun TPS ei enää ole selkeä suosikki.

Pelien koventuessa puolivillaiset ottelut tai edes erät eivät kuitenkaan ainakaan riitä. Eivätkä ne välttämättä riitä edes välieriin asti, sillä yhtä peliä lukuunottamatta SaiPa on laittanut TPS:n todella lujille. Kahden peräkkäisen tappion jälkeen puserossa saattaa olla jo inhimillistä epäröintiäkin, kun taas fiiliksen päälle saanut SaiPa voi nojata hyvään iskuun päässeeseen viisikkopeliinsä. Vähintäänkin TPS on syönyt itseltään tarpeellisia lepopäiviä ennen välieriä, jos sinne ylipäätään on lopulta asiaa.

Kannattaisiko seuraava psyykkaustuokio siis pitää varmuuden vuoksi jo ennen kuin pilleri tippuu Kisapuistossa jäähän?