Näkökulma: Juniorimaajoukkueet kaipaavat pitkäjänteisyyttä

Nuorten Leijonien valmentajavalinnat ovat herättäneet keskustelua tänä vuonna enemmän kuin pitkään aikaan. Jukka Rautakorven valintaa ihmeteltiin jo ennen kisoja, ja aivan päin mäntyä sujuneiden kisojen aikana puheet ovat vain kiihtyneet.

Rautakorpi ei ole ensimmäinen nuorten maajoukkueen päävalmentaja, jonka kohdalla yleisö ja media on nostanut suojatyöpaikkakortin. Kaksi vuotta sitten Hannu Jortikka ja neljä vuotta sitten Harri Rindell pääsevät myös samaan kerhoon.

Ensi vuonna vetovastuun ottaa 36-vuotias Jussi Ahokas, joka valmensi viime keväänä alle 18-vuotiaiden maajoukkueen MM-kultaan Yhdysvalloissa. Tuo sama ikäluokka - 1998-syntyneet - on ensi vuonna alle kaksikymppisten kisoissa pääikäluokkana.

Ahokas aloitti maajoukkueen päävalmentajana alle 16-vuotiaiden - nimenomaan samaisten 1998-syntyneiden - kanssa kaudella 2013-14. Jääkiekkoliiton Leijonapolku-projektin mukaisesti hän valmensi tuota samaa ikäluokkaa myös alle 17-vuotiaissa projektin päättyessä menestyksekkäästi kultaan vielä vuotta siitäkin vanhempina.

Miksi tuo projekti lopetetaan 18-vuotiaisiin? Kolme vuotta saman ikäluokan kanssa toiminut valmentaja tuntee pelaajansa kuin omat taskunsa, ja osaa varmasti ottaa heistä kaiken saatavilla olevan irti.

Leijonapolku-projekti kannattaisi ehdottomasti laajentaa viisivuotiseksi. Valmentajat aloittaisivat uuden ikäluokan tuomisen sisään maajoukkuetoimintaan alle 16-vuotiaiden maajoukkueen kanssa ja projekti huipentuisi viiden vuoden kuluttua alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin. Matkalla toki välivaiheina niin alle 17-vuotiaiden World Hockey Challenge kuin alle 18-vuotiaiden MM-turnauskin.

Tämänkaltainen pitkäjänteinen projekti kasvattaisi pelaajien lisäksi myös uusia huippuvalmentajia.