Näkökulma: Hei, se ei ollutkaan "vain Korea" – ainakin Leijonat karisti mitalipaineet niskastaan

TV Viiden studioasiantuntija Alpo Suhosen sanoin: "Onneks meillä on Mikko Koskinen!" Leijonavahti joutui venymään Koreaa vastaan 36 torjuntaan. Kuva: Srdjan Suki/All Over Press

Kukapa olisi ennen ottelua uskonut, että jatkuvassa rumputulessa oleva maalivahti Mikko Koskinen ja tolpat pitävät Leijonat pelissä?

Tai että Koskisella on toisessa erässä yhtä monta torjuntaa kuin virkaveli Matt Daltonilla?

Tai että kahden passin miehistä koottu Etelä-Korea saa paineistamisellaan suistettua Suomen avauspelaamisen epätasapainoon?

Edes karmealta näyttänyt laukaus Lasse Kukkosen naamaan ei ollut riittävän kova tärsky, jotta Suomi olisi saanut napattua itselleen otteen, jonka se lahjoitti tiistain vastustajalleen.

* * *

Altavastaajan kohtaaminen on aina asennetesti.

Vaikka avauserän olisi voinut kuvitella olevan varoitussummeri, liian moni leijonapeluri ilmestyi vielä ensimmäiseltä tauolta kaukaloon "Hei, se on vain Korea" -mentaliteetilla.

Joonas Kemppainen, Veli-Matti Savinainen, Teemu Hartikainen sekä pakkipari Tommi Kivistö ja Sami Lepistö olivat heti toisen erän alussa helisemässä. Sen jälkeen Korea kilisytti kelloja joka vaihdossa.

Kyse ei ollut kisaisäntien kotiyleisönsä tuella rakentamasta pelitunteesta saati suomalaispelaajien yksilötaidon riittämättömyydestä, vaan yhteispelistä. Tai sen puuttumisesta.

Kun puseroon pesiytyy minä–minä-meininki, jokainen joukkue on kus... pulassa.

* * *

Lukkoa valmentanut Timo Tuomi luotsasi takavuosina Japanin jääkiekkomaajoukkuetta. Käärmeennahkabuutseistaan tunnettu forssalaisluotsi kävi nousevan auringon jenijenginsä kanssa treenipelimatkalla myös Suomessa.

Myös Korean kiekkoihmettä on rakennettu suomalaisvoimin. Enkä tässä nyt irvaile sille veto– tai työntöavulle, jota Leijonat tarjosi vastustajalleen kaukalossa.

Leijonien valmennusryhmän videovalmentajaksi kaikessa hiljaisuudessa ennen olympiakisoja nimetty Pekka Kangasalusta luotsasi korealaisia Vantaalla muutama kausi sitten. Silloin "Parru" ei voinut peluuttaa kaikkia vierastyöläisiään, sillä taso ei riittänyt Mestikseen. Ilmeisesti Kiekko-Vantaan opit oli tulkittu tiistain taistoa ajatellen nurin päin.

Japani oli 2000-luvun alussa planeetan kiekkokartalla samassa asemassa kuin Korea nyt.

Kummatkin saivat Leijonat hikoilemaan, mutta eivät tuskastumaan.

Kauaksi ei tiistaina jääty. Tuskanhien ja tuloksenteon välinen ero on nykykiekkoilussa hiuksenhieno.

* * *

Yksi tehty maali ennen tiistaita ei ollut kummoinen työnäyte Etelä-Korealta. Eikä kaksi päästettyä Suomelta.

Leijonajoukkueelta taisi – päävalmentaja Lauri Marjamäen aamujään jälkeisistä vakuutteluista huolimatta – unohtua, että Etelä-Korea ei ole surkea joukkue.

Jo joulun alla pelattu Moskovan "Izvestija-turnauksen" kireä Korea-vääntö osoitti, että tulokas pelasi omilla ansioillaan itsensä MM-kisojen A-sarjaan.

Vaikka Suomen hortoilu, hävityt kaksinkamppailut ja oman pään merkkausvirheet näyttivät heikoimmillaan karmeilta, ei silti megayllättävää, että Korealla oli ottelussa hetkensä.

Kotiyleisön edessä tarjoutui "kerran elämässä" -mahdollisuus ja avausmaalin myötä hurmos. Suomen ammattimiesten työnkuvaksi jäi palauttaa oma fokus menossa olevaan otteluun ja hakea vasta sen jälkeen uusi lataus keskiviikon Kanada-matsiin.

Ja jos nyt nähdystä pitää jotakin myönteistä hakea, siinä kohtaamisessa Leijonilla ei ainakaan ole niskassaan suosikin viittaa.

Ei Leijonat näet ihan kultamitalijengiltä näyttänyt.

Edit: Korjattu toisen erän torjuntamäärät