Muistatko, kun RD oli Leijonien veskarina?

Tuoreista MM-valinnoista turha repiä sensaatiohakuista otsikkoa tyyliin ”tämä fiasko voi tuhota Leijonien MM-unelman”. Siitä huolimatta kisajoukkueen nimeäminen jätti hämmentyneen olon – hyvässä ja pahassa.

Jos Leijonien MM-spekulointeja ja valintoja katsoo laajemmassa perspektiivissä, voi lainata Antti Muurisen kuuluisaksi tekemää sana-trioa: eteenpäin on menty. Missä muka? Väite vaatii perusteluja.

Plusmerkkejä voi piirtää ainakin kaksi:On nähty entistä vähemmän otsikoita, joissa ammattimiesten iso pettymys eli NHL-kauden päättyminen käännetään kiekkoyhteisön – siis Leijonien voitoksi – jo ennen kuin Stanley Cup –jahdista pudonneet ovat saaneet kiskottua hikiset kamat yltään.

Lehdissä ja netissä on nähty huomattavan vähän hehkutuksia tyyliin ”Nämä NHL-tähdet vapautuivat Leijonien käyttöön”.

Nyt nähtiin niukasti hehkutuksia, mutta paljon NHL-vahvistuksia. Parempi näin päin.

Etenkin hyökkäyskalusto on lähellä parasta mahdollista. Totta kai jokainen haluaisi nähdä mukana Valtteri Filppulan kaltaisen huippusentterin, mutta hänet näkee toisaalla. Vaikka Tampan tähdellä on ikää jo 32 vuotta, A-maaotteluja on tilillä vasta 22, ja MM-kisadebyytti on yhä tekemättä. Hyvästä syystä. Stanley Cup- jahti huipentuu toivottavasti vasta juhannuksena.

Keskushyökkääjäosasto on Aleksander Barkovin, Mikko Koivun ja myös laitaan sopeutuvan Mikael Granlundin myötä valmis vaikka mihin. NHL-sentterit ovat selkäranka, vaikka vielä MM-leirityksen alkaessa keskikaista oli valmennuksen isoin murhe.

Jos tarkastellaan yksittäisiä pelaajia, valinnoista saa ja pitääkin nousta poru.

On tietysti tympeää, että Kari Jalonen ehti jo luvata Markus Granlundille kisapaikan Pietariin, mutta jätti kuitenkin nuoremman MG:n lopulta tylysti Allegro-junan asemalaiturille. ”Komarovilla ja Markus Granlundilla on varma kisapaikka, emme me muuten olisi heitä tänne roudanneet”, päävalmentaja julisti Iltalehdessä pari viikkoa sitten.

Olisi kannattanut jättää julistamatta. ”KJ”:lle esikuntineen kävi kuin pikkulapselle karkkikaupassa. Nallekarkit lakkasivat kiinnostamasta, kun tarjolle lyötiin lautasellinen kermatoffeeta.

Vähän samanlainen sirkkeli nirhaisi Juha Metsolaa, Kristian Kuuselaa, Lukon pakkikaksikkoa Rony Ahonen–Jesse Virtanen sekä nilkkavaivaisena leirille puolipakotettua Pekka Jormakkaa.

Putoamiset ovat tietysti yksilötasolla pettymys, mutta isossa kuvassa käy niin, että kun turnaus alkaa, kotona olevia ei enää muistella.

Suomen kiekkoilun kannalta on loistava tilanne, että kovia pelaajia jää jo yli.

Kaikilla maajoukkueluotseilla on aina ollut omat artoruotasensa ja pekkatuomistonsa. Pietarin kisoissa kiintiömiehen ruutu on varattu Antti Pihlströmille. Toisen luistimensa nilkkateipistä ja räväkästä lähtönopeudestaan tunnettu Pihlström ei erottunut KHL:n runkosarjassa edes tavaramerkeillään, mutta tehottoman runkosarjan jälkeen pleijareissa laituri oli jo totutun ärhäkkä, eli energinen kärkikarvaaja ja alivoimauurastaja. On toki niin, että jos Pihlströmin valintaa yrittää perustella tehopisteillä, ajaa itsensä täydellä vauhdilla päin maahan pultattuja maalirautoja. Saldo 34 viimeisestä arvokisaottelusta on 3+2.

Entä sitten maalivahdit, joiden vuoksi Metsolan MM-debyytti jää yhä näkemättä? Niklas Bäckström, Mikko Koskinen ja Juuse Saros muodostavat tasaisen kolmikon, johon Suomi ei kaadu – niin kuin ei yleensäkään veskareihinsa.

Silti voi ennustaa, että tradition mukaisesti kisojen kuluessa ehtii kehkeytyä kohu maalivahtiongelmasta. Se kuuluu ikään kuin kuvaan samalla lailla kuin kisaturistien "äiti, lähetä rahaa" -plakaatit ja hassut hatut. Etukäteen veskareista ei silti kannata vinkua.

Ja tuskin Leijonille niin huonosti käy kuin Itävallassa 2005. Silloin leegio suomalaistoimittajia kohtasi hallin käytävällä kesken kaiken kotiin lähdössä olleen Fredrik Norrenan ja ihmetteli treenejä katsoessaan, että kukas tuolla tolppien välissä tasapainoilee. Harmaa treenipaita oli hiestä märkä ja maskin takaa paljastui muuan Risto Dufva. Leijonien apuvalmentajan oma mv-ura oli toki päättynyt jo 14 vuotta aiemmin JyP HT:n varaveskarina…

Ja vaikka eteenpäin onkin menty, ylisanoihin sortuvien hehkuttajienkin kannattaa muistaa realismi (lue: sarjasysteemi). Neljä parasta selviää joka tapauksessa puolivälieriin.

Tosipelit alkavat vasta torstaina 19. toukokuuta – sitä ennen kasassa pitää olla vain sen verran pisteitä, että paikka seitsemän muun kärkijoukkueen joukossa on selviö. Nykysysteemillä MM-turnauksen kahdeksas ottelu on se iso ottelu, joka ratkaisee Jalosen arvosanan kahden vuoden Leijonapestistä. Pohjilla on viime kevään kuudes sija, josta on pakko parantaa.