Mölli ja muut viihdetaiteilijat

Nostalgiset peliasut. Suomi kohtasi Neuvostoliiton, ei kun Venäjän.​
Nostalgiset peliasut. Suomi kohtasi Neuvostoliiton, ei kun Venäjän.​

Hakametsän 50-vuotias jäähalli on ollut tällä viikolla raumalaiskiekkoilun merkkitapahtumien ja –henkilöiden kokoontumispaikka. Maanantain Game Seven –välieräpettymyksen jälkeen torstaina jäällä nähtiin myös lajilegenda Matti ”Mölli” Keinonen.

Jääkiekkoliitto oli kutsunut vuoden 1965 MM-Leijonat Suomen ensimmäisen jäähallin juhlaotteluun. Keppi kädessä punaiselle matolle astellut Mölli on aateloitu Jääkiekkoleijonaksi numerolla 50 – ja kaiken kriittisen tarkastelun kestävillä perusteluilla niin kuin tiedetään. Ei ihme, että Suomi-kiekkoilun legenda sai suosionosoitukset niin Suomen nykyisiltä A-maajoukkuepelaajilta kuin nostalgisiin CCCP-paitoihin sonnustautuneilta venäläispelaajilta.

Keinoselle jääkiekon pelaaminen merkitsi yleisön viihdyttämistä. ”Olen aina pitänyt itseäni pelatessani viihdetaiteilijana”, Keinonen on monesti todennut.

Mölli Keinonen on aateloitu oikeutetusti myös Kansainvälisen Jääkiekkoliito IIHF:n kunniagalleriaan eli Hall of Fameen. Yhdeksät MM-kisat, kaksi olympiaturnausta ja yhteensä 196 A-maaottelua on melkoinen määrä. Niin on myös värisuora SM-sarjasta: 2–2–2. Keinonen edusti urallaan Lukon lisäksi neljää muuta seuraa ja pelasi 267 ottelun pääsarjaurallaan reilusti yli piste per peli tahdilla (267. 186+125=311).

Kovia saavutuksia kaikki, mutta eivät lyömättömiä. Lukon nykyjoukkueesta löytyy Ilkka Mikkolan kaltainen kahdeksan mestaruuden ennätysmäinen kultamagneetti, maailmanmestari Janne Niskala, kiekkopääkaupunki Tampereen ensimmäinen ja ainoa Stanley Cup –voittaja Ville Nieminen. On ennätysmiehiä ja edelläkävijöitä. Ratkaisijatyyppejä ja voittajapersoonia. Kiekkoihmisiä, jotka jäävät ihmisten mieliin muustakin kuin vain lajitaidoistaan ja saavutuksistaan.

Silti yksi Möllin saavutuksista on säilynyt lyömättömänä lähes 30 vuotta. Hän on edelleen Lukon SM-liigavuosien ainoa päävalmentaja, joka on luotsannut sinikeltaiset liigafinaaleihin. Sitä seuraavaa saumaa pitää pohjustaa vielä ainakin vuosi. Sitä ennen kannattaa korjata pronssi pois perjantaina. Ei varmasti erikseen tarvitse alleviivata, kuinka iso ero on kauden viimeisen ottelun voittamisella ja häviämisellä.

Möllin ajatuksia mukaillen voittaminen on mitä parasta viihdettä. Pronssipeliä ei koskaan pelata vain itselle, vaan koko omalle kiekkoyhteisölle.