Mitä jos tähän liittyisi myös dramatiikkaa?

Ville Korhosen lähtö kriisiseura Bluesista oli tämän viikon ensimmäinen ikävä espoolainen kiekkouutinen, heti perään kerrottu Roope Talajan Jokeri-pesti toinen. Kun vielä Ilta-Sanomat uutisoi päävalmentaja Jyrki Ahon suuntaavan ensi kaudeksi Ässien penkin taakse, ratkaistavaksi tuli myös kohta "kenestä valmentaja?"

No, ehkä ensi kausi ei ole päällimmäisenä mielessä. Ensi vuosi eli pelien jatkuminen ylipäätään joulun jälkeen on juuri nyt akuutimpi ongelma kuin ensi kausi.

Jos teoria murheiden kasautumisesta pitää edes osimoilleen paikkansa, eivät huonot espoolaisuutiset tuohon jää. Moni muu pelaaja on antanut agentilleen tehtävän etsiä uutta seuraa. Bluesin kannalta kurjaa on, että tyhjenevä pukukoppi ei täytä kriisiseuran rahakirstua mitenkään. Siirtokorvaukset jäävät saamatta, koska pelaajilla on laiminlyöntien vuoksi syntynyt oikeus purkaa sopimuksensa niin, että seura jää puille paljaille.

Jos katseen kääntää pukukopin puolelta toimistolle, siellä tuplaroolin ottaneen Mika Raution murhelistalta löytyvät verottajan ja Keskinäisen työeläkevakuutusyhtiö Elon jättämät konkurssihakemukset, kriisiseuran viimeinen hätähuuto eli tuore pyrkiminen velkasaneeraukseen, kymmeniä rekisteröityjä maksuhäiriöitä ja pitkältä ajalta laiminlyötyjä eläkevakuutusmaksuja.

Kauppalehden mukaan Bluesin tulos oli viime huhtikuussa päättyneellä tilikaudella 1,3 miljoonaa euroa miinuksella. Seuran liikevaihto laski viime kaudella 1,1 miljoonaa euroa 3,8 miljoonaan euroon, pääsylipputulot lähes puolittuivat ja mainosmyynti oli tälle sarjatasolle olematonta.

HIFK-fanien päätös ostaa tuhat lippua seuraavaan Kehä Kolmosen derbyyn on totta kai hieno ele ja tuen osoitus naapurikaupungin siniselle paikallisvastustajalle. Tässä tilanteessa se on kuitenkin kuin yrittäisi tyrehdyttää Aku Ankka –laastarilla valtoimenaan pulppuavan valtimon.

Kun toimitusjohtaja Jarmo Koskinen sitten näissä oloissa päätti irtisanoutua ja jättää tehtävänsä – välittömästi – niin kuin sanamuoto kuului, Blues lähetti julkisuuteen tiedotteen, jossa eronnut toimitusjohtaja itse totesi, että lähtöön ei ”liity mitään dramatiikkaa eikä ristiriitoja”.

Ai, ei liity vai? Ei liity dramatiikkaa?

Kokeillaanpa käänteisesti: jos nuo yllä mainitut ongelmat eivät ole dramatiikkaa, niin mitä pitää vielä tapahtua, jotta dramatiikkaa olisi?