Mikko Rantanen elää kiekkoilijan unelmaa – paratiisin varjot vasta kaukana edessä

Mikko Rantanen on ollut aktiivisesti maalivahtien kiusana. Kuva: Nick Wosika/All Over Press

Ensimmäisellä NHL-kaudella sopimusteknisistä syistä vain yhdeksän ottelua ylhäällä, ettei tulokasdiilin ensimmäinen vuosi kulu. Farmiin kehittymään ja nousu jopa koko AHL:n vuoden tulokkaaksi.

Toisella kaudella vakiopaikka ja kärkiketjujen rooli heikkotasoisessa joukkueessa. Tilille komeat 20 maalia ja 18 syöttöpistettä.

Kolmannella kaudella räjähtää. Ykkösketju, ykkösylivoima, ykkösjätkä. Piste per peli -tahtia joukkueessa, joka on nousemassa jumbosijoilta kovaa vauhtia sarjan keskikastiin.

Jos eurooppalaisen hyökkääjän sisäänajosta NHL-maailmaan pitäisi kirjoittaa oppikirja, Mikko Rantasen voisi ottaa kansikuvatähdeksi. Avainsanoja ovat maltillisuus ja nousujohteisuus.

Ympäröivien tekijöiden pitää olla kunnossa, mutta nousun suurin syy löytyy Rantasesta itsestään.

***

Rantanen tiedettiin hyväksi pelaajaksi jo pari vuotta sitten. 20-vuotiaiden MM-kultajoukkueen kapteeni on silti jäänyt Patrik Laineen, Sebastian Ahon ja Jesse Puljujärven taakse pimentoon.

Kun kausi on puolivälissä, Rantasen taakse pistepörssissä ovat jääneet vanhojen nuorten maajoukkuekavereiden lisäksi muun muassa Aleksander Barkov, Mikko Koivu ja Mikael Granlund.

Rantanen on raivannut asemansa hyvänä yleispelaajana. Hänellä ei ole Laineen laukauksen kaltaista mediaseksikästä erityisvahvuutta, joka jää kertapommista mieleen.

Rantanen on tyyppinä rauhallinen ja hillitysti myhäilevä Nousiaisten poika, jota ei voisi koskaan kuvitella baari-illan jälkeen pullistelemassa nakkikioskin jonossa.

Rantanen on tyyppinä rauhallinen ja hillitysti myhäilevä Nousiaisten poika, jota ei voisi koskaan kuvitella baari-illan jälkeen pullistelemassa nakkikioskin jonossa.

Rantasen on nostanut huipulle ne samat neljä asiaa, jotka pitää loksahtaa kaikille muillekin: lahjakkuus, fysiikka, asenne ja tilaisuus.

***

Lahjakkuus.

Rantanen ei välttämättä anna essikeskistyyppisiä hidastettuja lättyjä pakkien väleistä, mutta hänellä on nykyaikaiseen nopeaan peliin soveltuvaa oivaltavaa syöttötaitoa. Jos puhutaan puhtaasti syöttöjen nopeudesta, Rantasen kädet ovat koko maailmassa kymmenen parhaan joukossa.

Parhaiten Rantasen syöttötaito tulee esille ylivoimalla, jossa hän toimii usein maalin kulmalla syöttölautana. Hän ei jää veivaamaan kiekon kanssa viiden kilon pullataikinaa, vaan jatkaa sen nopeasti ja tarkasti kolmannelle osapuolelle.

Juoheva pää-käsi-yhteys on varmasti luontaista, mutta vähintään yhtä paljon pihapelien tuotetta. Rantasen tarina on kryptoniittiä niille kiekkoihmisille, jotka kannattavat varhaista erikoistumista. Rantanen harrasti jääkiekon ohella aktiivisesti jalkapalloa ja salibandyä.

Rantanen kuuluu siihen modernien pelaajien tyyppiin, joka pystyy yhdistämään ennakoinnin ja ”selkäydinpelaamisen”. Rantanen voi sopia kuvion ketjukaverin kanssa padilta, mutta samalla hän pystyy muuttamaan suunnitelmaa, jos vastustaja tekeekin yllättävän puolustusliikkeen.

***

Fysiikka.

Rantasen 193-senttinen ja lähes satakiloinen kroppa takaavat hyvät lähtökohdat murtautua vastustajan maalille. Isoon varteen on tarttunut viime vuosina lihasta.

Perimä on kohdallaan muutenkin. Erään Rantasen lähipiiriin kuuluvan ihmisen mukaan ”Mikko voi syödä suklaakakun uppopaistettuna ja saa siitäkin lihasta ilman rasvaa”.

Mikä parasta, Rantanen saa tätä nykyä jykevän kroppansa nopeasti liikkeelle, mikä näkyy kaukalossa parin ensimmäisen potkun terävöitymisenä. Äiti Hannamaija on vanha pikajuoksija. Fysiikkavalmentaja Hannu Rautala sanoi ”Ranen” olevan kesän jälkeen poikkeuksellisen kovassa kunnossa. Se on paljon sanottu Rautalalta, joka on kommenteissaan yleensä hyvin hillitty.

Vielä pari vuotta sitten Rantasta oli hänen isosta koostaan huolimatta helppo horjuttaa luistimilla. Luisteluasento on kehittynyt tasapainoisemmaksi, mikä takia Rantasta ei saa enää kammettua nurin kulmatilanteissa yhtä helposta.

***

Asenne.

Rantanen on tyyppinä peruspositiivinen ja hauska tyyppi, joka pitää ikätovereidensa tapaan konsolipelien pelaamisesta. Sisällä kuhisee iso kilpailijan sydän.

Rantasen kehon kieli ei ole yhtä aggressiivinen kuin Mikko Koivun, mutta taistelutahdossa on samaa kuin toisessa TPS:n kasvatissa.

Rantanen on vielä joskus Leijonien kapteeni, ehkä NHL-joukkueenkin.

***

Tilaisuus.

Vaikka kaikki edellä mainitut asiat olisivat kunnossa, ei läpilyöntiä tule, jos ei saa näyttää taitojaan.

Tällä kaudella Rantanen on pelannut oikeista laitahyökkääjistä eniten ylivoimaminuutteja peliä kohti. Ylivoimaminuutteja on enemmän kuin esimerkiksi Patrik Laineella.

Coloradon valmennus luottaa viimeistään nyt Rantasen kykyihin. Hän on ottanut johtajan roolin joukkueessa, joka on ottanut viisi voittoa putkeen ja lähestyy kovaa pudotuspeliviivaa Läntisessä konferenssissa.

Avalanchen ykkösketju on loksahtanut kohdalleen. Gabriel Landeskogin, Nathan MacKinnonin ja Rantasen ketju on yhdistelmä kovuutta, nopeutta ja taitoa.

Kätisyydet sopivat hyvin yhteen sentteri MacKinnonin kanssa. Rightin puolen keskushyökkääjä pystyy syöttämään luontevasti leftin puolen oikealle laiturille, joka ampuu mielellään vaikeastakin asennosta suoraan syötöstä.

***

Rantanen elää nyt NHL-kiekkoilijan hedelmällisintä vaihetta. Nousiaisten suuri poika on kokenut sen tavoittelemisen arvoisen hetken, kun pelaaja tajuaa, että homma on näpeissä. On vain aika painaa urku auki ja nauttia.

Läpimurto on kuin nousuhumala.

Läpimurto on kuin nousuhumala. ”Asiat tuntuvat luistavan”, kuten Sakari Kuosmasen esittämä hahmo totesi Aki Kaurismäen Varjoja paratiisissa elokuvassa.

Läpimurron jälkeen tulee eteen nimenomaan niitä varjoja paratiisissa: odotuksia, kateutta, painetta ja muuta ihmiselämän kuona-ainetta.

Mutta ei mietitä nyt niitä, vaan nautitaan kyydistä.