Mikä Suomessa mättää?

”En tiedä, miten sen nyt sanoisi, jotta en kuulostaisi liian kohteliaalta…
Pro-pelaajat tai sellaisiksi haluavat harjoittelevat todella paljon: laadukkaasti, systemaattisesti ja nousujohteisesti. Suomessa… hmm, niin paljon kuin suomalaisia arvostankin, niin siellä on jokin blokki ikäluokissa 13–18", pitkän linjan kanadalaisvalmentaja Steve Serdachny hämmästelee.

Monet suomalaispelaajat ja hokivanhemmat tuntevat Serdachnyn. Kanadalaisvalmentajan käyntikortissa lukee työnantajana Edmonton Oilers ja tittelinä luistelu- ja taitovalmentaja. Serdachny on lisäksi tunnettu leireistään, joita hän on pitänyt Suomessa – ja myös Ruotsissa – 18 vuotena peräkkäin. Kesäleirien lisäksi hän on vieraillut Pohjolassa lukemattomia kertoja pelikauden aikana käydäkseen vetämässä seurajoukkueille ekstrajäitä.

Kun Oilersissa on vielä vuosien varrella pelannut leegio suomalaisia, Serdachnylla on varmasti kaikupohjaa sanoa, millaisia pelaajia Suomi-kiekon pelaajahautomosta on kuoriutunut viisinkertaisten Stanley Cup –voittajien Jari Kurrin ja Esa Tikkasen huippuvuosien jälkeen.

Olen tutustunut Serdachnyyn samalla lailla työn merkeissä kuin muutamaan muuhunkin kanadalaisvalmentajaan. Vuosien varrella olemme vaihtaneet ajatuksia ja käyneet pitkiä keskusteluja suomalaisen ja kanadalaisen jääkiekkojärjestelmän eroista – ja myös yhtäläisyyksistä.

Tämän kevään kuluessa olemme soitelleet ja käyneet monipolvista sähköpostikirjeenvaihtoa Kanadan kultajuhliin päättyneiden MM-kisojen jälkeen. Juuri ennen Tshekin arvoturnausta Serdachny oli Italiassa luotsaamassa kanadalaisen 2003 syntyneiden Select-joukkueen kansainvälisen turnauksen voittoon.
Suomalaisia syytetään välillä siitä, ette me olemme muka mustasukkaisen kiinnostuneita tietämään, mitä "muut meistä ajattelevat?"

Joskus on syytä antaa ulkopuolisen taputella olalle tai ruoskia selkää. Miksi kiekkonäkemyksiä ei kysyisi ulkopuoliselta, jolla on perspektiiviä? Niin, miksipä ei. Varsinkin, kun tässä tapauksessa "ulkopuolisen" kokemus suomalaispelaajista ulottuu 12-vuotiaista kärkijunioreista Iiro Pakariseen ja Jesse Joensuuhun tai 8-vuotiaista vasta-alkajista Kurrin ja Gretzkyn kultavuosiin…

”Kaikissa ikäluokissa on ilmiömäisiä pelaajia: 10-vuotiaissa, 12-vuotiaissa, 14-, 16-, 18-… Et tiedäkään, kuinka paljon tällä planeetalla on valtavan lahjakkaita pelaajia, jotka ovat olleet jonkin ikäisenä parempia kuin ne, jotka nyt pelaavat NHL:ssä. Siellä pelaavat ne, jotka ovat omistautuneet jääkiekolle joka solullaan. Eivät kaikki heistä ole kaikkein lahjakkaimpia.”

”En välttämättä allekirjoita sitä yleistä näkemystä, että Suomi ja Kanada edustaisivat täysin erilaisia kiekkokulttuureja. Minulla on ollut 18 vuotta aikaa muodostaa oma mielipiteeni, ja sen perusteella uskallan väittää, että Suomi muistuttaa hyvin monin tavoin Kanadaa. Maantiede, ihmiset ja monin tavoin ilmenevä intohimo jääkiekkoon ovat samaa, samoin jääkiekon asema kansallisena ylpeyden aiheena ­– ja tietysti myös menestys kansainvälisessä kilpailussa.”

”Systemaattisuudessa ja seuravalmennuksessa on etunsa ja positiiviset puolensa, mutta joskus rakenteet ja kiinteät kytkökset seuravalmennukseen eivät anna pelaajille mahdollisuutta kehittää yksilöllisiä maalinteko- ja luistelutaitoja, luovuutta ja sellaista tunnetilaa, jota on tarvittu, jotta on tullut sellaisia supertähtiä kuin Teemu Selänne, Kurri jne. Pelaajilla pitää olla omaakin vastuuta ja tilaisuuksia tehdä asioita itsensä eteen. Tätä voi miettiä myös vähän toisesta näkökulmasta. Väitän, että Suomessa monet pelaajat alkavat 13–14-vuotiaina ajatella liikaa niin, että seurajääkiekko on ainoa, millä on merkitystä, eivätkä enää käytä energiaa hioakseen ja kehittääkseen omia henkilökohtaisia taitojaan omalla ajalla. Jos ajatellaan maailmanluokan taitotasoa, 14–18-vuotiaina tehdyt asiat ovat aivan oleellisia. Se on kriittisen tärkeää aikaa kehitykselle.”

"Eri sarjoissa on paljon pelaajia, joista sanotaan, että ”jos hän kehittäisi tuota ja tuota ominaisuutta, voisi olla ikäluokkansa huipulla, oman joukkueensa ykköskentässä, SM-liigassa, maajoukkueessa, NHL:ssä”.
Miksi pelaaja ei sitten tee niin? MIKSI?
Se on pelaajan ja hänen vanhempiensa vastuulla. Okei, on vaikea olla objektiivinen, kun kyseessä on oma lapsi, mutta on harjoiteltava omalla ajalla, on treenattava ylimääräistä.
Jos lapsi ei osaa kunnolla lukea tai tavata, mutta muut osaavat, ei se ole opettajan vika. Jos joku toinen kirjoittaa parempia jääkiekkojuttuja kuin sinä, onko se sinun pomosi vika? Ei tietenkään.
Mitä pitäisi tehdä? Silloin tehdään ekstraa, kiinnitetään asiaan erityistä huomiota ja hankitaan erityisopetusta. Tehdään ylimääräistä ja hiotaan ammattitaitoa."

"Taitovalmennus on todella tärkeää. Joukkueen valmentajalla on niin paljon miettimistä joukkueessa, että jokaiselle yksilön kehittämiseen ei jää aikaa. Valmentajan pitää miettiä ketjuja, ylivoimaa, taktiikkaa, joukkueen muita systeemeitä. Siksi on niin ensiarvoisen ja erityisen tärkeää, että pelaajat ottavat itse vastuuta.
Aina tulee joku, joka on nopeampi, parempi maalintekijä, oivaltavampi tai jotain muuta, mutta ei se saa olla syy olla kehittämästä itseään.
Täytyy olla tyytymätön.”


Steve Serdachnyn Elite Power Skating, Stickhandling and Scoring Camp Ylöjärvellä 15.–17.7. ja Espoossa 20.–22. heinäkuuta.