Matemaattinen maaottelu

Ruotsi jyrää Suomen.​
Ruotsi jyrää Suomen.​

Leijonien ja Venäjän välisistä väännöistä on viime vuosina tullut Karjala-turnausten pelillisiä kohokohtia. Yleisön reaktiot, KHL:stä tutut tähtipelaajat ja pelin korkea taso ovat nostaneet EHT:n Suomi–Venäjä-ottelut syyskauden kokokohdiksi. Punakone sytyttää, tunne ja tempo ovat katossa.

Kiekkomaailman geopoliittinen keikahdus ei kuitenkaan nakerra ikiaikaista länsinaapuri- tai Finnkampen-asetelmaa: Vertailu ja kilpailu Suomen ja Ruotsin välillä on ja pysyy. Se nähtiin vuoden 1995 MM-finaalin ”uusintaottelussa” eli some-aikakauden hengen mukaisesti ja tietoisen itseironisesti nimetyssä #95nevöfoget-tapahtumassa. Tunnetta riitti myös isänpäivän intensiivisessä aktiivipelaajien kohtaamisessa.

Wanha vastakkainasettelu ei näemmä ole katoamassa minnekään. Ja hyvä niin.

Keskinäisten kamppailujen lisäksi vertailua pitää käydä yksilötasolla. Ja mikäpä olisi parempi mittari kuin NHL-pelaajien määrä. Se kertoo pelaajamyllyn toimivuudesta ja valmennusjärjestelemän tuottavuudesta Suomenlahden molemmin puolin.

Taalaliigassa on tällä kaudella torjunut yhdeksän ruotsalaista ja seitsemän suomalaista maalivahtia. Se vertailu siis 9–7 sinikeltaisille.

Entäpä kenttäpelaajat? Ruotsalaisia kenttäpelaajia on tähän mennessä nähty 55, suomalaisia 20. Kokonaistilanne Tre Kronorille 64–27.

Mitä pitäisi ja voisi tehdä, jotta Ruotsi ei olisi yhtä ylivoimainen? No, tietysti vaikka mitä.

Nopein keino on häivyttää kansallistunnukset ja tehdä (tilastollista) yhteistyötä Ruotsin kanssa. Miltä yhteispohjoismaiset naapurilukemat näyttävät?

Erittäin hyviltä: alkukauden 702 kenttäpelaajasta 75 eli noin 11 prosenttia on suomalais-ruotsalaisia. Se on kelpo lukema, mutta parempaa on luvassa. NHL:n maalivahtimarkkinoilla Suomi ja Ruotsi ovat yhdessä ylivoimaisia. Ne ovat tuottaneet 16 veskaria 65:stä – ja sama prosentteina: Alkukauden NHL-maalivahdeista 25 prosenttia eli joka neljäs NHL-maalivahti tulee Suomesta tai Ruotsista.

Se on villi määrä ja niin kova juttu, että Yhdysvalloissa ja Kanadassakin on herätty tosiasioihin. Ei ihme, että kapeista kaukaloista tehdään opintomatkoja Pohjolaan.

Se on sitten jo toisen kirjoituksen aihe.