Maratonin mittainen matka uskottavaksi play off -joukkueeksi

Kun 60 minuuttia on pelattu, ja tulostaulu näyttää tasalukemia, parisataa katsojaa lähtee pois. Eikö jatkoaika tuo jännitystä? Eikö loppuratkaisu kiinostaa?

Toki osa kiirehti kotiin katsomaan jalkapallospektaakkelia Islanti–Suomi, mutta episodia voi tarkastella myös kriittisestä näkökulmasta. Joillekin katsojille on aivan sama, tuleeko pisteitä yksi tai kaksi. Vain kolme pistettä kiinnostaa.

Kolme edellistä kautta Oulussa pantiin parasta pöytään, kaukalo tihkui tähtisadetta, ja katsomossa viriteltiin kestohymyä. Mutta kesällä käytännössä koko joukkue hajosi, ja jäljelle jäivät oikestaan vain seuralegendat Lasse Kukkonen ja Mika Pyörälä.

Maksava yleisö on jo tehnyt omia johtopäätöksiään. Yleisökeskiarvo on pudonnut lähes tuhannella katsojalla.

Toimitukseen tuli torstaina yhteydenotto, jossa soittaja vuodatti pettymystään ja tyrmistystään siitä, minkä ihmeen vuoksi Kärpät täydentää kokoonpanoa yli 30-vuotiaalla nelosketjun nobodylla, jonka näytöt Liigassa on jo annettu.

"Sopimusyhteistyöjoukkue Hokki oli jo pumpattu tyhjäksi, ja kajaanilaisillakin on tätä nykyä käytössään hyökkääjiä nipin napin kolmeen ketjuun."

Kysymys on ajankohtainen.

Puhuimme soittajan kanssa samaa kieltä. Mietimme yhdessä, mitä järkeä tässä liikussa oli. Vastauksia löytyi oikeastaan vain yksi, jonka voi ilmaista yhdellä sanalla.

Tuo sana on ”pakko”.

Loukkaantumisten runtelemalla Kärpillä oli vain 11 pelikuntoista hyökkäyspään sopimuspelaajaa. Sopimusyhteistyöjoukkue Hokki oli jo pumpattu tyhjäksi, ja kajaanilaisillakin on tätä nykyä käytössään hyökkääjiä nipin napin kolmeen ketjuun.

Kaikille miesten sarjoissa mahdollisesti pärjääville seuran A-junioreille on annettu mahdollisuus. Vaikka Kärppien juniorimylly on laadukas ja maan kuulu, sekään ei ole ehtymätön. Eikä matka A-juniorien kopista käytävän toiselle puolelle liigamaailmaan ole mikään punainen matto.

"Maalintekijäksi hankitun Lehtosen saldo juuri nyt on nolo. Harjoituspelit mukaan lukien 17 ottelua, 0 maalia."

Isossa kuvassa joukkueen rakentaminen on ollut vaikea palapeli. Kun sopimuspelaajista Miro Aaltonen ja Mika Niemi tekivät toukokuussa KHL-sopimukset ja tähtikategorian kärppänuoret Jesse Puljujärvi, Sebastian Aho ja Markus Nutivaara lähtivät kesä-heinäkuussa länteen, alkoi vaivalloinen paikkausoperaatio.

Mitä saatiin tilalle? Ensin saatiin uusvanha Toni Kähkönen sekä joskus takavuosina maaliverkkoja heilutellut Mikko Lehtonen. Maalintekijäksi hankitun Lehtosen saldo juuri nyt on nolo. Harjoituspelit mukaan lukien 17 ottelua, 0 maalia.

Todellisiksi tuloksentekijöiksi värvätyt Niklas Olausson ja John Albert ovat olleet enemmän rikki kuin ehjiä. Parivaljakko ei vielä ole voinut näyttää osaamisensa täyttä skaalaa.

Tuontimiehistä Jesse Saarinen on sairastuvalla. Siellä ovat myös omat kasvatit Saku Mäenalanen ja Sami Anttila.

Hyökkäyspään loukkaantumissuma on toki horjuttanut Kärppien alkukautta, mutta senkään taakse ei loputtomiin voi mennä. Pelillisesti Kärpillä on nimittäin maratonin mittainen matka joukkueeksi, joka voi uskottavasti taistella play off -paikoista.

Matematiikka kertoo, että nykyinen 1,12 pisteen keskiarvo tuo 60 ottelun runkosarjassa sijoituksen kolmastoista. Kärppien liigahistorian heikoin runkosarjasijoitus on vuodelta 1989, jolloin joukkue oli 11:s.

Liigassa pelasi tuolloin 12 joukkuetta.

Vietetäänkö Oulussa nyt välivuotta?

Sen saavat seurajohto ja joukkue näyttää, ettei näin olisi.