Maestro ja pohjaton ruokahalu

Mitä pitäisi tuumia, kun kiekkoilija tulee runsaslukuisen toimittajajoukon tentattavaksi t-paidassa, jonka selässä lukee tussilla kirjoitettuna ”Maestro”?

Oletettavasti pelaaja ei ole itse töhertänyt tekstiä ja raapustanut pelinumeroaan isolla alle. Sen täytyy olla jonkun pelikaverin pukukoppipila, lätkäläppä. Eikö täydykin?
Mutta kun kyseessä on Tapparan Veli-Matti Savinainen, ei voi olla varma. Hänen tapauksessaan ajatus kulkee väkisinkin siihen suuntaan, ettei olisi ihme, vaikka hyökkääjä olisi itse raapustanut tekstin paitaansa.

Läppä tai ei, oletettavasti Savinainen ei ole pilasta pahoillaan, vaan peräti nauttii tilanteesta, jossa tuunattu asustus ei ole virallisen ohjesäännön mukainen.

Yhtä oletettavasti kovan playoff-pelaajan maineessa oleva Savinainen ei kärsi tappion jälkeisestä stressi-oireyhtymästä tai mistään muustakaan, joka veisi iloa tosipeleissä temmeltämiseltä.
Savinainen on sen sortin playoff-pelaaja, jota paineet eivät pahemmin tunnu kiusaavan. Hän ei purista mailaansa – vaan vastustajaa palleista.
Ainakin kuvaannollisesti. Ja välillä myös ihan kirjaimellisesti.

Maestro tai ei, Savinaista ei tunneta keittiötaidoistaan. Ässien mestaruuskeväänä 2013 hyökkääjä lohkaisi, että ”söisi kyllä mielellään aamupalaa, jos joku sitä vain laittaisi”. Mitä teki Ässät ja päävalmentaja Karri Kivi? Järjesti asiat niin, että aamu Isomäessä alkoi aamupalalla.

Selväksi kävi, että jos tarjoilu pelaa, Savinainen nauttii. Hän tekee mielellään maalin, jos joku tarjoilee. Perjantaina Hakametsän avauspelissä tarjosi. Savinainen ei hakenut 2–1-ylivoimahyökkäyksessä syöttöä sentterilleen Jani Lajuselle, vaan kiskaisi kiekon etunurkasta itse verkkoon.
Itseluottamusta puhkuvan Kristian Kuuselan rinnalla on hyvä rouhia ja röyhistellä – ja välillä myös herkutella. Ei tarvitse epäillä, syökö Savinainen lukkolaisten unelmatortut, jos leivonnaiset ovat ulottuvilla.

Onko Savinainen harvinainen luonnonoikku? Hermoton poikkeus?

Ei. Ratkaisijan geeniperimällä, pohjattomalla itseluottamuksella ja kallioperästä kaivetulla sitkeällä asenteella siunattuja tekijämiehiä löytyy yhtä lailla Lukosta.

Moni muukin pelaaja syttyy päästessään pelaamaan pelejä, joilla on merkitys, Pelejä, joiden panoksen pystyy tuntemaan yläriveille. Ja kun näissä peleissä onnistuu, voi sitten halutessaan tulla haastatteluun yllään paita, jonka selkään on kirjoitettu ”Maestro”.

Tänään on taas aika katsoa, kenestä on maestroksi. Playoffien hohto on siinä, että lava on joka ilta vapaa uusille artisteille. Maestro tekee, muut katsovat.