Kolumni: Kun Matikaisen Pena liikennevaloissa nähtiin

Silloin joskus. Joni Lehto ja Pentti Matikainen neuvonpidossa Lukon pukukopissa vuonna 1996. Kuva: Juha Sinisalo

Se oli eräs elokuinen ilta.

Istuin ravitsemassa itseäni hampurilaisaterialla, kun viereisen Rauman linja-autoaseman pihaan pysähtyi punainen bussi.

Siitä astui hahmo, joka kiinnitti huomioni. Kyseessä oli pitkä, punaiseen lippalakkiin pukeutunut nuorukainen, jonka olemuksessa jokin viittasi jääkiekkoilijaan.

Samoin olemuksessa oli ripaus ulkomaalaista vivahdetta.

Mielikuva vahvistui melkoisesti, kun hän kaivoi bussin tavaratilasta esiin nipun Bauerin jääkiekkomailoja.

Nuorukainen jäi lastauslaiturille seisoskelemaan älypuhelintaan näpelöiden. Hän vaikutti odottavan jotakuta.

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin paikalle kaartoi henkilöauto, jollaisia Lukon ulkomaalaispelaajat käyttävät. Autosta nousi ranskalaishyökkääjä Valentin Claireaux, joka kätteli tulijan.

Mailat ja iso kassi siirtyivät tavaratilaan, ja miehet kaasuttivat matkoihinsa. Taakse jäi vain mietteliäs urheilutoimittaja.

En pitänyt todennäköisenä, että Lukon ykköskorin ulkomaalaisvahvistus saapuisi Raumalle tavallisella reittibussilla. Ja vaikka näin jostain syystä olisikin, häntä varmaankin olisi vastaanottamassa joku muu kuin joukkueen pelaaja.

Mutta ehkä joku testiin tuleva nuori lupaus…?

Sen verran tapahtuma kiinnosti, että soitin Lukon pelaajakoordinaattorille Hannu Vanhatalolle. Puhelu paljasti vastaansanomattomasti, etten ollut nähnyt piilotellun tähtivahvistuksen saapumista.

Kyseessä oli aiemminkin Lukon junioreissa pelannut ranskalainen Teemu Loizeau, jolle Claireaux’sta oli tullut luontainen mentori.

Se siitä skuupista.

Nykyään eletään aikaa, jolloin ammattilaisurheilun uutiset eivät enää kirjaimellisesti kävele vastaan kaupungin kaduilla. Ennen oli toisin.

Kun Pentti Matikainen tuli aikanaan valmentamaan Lukkoa, raumalainen puskalennätin näytti nopeutensa. Matikainen pysähtyi silloisen Prisman liikennevaloihin, kun hän oli ajamassa ensimmäistä kertaa kohti Äijänsuota.

Tunnettu kiekkomies tunnistettiin välittömästi, ja kun Matikaisen auto oli jäähallin pihalla, hänen siirtymisestään Lukon valmentajaksi tiesi jo puolet kaupungista.

Tuolloin elettiin vuotta 1996. Internet oli toki jo olemassa, mutta se ei vielä ollut jokaisen tavoitettavissa. NMT-puhelin alkoi kuitenkin olla kova sana.

Vuosikymmentä myöhemmin netti oli jo väline, jolla sai tiedon leviämään kulovalkean tavoin. Esimerkiksi kelpaa tapaus, kun Ilveksen urheilupomo Juha Hautamaa nähtiin Ratinan Shellillä seurassaan mies, joka puhui englantia ja oli pukeutunut Malmön takkiin.

Radek Dudahan se siinä, sopimusta Ilvekseen tekemässä.

Sosiaalinen media on mullistanut myös siirtouutisten kaivamista. Lähihistoria tuntee useita tapauksia, joissa siirto on käytännössä paljastunut, kun pelaaja on alkanut seurata uutta seuraansa Twitterissä ja Instagramissa.

Näin kävi Alex Murphylle, kun hän päätti aloittaa ammattilaisuransa Joensuun Katajassa. Samalla tavalla paljastui Michael Parksin siirto ECHL-kaukaloista Vaasan Sportiin.

Cody Kunyk piti omat näppinsä kurissa, mutta hänen isänsä ei.

Tietenkään pelkkä tykkää-napin painallus somesovelluksessa ei yksin riitä uutisperusteeksi, mutta siitä on nopeasti tullut lähes klassikko sinetöimään jo haistetun uutisen.

Etenkin urheilumaailman suurimpien tähtien on syytä keskittyä siihen, mitä sosiaalisessa mediassa tekevät. FC Barcelona tähtifutari Lionel Messi käynnisti hurjan huhumyllyn napsauttamalla Instagramissa tykkäyksen Manchester Citylle.

Myllyyn toi vinhaa vauhtia Cityn pääomistajan Sheikki Mansourin haastattelukommentti, jonka mukaan seura valmisteli yhtä jalkapallon historian suurinta siirtoa.

Sitaatin alkuperä tosin on kyseenalainen, mutta yhtä kaikki: kahden pienen yksityiskohdan yhdistämisellä sai aikaan huhun 300 miljoonan euron siirrosta.

Ilta-Sanomat uutisoi ensimmäisten joukossa tapauksesta, ja jaoin itsekin uutisen sosiaalisessa mediassa.

Ajoitus nimittäin oli osuva, sillä elettiin samaa päivää, jolloin SaiPan uuden ulkomaalaispelaajan henkilöllisyyttä arvuuteltiin. Huhukisan ykkösheppa oli Samson Mahmod, joka aikanaan kantoi Bluesin paitaa.

Tunnustin käyneeni samana päivänä läpi Mahmodin sosiaalisen median tilit ja etsinyt niistä SaiPa-tykkäyksiä.

Kului tunteja. Puhelin piippasi vastauksen viestiini. Se oli kuvankaappaus, jonka Lukon maalivahti Kaapo Kähkönen lähetti minulle.

Siinä se komeili. ”samsonmahbod alkoi seurata henkilöä liiga_saipa”.

Uutinen jäi kuitenkin tekemättä. Pienen häkeltymisen jälkeen mieleen juolahti, että kyse taitaa olla Mahbodin kanssa Bluesissa pelanneen veijariveskarin virittämästä källistä.

Se siitäkin skuupista.